No olen ennenkin kirjoittanut tästä mutta nyt vain tilanne pahenee. Kerroin joskus että olen parhaan ystäväni kanssa riidoissa, mutta pidän hänestä aivan kamalasti.
En pysty sanomaan hänelle että olen lesbo ja että tykkään hänestä (kaverini on 100% hetero) Meillä on vitsi jota kenenkään ei tarvitse ymmärtää (pitkä tarni) mutta minä olen "huora" ja hän on "lesbo" kumpikaan ei siis pidä paikkaansa. Olen yrittänyt kiemurrella usein tämän vitsin avulla siihen että minä olen oikeasti lesbo mutta eipä ole onnistunu. Olen myös kysynyt häneltä että miksi juuri hän on "lesbo" ja minä "huora" hän vastaa aina "kun sinä tykkäät molemmista ja sä oot jo kerran ollut lesbo".(syksyllä hän kutsui minua lesboksi ja mä "eläydyin" rooliini ja tykkään vain tytöistä)
No eilen hän kuitenkin sanoin että ootko nähnyt O.C :stä sen jakson missä se tyttkö sanoo sille toiselle että on lesbo ja sit ne halas ja pälä pälä pälä. Kaverini sit vaan tokas siihen et sillee mäkin suhtautuisin jos tunnustaisit ja mä sit sanoin niin varmaan enkä ajatellut sen enempää, siitä synty kauhee selittely :( Kaverini epäilee että oisin lesbo mut jos sanoisin sen hänelle hän rupeasi joko välttelemään tai ei haluis olla enää mun kaveri. Sillä me ollaan aina yhdessä joka päivä, ja usein katsotaan telkkaria sängyssä niin että mun jalat on sen päällä tai sit ollaan ihan vierekkäin ja mä en haluu et se rupeis välttelee mua jotenkin. Ja mä tuun välillä ihan sairaan mustasukkaseks kun kaveri puhuu sen poika ystävästä. Kaveri yrittää myös tyrkyttää vähän välii jotain poikaa ja sanon aina ei kiinnosta, mut ei se mitään siittä älyy...
Sekava tarina mut autakaa miten pystyn kertomaan kaverilleni että oon lesbo tai joskus sen että tykkään hänestä...
En pysty sanomaan hänelle että olen lesbo ja että tykkään hänestä (kaverini on 100% hetero) Meillä on vitsi jota kenenkään ei tarvitse ymmärtää (pitkä tarni) mutta minä olen "huora" ja hän on "lesbo" kumpikaan ei siis pidä paikkaansa. Olen yrittänyt kiemurrella usein tämän vitsin avulla siihen että minä olen oikeasti lesbo mutta eipä ole onnistunu. Olen myös kysynyt häneltä että miksi juuri hän on "lesbo" ja minä "huora" hän vastaa aina "kun sinä tykkäät molemmista ja sä oot jo kerran ollut lesbo".(syksyllä hän kutsui minua lesboksi ja mä "eläydyin" rooliini ja tykkään vain tytöistä)
No eilen hän kuitenkin sanoin että ootko nähnyt O.C :stä sen jakson missä se tyttkö sanoo sille toiselle että on lesbo ja sit ne halas ja pälä pälä pälä. Kaverini sit vaan tokas siihen et sillee mäkin suhtautuisin jos tunnustaisit ja mä sit sanoin niin varmaan enkä ajatellut sen enempää, siitä synty kauhee selittely :( Kaverini epäilee että oisin lesbo mut jos sanoisin sen hänelle hän rupeasi joko välttelemään tai ei haluis olla enää mun kaveri. Sillä me ollaan aina yhdessä joka päivä, ja usein katsotaan telkkaria sängyssä niin että mun jalat on sen päällä tai sit ollaan ihan vierekkäin ja mä en haluu et se rupeis välttelee mua jotenkin. Ja mä tuun välillä ihan sairaan mustasukkaseks kun kaveri puhuu sen poika ystävästä. Kaveri yrittää myös tyrkyttää vähän välii jotain poikaa ja sanon aina ei kiinnosta, mut ei se mitään siittä älyy...
Sekava tarina mut autakaa miten pystyn kertomaan kaverilleni että oon lesbo tai joskus sen että tykkään hänestä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
tarina, mutta ihan oikeesti, se on jo kertonut sulle että tietää mikä sä olet. Joten en mä nyt näkisi että se lähtee takavasemmalle kun sanot sille.
Ja sä voit tykätä hänestä ystävänä minkä ehdit, kumpahan et nyt koko tunneskaalaasi laita hänen varaansa.
Kun on rehellinen niille joita rakastaa, saa oikeat ihmiset ympärilleen ja siitä on hyvä ponnistaa.
