Hei!
Kunnes viime vuonna täähän aikoihin elämäni kukoisti. Unelmoin uudesta paikkakunnasta ja sitä kautta uudestä elämästä. Näin kaiken valoisana.
Nyt olen asunut 10kk:tta uudella paikkakunnalla.
Tunnen oloni masentuneeksi.
Vaikka mitä olen yrittänyt, en ole saanut uusia ystäviä. En ole niitä bilehileitä, jotka roikkuu vähä välii baareis, mutta viihdyn muuten ihmisten ilmoilla; juttelen vieraille ihmisille jne..
Olen niiiin yksin, perhe ja entiset kaverit toisella puolella suomea.
Olen kyllästynyt valehtelemaan tuttaville ja sukulaisille että "menen kaverin luo tänään", kun oikeasti olen yksin ja katon telkkaria.
Sen lisäksi olen kiusattu työpaikallani..¨
Mielestäni en ole tehnyt mtn väärää, olen vain liian tunnollinen ja kiltti tyttö. Olen se jota on helppo nujertaa ja hiostaa ulos.
Olo on mitään sanomaton, ei mitään valopilkkua. Olen luopunut toivosta että mikään muuttuisi parempaan suuntaan. Olen umpikujassa.
Elämässäni on ollut kaikkea; koulukiusaus 7vuotta, vanhempien avioero, bulimia, anoreksia, toisen vanhemman kuoleminen syöpään..
Kaikista näistä olen selvinnyt, olen jaksanut taistella yksin.. mutta nyt elämä tuntuu mahdottomalta, en tiedä jaksanko enää.
Olen taistellut täähän asti, mutta nyt on voimat loppu. En jaksa enää. En jaksa enää kuvitella parempaa elämää, en jaksa ajatella että "kyllä tää tästä".
Pitäisi varmaan mennä baariin hukuttamaan murheet alkoholiin, mutta en, koska ryyppäämisestä on aina seurannut paha henkinen krapula..
Haluisin vain löytää edes sen yhden ystävän..
Anteeksi kun kirjoitan sekavasti, mutta haluaisin vain tietää ajatteleeko kukaan muu samalla tavalla?
Kunnes viime vuonna täähän aikoihin elämäni kukoisti. Unelmoin uudesta paikkakunnasta ja sitä kautta uudestä elämästä. Näin kaiken valoisana.
Nyt olen asunut 10kk:tta uudella paikkakunnalla.
Tunnen oloni masentuneeksi.
Vaikka mitä olen yrittänyt, en ole saanut uusia ystäviä. En ole niitä bilehileitä, jotka roikkuu vähä välii baareis, mutta viihdyn muuten ihmisten ilmoilla; juttelen vieraille ihmisille jne..
Olen niiiin yksin, perhe ja entiset kaverit toisella puolella suomea.
Olen kyllästynyt valehtelemaan tuttaville ja sukulaisille että "menen kaverin luo tänään", kun oikeasti olen yksin ja katon telkkaria.
Sen lisäksi olen kiusattu työpaikallani..¨
Mielestäni en ole tehnyt mtn väärää, olen vain liian tunnollinen ja kiltti tyttö. Olen se jota on helppo nujertaa ja hiostaa ulos.
Olo on mitään sanomaton, ei mitään valopilkkua. Olen luopunut toivosta että mikään muuttuisi parempaan suuntaan. Olen umpikujassa.
Elämässäni on ollut kaikkea; koulukiusaus 7vuotta, vanhempien avioero, bulimia, anoreksia, toisen vanhemman kuoleminen syöpään..
Kaikista näistä olen selvinnyt, olen jaksanut taistella yksin.. mutta nyt elämä tuntuu mahdottomalta, en tiedä jaksanko enää.
Olen taistellut täähän asti, mutta nyt on voimat loppu. En jaksa enää. En jaksa enää kuvitella parempaa elämää, en jaksa ajatella että "kyllä tää tästä".
Pitäisi varmaan mennä baariin hukuttamaan murheet alkoholiin, mutta en, koska ryyppäämisestä on aina seurannut paha henkinen krapula..
Haluisin vain löytää edes sen yhden ystävän..
Anteeksi kun kirjoitan sekavasti, mutta haluaisin vain tietää ajatteleeko kukaan muu samalla tavalla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt en osaa kyllä lohduttaa mitenkään kun itsellä on masennuspäivä ollut. Ei ehkä kaikkein rohkaisevimpaa kommenttia tule.. Kaikki on paskaa paitsi kusi, niin elämisen syvimmän ajatuksen voi varmaan kiteyttää :) Olen huomannut että tosi monet vaipuu masikseen kun vaihtaa paikkakuntaa ja pitää aloittaa melkeinpä alusta noiden ihmissuhteiden rakentelu. Outoa miten rajusti muutos voikaan vaikuttaa mielialaan :o Yritä pärjäillä nyt kuiteskii
Minä ajattelen juuri samalla tavalla mutta minua kiusattiin koulussa 9 vuotta, eli koko peruskoulun ajan, jos yhtään lohduttaa, ja vanhemmat erosi juuri, kaveri on psykiatrisella osastolla. Asun poikaystävän kanssa asunnossa, josta joudumme pian lähtemään (häätö), ja uutta asuntoa ei ole tiedossa, niin, eikä sitä rahaakaan ole , eikä ketään kiinnosta auttaa. Olen yhä alaikäinen, mutta ei-toivottu lapsi; veljeni saa paljon enemmän rahaa kuin minä, vaikka pärjäisi ilmankin. Missään koulussa en ole masennuksen takia.
ja raamattua ensi-apuna.
HUBBARD antaa sulle tiedon joka auttaa ..
ainakin mua on auttanut vaikka ennen olis just saataanut tulla ton tapaisia ongelmia