En olisi parin vuotta sitten uskonut ajattelevani näin. Työ vie kaikki voimat, vapaalla olessa ei jaksa enää tehdä mitään.
Mitta alkaa olemaan täynnä koko IT alaa. Firmat ostavat toinen toisiaan, kasvetaan, valloitetaan maailmaa ja ollaan dynaamisia. Ei riitä työntekiöiden hyvät koodaustaidot, pitää sinä sivussa hallita toisia toimialoja paremmin kuin alan ihmiset itse. Hyvä olla kaiken lisäksi lipevä kauppa- ja mainosmies, pitäisi olla tai ainakin esittää olevansa joku yli-ihminen.
Ja alkaa vähitellen tuntumaan totiselta todelta, että koodaustyöt tulevat siirtymään muihin maihin. Taitaa 10 vuoden päästä olla aika paljon vähemmän väkeä tällä alalla. Tämäkin asia kannustaisi vaihtamaan alaa nyt, kun ikää ei vielä ole kovin paljon.
Tulotason tippuminen tietenkin harmittaa, mutta mitäpä sillä rahalla tekee, jos muuten on asiat pielessä.
Onko kohtalotovereita jotka harkitsevat tai ovat jo siirtyneet toisille aloille. Kertokaahan kokemuksia?
Onko aikaisempi korkea koulutus ollut esteenä työn saannille perinteisillä aloilla?
Mitta alkaa olemaan täynnä koko IT alaa. Firmat ostavat toinen toisiaan, kasvetaan, valloitetaan maailmaa ja ollaan dynaamisia. Ei riitä työntekiöiden hyvät koodaustaidot, pitää sinä sivussa hallita toisia toimialoja paremmin kuin alan ihmiset itse. Hyvä olla kaiken lisäksi lipevä kauppa- ja mainosmies, pitäisi olla tai ainakin esittää olevansa joku yli-ihminen.
Ja alkaa vähitellen tuntumaan totiselta todelta, että koodaustyöt tulevat siirtymään muihin maihin. Taitaa 10 vuoden päästä olla aika paljon vähemmän väkeä tällä alalla. Tämäkin asia kannustaisi vaihtamaan alaa nyt, kun ikää ei vielä ole kovin paljon.
Tulotason tippuminen tietenkin harmittaa, mutta mitäpä sillä rahalla tekee, jos muuten on asiat pielessä.
Onko kohtalotovereita jotka harkitsevat tai ovat jo siirtyneet toisille aloille. Kertokaahan kokemuksia?
Onko aikaisempi korkea koulutus ollut esteenä työn saannille perinteisillä aloilla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nyt kyllä osuit naulankantaan !
Itse olin N...A:lla viitisen vuotta, työ oli varmasti yksi rassaavimmista; paljon matkustamista ja kaikki oletti, että olen yli-ihminen joka tietää kaiken ja pystyy ratkomaan ongelman kun ongelman.
Pomo vaihtui viisi kertaa viiden vuoden sisään ja lopulta tuli mitta täyteen kun arvostus tippui nollaan ja jos jotakin teki niin joku muu otti siitä kaiken kunnian.
Lähdin firmasta, enkä taida katsoa koskaan edes tuon firman tuotteisiin päin; sen verran alkoi ottaa pattiin.
Suosittelen alan vaihtoa ja pistakää asiat tärkeysjärjestykseen. Työnteko on hyvä asia, mutta on tehtävä työtä siten, että pystyy sovittamaan elämän ja työn saumattomasti yhteen ja on kotona ja töissä onnellinen.
Minä en ollut töissä onnellinen toisen vuoden jälkeen vaan olin todella loppuunpalanut ja väsynyt jokaisen työpäivän päätteeksi. Nyt keräilen voimia ja mietin mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Telekommunikaatio ei taida olla se mun juttu.
Ulkoistaminen Zambomaille on vain hetken muotitrendi täysin visiottomien ja kyvyttömien johtajien pöydillä. Yleisesti on totta että IT-ala on saatu ylikoulutuksen ja juuri näiden harjoittelijajohtajien kautta todella surkeaan jamaan. Mutta vuosituhannen vaihteessa oli isot juhlat alalla - krapula ottaa vähän aikaa laantuakseen.
Mutta kusipäistä firmaa ei tarvitse krapulankaan aikana sietää. Äkkiä CV:t liikkeelle ja ulos ovesta. Työpaikan kanssa on erilailla kuin avioelämässä. Kyllä se vaihtamalla paranee.
Vähän sama vika, mielenkiinto on alkanut lopahtaa. Olen kyllä tykännyt alasta tähän asti. Ehkä tullut oltua liian kauan samassa firmassa.
Töiden jälkeen aika rikki, ei jaksa edes ajatella mitä tekis vapaa-ajalla, ilta menee palautumiseen ja tv:n katseluun.
En kyllä silti usko että mistään burn-outista olis kyse, kai tää ala on vaan tätä? Jumitat monitorin ääressä päivät pitkät, siinä väsyy silmät ja hartiat. Ja toki, kyllähän siinä väsyy henkisestikin kun koko päivän pähkäilee ongelmia.
Tuttuja tunteita. Työskentelin itse IT-alalla vajaat kymmenen vuotta konsulttina ja erinäisissä pikkufirmoissa. Aluksi työ oli mielenkiintoista koska tekniikka kiinnosti, mutta aikaa myöten tilanne muuttui. Ruuvia ruettiin hiljalleen kiristämään ja lopulta sain tarpeekseni. Alalla olevilta vaaditaan nykyään mahdottomia. Olen itse erittäin kiinnostunut ja motivoitunut opiskelemaan, mutta kuitenkin koko ajan oli taidoissa osaamisissa muka "puutteita". Oven takana oli koko ajan nälkäisiä nuoria kavereita tulemaan paikalleni jos vähän löysäsi. Tilanne oli todella stressaava ja lopulta ilmoitin kylmästi, että nyt riitti.
Rahat eivät riittäneet enää asunnon pitämiseen, joten sen joutui myymään, mutta poikamiehenä asia ei ollut iso (aiemmin tuli ero osittain työstressin takia). Pari kuukautta asioita ihmeteltyäni lähdin takaisin koulunpenkille ja aion vaihtaa työtehtäviä, mutta en alaa. Aion lähteä opetushommiin.
Nyt istun tässä pers'aukisena opiskelijana, mutta tunnen tehneeni oikean päätöksen. (opiskelun aloittaminen oli henkisesti todella raskasta, mutta kyllä sekin siitä parin kuukauden jälkeen iloksi muuttui kun sai koneen käyntiin) Uskon saavani syksyllä jo jotain opetustöitä, joilla pääsen uuden elämän alkuun.
Pitkäaikaisen stressin ja uupumuksen ylipääseminen on iso operaatio. Omalla kohdallani meni vuosi ennen kuin huomasin, että elämästä voi jopa nauttia. Aamuisin on kiva nousta ja päivän askareita odottaa eikä välttele. Tulot romahtivat väliaikaisesti murto-osaan, mutta olo on vastapainoksi todella virkeä.
Jos oikeasti pännii, niin kannattaa miettiä mikä maksaa. Alan vaihtaminen on iso homma ja raskas projekti joka vaatii isoja uhrauksia, mutta usein se kannattaa. Uskon myös, että parisuhde paranee ison stressitekijän poistuttua (sanon "uskon" koska en itse toiminut ajoissa).
Kyllä sitä väkeä tarvitaan mutta työ on kyllä raskasta. Oma pomo on sen verran tyhmä ettei tajua mistään mitään ja häiritsee jatkuvasti kun luulee etten itse tajua mitään.
Ei anna edes tehdä töitä rauhassa vaan latoo typeriä kommenttejaan aina väliin ihan niin kuin en itse osaisi ajatella mitään.
Koodaaminen ei niinkään kiinnosta, mutta sitä olen joutunut tekemään. Pikkujuttuja voisi ohjelmoida silloin tällöin mutta kokopäiväkoodaus on ihan perseestä.
Työ on mahdottoman epäsosiaalista ja kun ympärillä on pulisevia työkavereita (myyjiä, konsultteja ym paskaväkeä) ei työstä tule yhtään mitään.
Lisäksi joudun vielä menemään noin kymmenen neliön varastokoppiin työskentelemään ja se huone ahdetaan täyteen kaappeja, mappeja ja muuta roinaa pois muiden silmistä kun muutetaan uuteen toimistoon.
Itse olin asiakaspalveluhommissa muutaman vuoden ennen it-alalle tulemista. Nyt ollut koodaushommissa 6 vuotta. En kyllä enää koskaan vaihda ainakaan asiakaspalveluun paitsi, jos vielä oman yrityksen pystytän. Suomalainen asiakas on suuri kusipää.
katsopa peiliin ja kysäiseppä itseltäsi oletko jonkun asiakkaana joskus esim. ruokakaupassa. Nyt taisit haukkua itseäsikin. Toivottavasti sinusta ei tule opettajaa tuollaisella asenteella. Oppilas parat. Syvä huokaus.
Mistä sää tuon opettajan homman oikein repäisit? Ja se, että osa asiakkaista on käveleviä ****reikiä ei tarkoita et kaikki olisi.
Voi älyn jättiläinen...
Kun on firman rahat hallussa, ostoksilla ja kaikki vaan mielistelee ja huijaa kuitenkin niin eikö asiakkaana ole mukava vähän rähjätä välillä ;)
Olin asiakaspalvelutehtavissä myös noin viitisen vuotta ja olinpa vieläpä kouluttaja. Suomalainen asiakas oli kyllä yksi vaikeimmista joskin ei vaikein. Kaikkein vaikein oli asiakas aasiasta, Japani & Kiina & Intia. Euroopassa olevista vaikein on Hollanti.
Suomalainen on myös vaikea, he kun eivät puhu eikä ilmekään värähdä ja sitten kun sanovat niin ympäripyöreetä tulee täyslaidalliselta.
En mene enää koskaan minkäänlaiseen asiakaspalvelutehtäviin,en ikuna !
jatkuvat yt neuvottelut, itsekkin vaihtamassa alaa kun keksin mitä alkais tehdä...