Ja tarina on tosi

Malice kirjoitti:

Kuin minut olisi jostain irti repäisty
Äidin lämmöstä, sylistä, turvallisuuden illuusiosta
Hengitys on kiihkeää ja raavin seinää
jos voisin sulautua siihen, muuttua elottomaksi aineeksi
olisin turvassa
Tosin on tuskallista kun ei tiedä

Olen unohtanut kuka olen
Todellisuus on aina lähellä
Kurottelen kädelläni mutta en löydä sitä
Se on tuossa vieressä kuin esine
Kuinka kaukana, en tiedä
En voi kääntyä katsomaan

Maailma kieltää minua usein
Taivaankannen peittävät suunnattomat sahalaitakuviot
mustat ja valkoiset
Ne lonksuvat yhteen kuin jumalainen purukalusto
puhuvat matalalla äänellä monkuen
kuin hyinen viima merellä

Tunnen tuon valtavan kokemuksen silmieni takana
Tajuntani venyy maailman kokoiseksi
Olen sisälläni ja ulkona
Samaan aikaan olen niin suunnattoman suuri
ja niin käsittämättömän pieni

Musiikki räjähtää sirpaleiksi kehossani
Sen voimasta mieleni kaareutuu
Sisälleni muuttaa tuhansia olentoja
Ne eivät ole minä, ne tulevat ulkoa
Musiikin säikeet raapivat mielikuvitukseni korvasta ulos
Tuo sähköshow syöksähtää sirisevinä aaltoina silmilleni
Sattuu ja nautin siitä

Vihlovat olennot katsovat minua
Niiden verinen leikkikenttä levitellään eteeni
Kaadun seinää vasten ja todellisuudentajuni kutistuu
Se tiivistyy yhteen ainoaan ääriviivaan
Siinä se on, se on sininen ja siinä minun on hyvä olla
Mieleni on paennut ruumiista värikynän kylkeen
En aio enää palata, vaikka se pakollista onkin
Pelkään niitä sairaita ajatuksia
Sitä katkenneiden lauseiden suhinaa korvissani
Vihaan ja inhoan sitä joka on tuossa ruumiissa
En tunnusta sen olevan minä itse

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä