Naapurillani on Keripukki

keritse ja kuohitse se, kun yrittää tulla sisään. Ota ne kaksi sitruunaa käteesi ja purista mehut suuhusi niin paranee.

Suomessa C-vitamiinin puutteesta aiheutuva keripukki tuntuu nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan aikana menneiden aikojen kummajaiselta. Viimeksi jatkosotamme vuosina 1941–1944 keripukki oli vielä todellisuutta meilläkin. Tänä päivänä se on vakava terveyden uhka kehitysmaissa ja myös kehittyneemmissä maissa ravinnon puutteessa elävien kansojen tai väestöryhmien keskuudessa.

Keripukin taudinkuva

Keripukin varhaisoireita ovat yleinen sairauden tunne, voimattomuus ja alakuloisuus. Seuraavassa vaiheessa ilmenee tavallisesti särkyjä nivelissä. Näkyvistä oireista varhaisimpia ovat ihon karvatuppien ympärillä esiintyvät verenpurkautumat, jotka ovat väriltään violettiin vivahtavia, kohtalaisen suuria ja selvästi havaittavia. Niitä on erityisesti reisien takapinnalla, kyynärvarsien etupinnalla ja vatsalla. Iho on myös karhea karvatuppien huomattavan sarveutumisen johdosta. Puristussiteen pitäminen raajan ympärillä aiheuttaa verenpurkautumia raajojen iholle etenkin karvoitetuilla alueilla. Taudin edistyessä esiintyy laajempia ihonalaisia mustelmia kosketuksen, painamisen tai tapaturman seurauksena, tavallisimmin takamuksissa ja reisien takapinnoilla. Suurehkoja verenvuotoja voi tapahtua lisäksi ihonalaisessa kudoksessa, lihaksissa, luukalvojen alla ja nivelissä, mutta harvoin sisäelimissä. Ikenet turpoavat, tulehtuvat ja vuotavat herkästi verta. Kiinnityskudosten höltymisen ja ientulehduksen johdosta hampaat alkavat heilua ja irtautua. Vaikeissa tapauksissa esiintyy hengenahdistusta sekä nestekertymiä vatsaontelossa ja keuhkopussissa. Verenpurkautumien imeytymisen seurauksena potilaan ihonväri on usein kellertävä. Verenheikkous on tavallista ihon ja ihonalaisten verenvuotojen ja joskus suolistonkin verenvuotojen seurauksena. Sitä paitsi verenmuodostuksen kannalta tarpeellisen foolihapon saanti voi vähentyä samanaikaisesti C-vitamiinin kanssa. Seistessä esiintyy verenpaineen laskua tavallista alemmalle tasolle ja pyörtymiset ovat yleisiä pitkälle menneissä tapauksissa. Loppuvaiheessa voi esiintyä myös oksennuksia. Suurin osa keripukin oireista johtuu sidekudoksen heikentymisestä, mutta myös umpieritysrauhasten toiminta häiriintyy vaikeissa tapauksissa.

Lapsilla keripukki alkaa useimmiten imettämisen päättymisen jälkeen 6–12 kk:n kuluessa tai joskus aikaisemminkin, jos äidin ravinnon C-vitamiinipitoisuus on ollut puutteellinen. Lapsilla keripukin varhaisoireita ovat ruokahalun puute, rauhattomuus ja ärtyneisyys. Lapsilla esiintyy ihon ja ihonalaisten verenpurkautumien lisäksi verenvuotoja myös luukalvojen alla sekä nivelissä, mistä on seurauksena turvotuksia, paikallista arkuutta ja liikekipuja. Kun lapsilla tapahtuu verenvuotoja myös luiden kasvukeskuksissa, on siitä seurauksena etenkin alaraajoissa asentovirheitä. Tyypillinen on ns. sammakkoasento, jossa jalkaterät ovat kiertyneet voimakkaasti ulospäin. Kylkikaarien kylkiluu-rustorajoilla näkyy tavallisesti verenvuotojen aiheuttamia paksunemia, samantapaisia kuin riisitaudissa muusta syystä.

Keripukki oli Suomessa kuolinsyynä seurakuntien kuolleiden tilastoissa vuosina 1749–1877. Oireittensa vuoksi se oli vuosina 1802–1811 yhdistettynä samaan ryhmään vesitaudin (eli turvotustaudin), hengenahdistuksen ja keltataudin kanssa.

Mene ny helvetissä sinne metsään ja pysy siellä! Leikkaa samalla ne sun saatanan isot hörökorvat irti! Oksettaa tuommonen lehmän, paviaanin, sukurutsatun pingviinin jälkeläinen!

Turpa kii muija tai saat kullista! Se on tuo vanhan piian rooli ottaa naapurin Reijolta kunnon kullia!