Taas tulee se raapiva ikävä
Tulisipa vielä joskus niitä päiviä
kun herään aamulla
tiedän olen tässä
Minä aina vaivun takaisin hulluuteen
Se vain tulee, en tiedä miten sen oikein teen
Ehkä vain haluan
koska maailma pelottaa
Näin nuorenakin usein tuntuu
ote kirpoaa, keho turtuu
Kuolema, miten sen aistii jotenkin niin lähellä
Ja miten olen havahtunut tajuamaan etten edes välitä
Miten tähän on tultu
Nykypäivänä, ei millään olekaan enää väliä
Maailma on niin upea
Se saa minut usein itkemään
Vai onko se sittenkin sen rumuus
koska haluan lähteä ja kai lähtemisen pelosta
silti jään
Elämän ihanuus, mutta miten sekin on aivan turhaa
Tyhjät hetket, nuo mielen yksinäiset tunnit
Silloin ajattelen itsemurhaa
Tulisipa vielä joskus niitä päiviä
kun herään aamulla
tiedän olen tässä
Minä aina vaivun takaisin hulluuteen
Se vain tulee, en tiedä miten sen oikein teen
Ehkä vain haluan
koska maailma pelottaa
Näin nuorenakin usein tuntuu
ote kirpoaa, keho turtuu
Kuolema, miten sen aistii jotenkin niin lähellä
Ja miten olen havahtunut tajuamaan etten edes välitä
Miten tähän on tultu
Nykypäivänä, ei millään olekaan enää väliä
Maailma on niin upea
Se saa minut usein itkemään
Vai onko se sittenkin sen rumuus
koska haluan lähteä ja kai lähtemisen pelosta
silti jään
Elämän ihanuus, mutta miten sekin on aivan turhaa
Tyhjät hetket, nuo mielen yksinäiset tunnit
Silloin ajattelen itsemurhaa
Vastaukset 1
Vanhimmat
marssijärjestys, tarkistettava arvot ja luotava päämäärät joiden puolesta taistella. Tästä lähdetään. Ja kauneutta paljon elämään, mistä vaan onnistuu sitä repimään.