Äiti,
Olen vielä niin kovin pieni.
Solumöykky vain, sanovat.
Mutta äiti,
Sinun täytyy antaa minulle aikaa,
Aikaa kasvaa.
Äiti,
Olen vielä niin kovin heikko,
Minun täytyy voimistua.
Äiti, olen täällä,
Sisälläsi,
Lämpöisessä.
Äiti,
Ethän ota minua pois!
Äiti,
Rakastathan sinä minua?
Olen vielä niin pieni ja avuton,
Mutta äiti,
Huomaathan,
Kasvan kokoajan,
Joka päivä,
Voimistun.
Äiti,
Kaipaan päästä syliisi,
Tuntea rakkautesi.
Äiti,
Nähdäänhän me kohta?
Äiti,
mitä sinä annat tehdä minulle?
Äiti miksi?
Meillä olisi ollut niin ihanaa yhdessä.
Olen vielä niin kovin pieni.
Solumöykky vain, sanovat.
Mutta äiti,
Sinun täytyy antaa minulle aikaa,
Aikaa kasvaa.
Äiti,
Olen vielä niin kovin heikko,
Minun täytyy voimistua.
Äiti, olen täällä,
Sisälläsi,
Lämpöisessä.
Äiti,
Ethän ota minua pois!
Äiti,
Rakastathan sinä minua?
Olen vielä niin pieni ja avuton,
Mutta äiti,
Huomaathan,
Kasvan kokoajan,
Joka päivä,
Voimistun.
Äiti,
Kaipaan päästä syliisi,
Tuntea rakkautesi.
Äiti,
Nähdäänhän me kohta?
Äiti,
mitä sinä annat tehdä minulle?
Äiti miksi?
Meillä olisi ollut niin ihanaa yhdessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
alkio kun jo runoilee..;)
Ja aina syytetään ihmisiä siitä, että inhimillistävät eläimiä liikaa. Jo siitäkin syytetään kun kuvitellaan koiran tuntevan mustasukkasuutta tai kateutta. Tästä lähin on hyvä vedota tälläiseen kirjoitukseen kun tullaan eläimen inhimillistämisestä syyttelemään, että on niitä tyhmempiäkin juttuja olemassa... Eläimen on sentään todistettu pystyvän tuntemaan, kun taas alkion on todistettu olevan kehittymätön tuntemaan edes kipua (ajatella muuten jos se pystyisi tuntemaan esimerkiksi kipua, niin mikä tuska sillä olisikaan koko mahassa olo aikansa; kasvaminen hitaammassa tahdissakin aiheuttaa jo aikamoisia kipuja, saati kun tuplaat kokoasi vuorokaudessa, sisällä alkaa kehittyä uusia ruumiinosia, ei ole ihoa jne...).