Jennipherin tarina osa 4

Gabrielle kirjoitti:

Anteeksi anteeksi anteeksi kun en ole jatkanut tätä tarinaa pitkiin aikoihin!

Ensimmäisessä osassahan Jennipher Thompson ja hänen poikaystävänsä Tobey Moore viettivät railakasta päivää Salama-Santerin keilaradalla ja saivat sinne porttikiellon. Lopuksi Jen heitti Tobeylle kiperän kysymyksen...

Toisessa osassa koettiin takauma siitä, kuinka Jen ja Tobey tapasivat. Lisäksi he riitelivät ja Tobey ehdotti että Jen hankkisi työn.

Kolmannessa osassa Jen teki kipeän pätöksen ja lähti kohti tuntematonta..

Muistakaahan, että kaikkea ei voi tapahtua Sims 2sen ja lisäosien maailmassa.

Jennipher koputti erään aivan Stadin laitamilla olevan talon oveen. "Hetkinen!" kuului naisen ääni talon uumenista. Pian ovi aukesikin ja ovella oli superblondi naikkonen. Naisen uninen katse virkistyi heti, kun hän huomasi Jenin. "Jennipher! Tule sisään nopeasti!" nainen kiljahti innoissaan. Jen astui kynnyksen yli sisään. Nainen johdatti Jenin pirteästi sisustettuun keittiöön. "Hei Ruby", Jen sanoi vähän ajan päästä. "Heipä hei! Ei sinua olekkaan pitkään aikaan näkynyt!" Ruby hymyili kattaessaan pöytään kuppeja. "Niin.." Jen hymähti. Ruby oli hänen entisiä opiskelukavereitaan. "No miten sinä nyt yhtäkkiä tänne päädyit?" Ruby uteli laittaessaan pöytään lihavoileipiä. "Ääh.. Tulin vain käymään", Jen vastasi mahdollisimman epämääräisesti. "Jen.. Kyllä sä mulle voit kertoa", Ruby istahti pöydän ääreen. "Sulla on selvästi joku ongelma", hän jatkoi mutustaen leipää. Jennipherkin otti yhden. "On mulla vähän ongelmia. Mulla ei oo asuntoa", hän sanoi hiukan arastellen. Rubylle hän ei ollut puhunut sitten yliopistovuosien. "Jaa! No ainahan meiltä tilaa löytyy!" Ruby pudotti leipänsä ja kurkotti pöydän yli halaamaan Jeniä. "Teiltä?" Jen katsoi kummeksuen ystäväänsä. "Joo meiltä, multa ja Hollylta", Ruby sanoi ja jatkoi sitten: "Sä et tiiäkkään Hollya. Tuu kattomaan."

Ruby oli johdattanut Jenin pieneen makuuhuoneeseen. Siellä oli pinnasänky, ja Jeniä hiukan oudoksutti. "Ollaan hiljaa, ettei Holly herää", Ruby kuiski ja meni pinnasängyn luo. Jenkin tuli sängyn luo. Siellä nukkui pieni vauva. "Onks toi sun?" Jen henkäisi hämmästyneenä. Ruby kyllä saattoi tehdä mitä vain, mutta että lapsi! "Joo.. Muistaksä sen Michaelin? Sen jonka mä kihlasin yliopistossa? No me mentiin naimisiin. Sitä kesti pari kuukautta, mutta sitten mä tulin raskaaks ja siitä synty pikkunen ongelma.. Michael häippäs ja mä jäin yksin tän Hollyn kanssa", Ruby pälpätti eikä kuullostanut tippaakaan surulliselta tai pettyneeltä. Hän vilkutti pikku tytölle ja johdatti äimän käkenä olleen Jenin takaisin keittiöön.

Samaan aikaan Tobey katseli ulos pienestä ikkunasta. Hän kaipasi Jeniä koko ajan enemmän ja enemmän. Kuinka tyhjältä talo tuntuikaan nyt kun sitä asutti vain yksi ihminen. Tobey mietti, tuliko mistään enää mitään...

Pari päivää kului ja Jeniä alkoi ahdistaa ylivilkkaan Rubyn seura ja pienen Hollyn kaitseminen. Lisäksi hän oli lupautunut maksamaan puolet Rubyn vuokrasta, mutta mistä hän rahaa saisi? Hänen ei auttanut muuta kuin niellä vapaan taiteilijan tempperamenttinsä ja hankkiutua töihin.

Työnhaku alkoikin rivakasti, mutta mikään ei Jeniä kiinostanut. Eräänä iltana hän kierteli Rubyn asunnon lähettyvillä. Häntä toden teolla ahdisti. Lisäksi hän kaipasi kamalasti Tobeytä, mutta hän ei voinut palata. Jennipher oli aivan aatoksissaan, kun joku huusi hänelle. "Hei! Mitä sä täällä teet? Tää on yksityisaluetta!" miespuolinen henkilö huusi. Jen huomasi että oli kulkenut pahoille jengialuielle. "Emmä mitään.. " Jen vastasi nopeasti. "Ei kun sä ootkin se mimmi joka ettii työtä" mies tuli lähemmäs ja tunnisti Jenin. "Mistä sä tiiät?" Jen kummasteli miestä ja oli tunnistavinaan miehen kasvot. "Kuule, mä tiiän kaiken. Meillä olis sulle työtä", mies vinkkasi ja tarttui Jeniä kädestä. Silloin Jen tajusi, kuka mies oli..

Jatkanko?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä