Olen asiakaspalvelutyössä, ja kohdalleni on sattunut huonosti käyttäytyviä tapauksia. Olen töissä aina yksin. Olen ruvennut pelkäämään lähes jokaista asiakasta. Saatan ruveta tärisemään sydän hakkaa, pyörryttää. Pelkään että joku tekee minulle jotain pahaa. Puukottaa tms. Onhan se mahdollista tietenkin. Olen hyvin itsetuhoinen, en hoida terveyttäni mitenkään, olen alkoholisoitunut jne. Samalla kun haluaisin vaan elää hyvää terveellistä elämää, tuhoan itseäni hirvittävää vauhtia. Ristiriitaista. Ajattelen kuolemaa päivittäin. Se ahdistaa minua. Saan paniikkikohtauksia öisin, ja tulevaisuuteni ei näytä valoisalta. Tavallaan vaan odotan kuolemaa. Minusta ei ole mihinkään tässä kunnossa. Toivottavasti muutun joku päivä, tai kaikki on pilalla.
Pahenevat pelot
rikkinäinen
3729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..apua.
Mielenterveystoimistoon kannattaa ottaa yhteyttä. Osaavat kyllä auttaa kun kerrot nämä asiat, minuakin auttoivat.
Terapiaa ja hyvä lääkitys. Nyt olen jo paljon paremmassa kunnossa.
Silloin kun olin samassa jamassa kuin sinä nyt, kukaan ei kertonut että sellaiseen saa apua.
Näin dokumentin tv:stä ja sen perusteella hakeuduin hoitoon.
Siksi kerron täällä kaikille, ettei tarvitse yksin kärsiä, eikä kärsiä ollenkaan vaan apua todella saa.
Mene hoitoon, niin saat semmoset lääkkeet ettet enään koskaan välitä yhtään mistään etkä yhtään mitään.
Mieti mikä on kauheinta mitä oikeasti voisi tapahtua ja ajattele että selviät siitä. Tee suunnitelma siitä, miten selviydyt tilanteesta. Kohtaa asia jota pelkäät. Ja tunnet itsesi rohkeaksi. Ongelmanratkaisu sivukautta, itselääkityksellä (=juomalla) tai perääntymällä vain pahentaa tilannetta, luulisin.
Oletko kokenut aikaisemmin jotain ikävää, joka voisi nousta tuolla tavalla pelkojen muodossa pintaan? Sellaisesta puhuminen jollekin voisi olla avuksi.
Tunnistan itsessäni olleen just itsetuhoisen puolen, joka latisti fiilikset esim ihmissuhteissa vaikka ihan oikeasti halusin olla onnellinen. Mulla se oli ehkä purkamatonta aggressiota, en osannut suuttua kun oli aihetta ja niinpä olin masis.
Siitä on aikaa... se on mennyt ohi. Olen yrittänyt kohdella itseäni hyvin ja siitä on tullut sivuvaikutuksena sellainen olo että olen kuitenkin arvokas. Ihminen on tärkeä myös itselleen. Koita pärjätä! Parempaa mieltä :)