Tämä sopinee naistenpäivän aiheeksi.
Viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä syntyneillä, joillakin saarnamiehillä oli varsin rajoittunut naiskuva, ja tuntemus. Saarnamiehen naisenkuva syntyi lähinnä raamatun muodostaman naiskuvan ja oman miehisen kehon ymmärrättämättömyyden pohjalta.
Monille saarnamiehille naiseus esiintyi negation kautta. Opettaahan jo raamattu naisen viettelevyyden ja naiseen kohdistuvien ajatusten synnillisyyden. (esim. Eeva paratiisissa, kuningas Daavidin lankeemus huoruuden syntiin, Jeesus ja syntinen nainen).
Yleisesti kristinuskon piirissä ja myös vl-lestadiolaisuudessa saarnamiesten naiskuva on muodostunut ongelmalliseksi. Ongelman aiheuttaa miehen seksuaalinen himo naista kohtaan. Tämäkin miehisyyden ilmenemismuoto on ollut Jumalan suunnitelmissa välttämätön suvunjatkuvuuden turvaamiseksi. Toisaalta Jumala on käskyissään asettanut huoruuden synnin katon niin korkealle, ettei kukaan terve mies voi omilla teoillaan täyttää lakia, tältäkään osin. (esim. Paavali sanoo: Sitä hyvää mitä minä haluaisin tehdä en minä tee , vaan sitä pahaa mitä en halua tehdä minä teen).
Kristillistä opetusta opettava, ilman armon käsiteeen ymmärtämistä ja uskomista, antavan opettajan/saarnamiehen naiskuva vääristyy auttamattomasti. Pahiten ehkä tämä vääristymä ilmenee katollisessa kirkossa. Omantunnonarat pappismiehet ovat avioliitostakin miehen ja naisen välillä tehneet synnin ja alkaneet täyttämään lakia selibaatin kautta.
Vanhoillislestadiolaisuudessa mm. fundamentalismin vuosikymmenenä -70 luvulla joidenkin saarnamiesten naiskuvassa oli havaittavissa Jumalan sanan vastaista käsitystä. Esim. Naisen oikeus omaantuntoon synnytysasiassa kiellettiin. Päivämies. 14.2.1979, ohje aviopareille: Jos nainen tai lapsi kuolevat he pääsevät taivaaseen. Jumalan sana ei anna uskonyhteisölle lupaa kuolemantuottamukseen ja omantunnon vähättelyyn raskaiden elämäntilanteiden edessä. Lisäksi vääristyneenä naisenkuvana,ja syntikäsitteen hämärtymisenä voidaan pitää sitä, että joillakin saarnamiehillä oli keskustelujen tasolla halua määritellä koko yhteisön omantunnon käsitteeksi mm. avioliitossa elävien pariskuntien yhdyselämän muotoja.
Nykyisten saarnamiesten naisenkuva lienee jokseenkin tervehenkinen. Oman miehisyyden ja myös naisellisuuden syvempi ymmärrys estävät naiseuden näkymisen komplisoituneena. Mutta on hyvä muistaa ettei aina ole ollut näin, rohkenen sanoa että vl-kristillisyydessä naiset ovat vuosikymmenten saatossa saaneet suuresti kärsiä väärän naisenkuvan omaavien saarnamiesten opetuksen kautta. Paras ohjenuora miehelle on: Olemme kaksiosaisia armahdettuja syntisiä. Naiset ovat tasavertaisia kumppaneitamme, jotka Jumala on luonut avuksemme, ei negation kohteeksi.
Vanhoillislestadiolaisuus elää ja voi hyvin naisten hyvinvoinnin ja jaksamisen kautta. Vl-usko kulminoituu naiseuteen; nainen synnyttää, kasvattaa, uskoo, rakastaa miestään ja lapsiaan.
Vl-uskon patriarkat voisivat antaa tilaa myös naisnäkökulman esille tuloon.
Esim. Oulun rauhanyhdistyksellä voitaisiin naistenpäivänä järjestää valtakunnallinen naistenpäivä. Ohjelman ja sisällön saisivat päättää naiset. Nykyisissä vl-sukupolvissa on teologisesti ja kasvatuksellisesti hyvin oppineita naisia jotka voisivat ohjailla naisten ajattelua. Naistenpäivän foorumi olisi hyvä paikka keskusteluille naiseudesta naisten kesken. Pelkään ettei vl-uskon patriarkat ole vielä valmiita antamaan yhteisössä tilaa naisten ajatuksille.
Viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä syntyneillä, joillakin saarnamiehillä oli varsin rajoittunut naiskuva, ja tuntemus. Saarnamiehen naisenkuva syntyi lähinnä raamatun muodostaman naiskuvan ja oman miehisen kehon ymmärrättämättömyyden pohjalta.
Monille saarnamiehille naiseus esiintyi negation kautta. Opettaahan jo raamattu naisen viettelevyyden ja naiseen kohdistuvien ajatusten synnillisyyden. (esim. Eeva paratiisissa, kuningas Daavidin lankeemus huoruuden syntiin, Jeesus ja syntinen nainen).
