Moi.
Voiko yhden kanin ottaa, niin että se elää onnelissena eikä tylsisty? Päivisin en (tietenkään) aina ole kotona ja iltaisin muutama tunti pois.. kaveri, jolla kaneja ollut pidemmän aikaa sanoo että viihtyy hyvin yksikseen vähän aikaan...mietin tuota.. Mitä mieltä muut?
Voiko yhden kanin ottaa, niin että se elää onnelissena eikä tylsisty? Päivisin en (tietenkään) aina ole kotona ja iltaisin muutama tunti pois.. kaveri, jolla kaneja ollut pidemmän aikaa sanoo että viihtyy hyvin yksikseen vähän aikaan...mietin tuota.. Mitä mieltä muut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kani on laumaeläin!Kannattaa ehdottomasti hankkia kaksi kania!Käy näillä sivuilla:
http://protu.it.helsinki.fi/sonja/kani/index.shtml
http://www.kanienkotikolo.urli.net/
http://www.kolumbus.fi/marijamuut/paasivu.htm
http://www.puput.net/keskustelu/
Suosittelisin hankkimaan kaksi kania, etenkin kun kani joutuisi muuten olemaan päivittäin useita tunteja yksin. Kotona ollessakaan et pysty pitämään kanille koko aikaa seuraa (esim. nukkuessasi) jolloin kani päätyisi olemaan suurimman osan vuorokaudesta vailla minkäälaista seuraa vaikka viettäisitkin sen seurassa useampia tunteja päivittäin. Ihminen ei myöskään läsnäollessaan pysty koskaan täysin korvaamaan lajitoveria, sillä yhteinen kieli puuttuu.
Varmimmin toimeentuleva kaksikko on leikattu uros ja naaras.
Kyllä kani pärjää yksinkin esimerkiksi minulla on yksi nelivuotias täysn onnellinen kani .Jos sillä on iso häkki niin se ei tunne oloaan ahdistuneeksi .Kyllä sen erottaa jos kani ei viihdy yksin ,mutta se on makuasia montako haluaa vangita.Kun on yksi niin huomiota riittää sille enemmän kuin kahdelle.Ei mikään estä ottamasta kahta jos ne saa viihtymään yhdessä.
Minulla on kokemusta myös kahdesta eri sukupuolesta mitkä ei viihtynyt yhdessä.
Kuka on puhunut, että kani pitäisi vangita häkkiinsä ? Meillä nuo elelee vapaana ja sitä suosittelen muillekin.
Kani on taatusti onnellisempi lajitoverin kanssa. Ihminen ei voi tarjota sitä mitä lajitoveri.
Mulla on n.3 vuotias tyttökani joka on ihan mun vauva. Tietenkin oon päivisin töissä ja arki-illoista muutaam päivä menee treenin parissa, mutta ihan ok:lta tuo pupu vaikuttaa. Sitten kun oon kotona, se joko hakeutuu mun seuraan tai ei. Usein kyllä köllötellään yhdessä sohvalla. Siinä se on matalana kainalossa ja nauttii silittelystä. Toisinaan kyllä harmittaa kun jos olen kauankin poissa kotoa, ettei sillä ole seuraa, mutta ei se mitenkään apaattinen tai kärsineen oloinen siitä ole. Aikaisempaa pidin sitä häkissä kun en ollut kotona, mutta nyt olen uskaltanut pitää sitä vapaana vuorokauden ympäri. Ei ole toistaiseksi tehnyt mitään kauheuksia. Joskus yritin kokeilla miten se tykkäisi olla siskon pupujen seurassa. Ei se osannut olla. Poikapupu (leikattu) oli kovin kiinnostunut mun pupusta ja mun pupu vaan kipitteli kiusaantuneena karkuun. Toinen, tyttöpupu taas anto mun pupulle kyytiä. Karvat vaan pöllys. Tää toistu aina niinä muutamina kertoina kun yritettiin kokeilla. En sitten tiedä uskallanko ottaa toista pupua. Jos se ei olekaan yhtä sosiaalinen ja sisäsiisti. Nykyisesti lapsosestani ei ole juurikaan ollut "harmia". Iloa ja seuraa sitäkin enemmän.