Yleisesti kristinuskon piirissä ja myös vl-lestadiolaisuudessa saarnamiesten naiskuva on muodostunut ongelmalliseksi. Ongelman aiheuttaa miehen seksuaalinen himo naista kohtaan. Tämäkin miehisyyden ilmenemismuoto on ollut Jumalan suunnitelmissa välttämätön suvunjatkuvuuden turvaamiseksi. Toisaalta Jumala on käskyissään asettanut huoruuden synnin katon niin korkealle, ettei kukaan terve mies voi omilla teoillaan täyttää lakia, tältäkään osin. (esim. Paavali sanoo: Sitä hyvää mitä minä haluaisin tehdä en minä tee , vaan sitä pahaa mitä en halua tehdä minä teen).
Kristillistä opetusta opettava, ilman armon käsiteeen ymmärtämistä ja uskomista, antavan opettajan/saarnamiehen naiskuva vääristyy auttamattomasti. Pahiten ehkä tämä vääristymä ilmenee katollisessa kirkossa. Omantunnonarat pappismiehet ovat avioliitostakin miehen ja naisen välillä tehneet synnin ja alkaneet täyttämään lakia selibaatin kautta.
Vanhoillislestadiolaisuudessa mm. fundamentalismin vuosikymmenenä -70 luvulla joidenkin saarnamiesten naiskuvassa oli havaittavissa Jumalan sanan vastaista käsitystä. Esim. Naisen oikeus omaantuntoon synnytysasiassa kiellettiin. Päivämies. 14.2.1979, ohje aviopareille: Jos nainen tai lapsi kuolevat he pääsevät taivaaseen. Jumalan sana ei anna uskonyhteisölle lupaa kuolemantuottamukseen ja omantunnon vähättelyyn raskaiden elämäntilanteiden edessä. Lisäksi vääristyneenä naisenkuvana,ja syntikäsitteen hämärtymisenä voidaan pitää sitä, että joillakin saarnamiehillä oli keskustelujen tasolla halua määritellä koko yhteisön omantunnon käsitteeksi mm. avioliitossa elävien pariskuntien yhdyselämän muotoja.
Nykyisten saarnamiesten naisenkuva lienee jokseenkin tervehenkinen. Oman miehisyyden ja myös naisellisuuden syvempi ymmärrys estävät naiseuden näkymisen komplisoituneena. Mutta on hyvä muistaa ettei aina ole ollut näin, rohkenen sanoa että vl-kristillisyydessä naiset ovat vuosikymmenten saatossa saaneet suuresti kärsiä väärän naisenkuvan omaavien saarnamiesten opetuksen kautta. Paras ohjenuora miehelle on: Olemme kaksiosaisia armahdettuja syntisiä. Naiset ovat tasavertaisia kumppaneitamme, jotka Jumala on luonut avuksemme, ei negation kohteeksi.
Vanhoillislestadiolaisuus elää ja voi hyvin naisten hyvinvoinnin ja jaksamisen kautta. Vl-usko kulminoituu naiseuteen; nainen synnyttää, kasvattaa, uskoo, rakastaa miestään ja lapsiaan.
Vl-uskon patriarkat voisivat antaa tilaa myös naisnäkökulman esille tuloon.
Esim. Oulun rauhanyhdistyksellä voitaisiin naistenpäivänä järjestää valtakunnallinen naistenpäivä. Ohjelman ja sisällön saisivat päättää naiset. Nykyisissä vl-sukupolvissa on teologisesti ja kasvatuksellisesti hyvin oppineita naisia jotka voisivat ohjailla naisten ajattelua. Naistenpäivän foorumi olisi hyvä paikka keskusteluille naiseudesta naisten kesken. Pelkään ettei vl-uskon patriarkat ole vielä valmiita antamaan yhteisössä tilaa naisten ajatuksille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvä kirjoitus. Ja mä sitä mieltä että vl- saarnaajien naiskuva on vieläkin tosi hatara ja vanha. Ehjei vl-naiset siksi saa meikata ja ottaa esim. korviksia ku lestadiolaisukot sitte luulee että kaikki miehet kuolais niiden naisten perään...sairasta.
Voishan se olla niikin, että lestadiolaisukot pelkäävät, että eivät saa naitettua kunniallisesti maalattuja ja rei'itettyjä tyttäriään.
Jos jos sitten mietitään miksi VL-löytää monesti niin helposti puolison, niin on kait se helppoo kun ainoo kriteeri on se, että on oikeasti uskomassa!
Ja sitä parempi mitä lähempää löytyy, naapurin mukula on paras, kun se tunnetaan jo etukäteenkin.
(Ja mitä väliä sillä on että vaarana on liian läheiset suvut ja ehkä sairaita lapsia.. nainenhan ne hoitaa...;)
Onko palsta muuttunut teinien temmellyskentäksi, mihin ovat kadonneet asintuntevat vl-naiset ja miehet. On heitä ainakin aiemmin ollut palstalla. Luulisi nyt ainakin tuohon naistenpäivän järjestämiseen jotain kommentoitavaa löytyvän.
Niin eipä kiinnosta ketään vastata.