Kuulostatte aika nuorilta juttujenne perusteella (ei millään pahalla). =) Kuulostaa siltä, että vitsailette paljon muun muassa lesboudesta. Pystyttekö koskaan puhumaan vakavasti asioista? Ajattelin vain, että olisiko parempi, että ottaisit asian puheeksi ihan tosissasi (heteroille pitää joskus vääntää rautalangasta) ja kysyisit esim. tunteeko kaverisi oikeasti ihan oikeita lesboja (tai jotain vastaavaa). Tai voit kysyä mitä mieltä kaverisi on lesboista ilman mitään vitsailua. Johdattelisit keskustelun siihen pisteeseen, että voit lopulta sanoa totuuden. Että itseasiassa sä olet ihan oikeasti lesbo etkä vaan leikilläsi. Kertoisit ihan rehellisesti (jos kerran olette hyviä ystäviä), että sun on ollut vaikea kertoa tätä asiaa hänelle. Voit kertoa ihan suoraan, että pelkäät miten hän reagoi tähän tietoon. Jos hän on tosiystäväsi niin hän ymmärtää, että olet edelleen se sama ihminen kuin aikaisemminkin eikä mikään ole varsinaisesti muuttunut välillänne.
Kertomisen jälkeen sun on paljon helpompi olla kaverisi lähellä kun ei tarvitse olla kaapissa. Suosittelen kertomista. Ja koita vain unohtaa ihastumistunteesi häntä kohtaan, ota vaikka vähän etäisyyttä jos muu ei auta.
Mulla itsellä on hyvä ystävä jonka olin tuntenut monta vuotta ja oltiin myös paljon yhdessä. Tiesin, että hän oli joskus hieman ahdasmielinen, koska tuli eri kulttuurista, jossa miehen ja naisen roolit ovat tarkat eikä homoseksuaalisuutta hyväksytä. Kun oltiin puhuttu yleisesti esim. homoista niin hänen mielestään se oli vastenmielistä ja sairasta. Noh, sitten eräänä päivänä olin tullut siihen pisteeseen, että en enää voinut olla kertomatta lesboudestani, kävi miten kävi. Minua jännitti kamalasti. Yritin johdatella keskustelua siihen suuntaan ja kertoa kiertoilmaisuin ja vihjailla, että olen itseasiassa lesbo. Kiertelin ja kaartelin varmaan parin tunnin ajan ennen kuin kerroin asian suoraan hänelle. Hän vaati ensin sulattelua eikä ensin uskonut, että olin ihan tosissani, mutta sanoi myös samantien, että olemme edelleen parhaita ystäviä. Tämän jälkeen minun oli helpompi olla oma itseni hänen seurassaan kun ei tarvinnut salata mitään.
Suurimmalle osalle ystävistäni minun oli helppo kertoa heti kun olin itse varma asiasta. Samoin perheelleni. Koska tiesin, että he kaikki oikeasti rakastavat minua ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Kyllähän se itse tilanne jännitti, mutta en pelännyt heidän suhtautumistaan syvemmin. Joidenkin kaverien ja kauempien sukulaisten kanssa on toisin. En ole kertonut, mutta en välitä myöskään jos "jään kiinni", he voivat sitten ihan rauhassa hyväksyä tai olla hyväksymättä. Ainoastaan yhden vanhemman sukulaisen jyrkkä uskonnon sävyttämä torjunta tuntui pahalta, koska olin pitänyt häntä jotenkin sukulaissieluna.
Sen sijaan hyvä (ja minulle opettavainen) kokemus oli, että jännitin hirveästi kertoa yhdelle hyvälle ystävälleni, koska hän on aktiivisesti uskonnollinen katolilainen, ja arvelin hänen väistämättä siksi suhtautuvan negatiivisesti. Kun sitten kuitenkin kerroin hänelle tyttöystävästäni, hän kertoi itsekin olevansa lesbo ja kävimme pitkiä tosi antoisia keskusteluja, jotka myös auttoivat minua itseäni tulemaan enemmän sinuiksi itseni kanssa.
Eli, olen oppinut, että vaikka tietenkin jotkut ihmiset voivat tyrmätä ja torjua eivätkä voi hyväksyä ystävänsä/sukulaisensa seksuaalista suuntautumista, niin usein pahimmat ennakkoluulot asuu omassa päässä, ts. ITSE olettaa, että asia olisi ystäville tai perheelle kauhean vaikea, vaikkei se välttämättä ole.
Eli, summa summarum, aina kannattaa kertoa. Arvokas ihmissuhde voi vain perustua rehellisyyteen ja molemminpuoliseen hyväksyntään.
Kerro vaan reilusti kaverillesi totuus itsestäsi niin pääset turhasta taakasta! Varsinki kun kaverisi on jo selvästi tehnyt pelin avauksen sanomalla, että suhtautuisi asiaan hyvin.
Tsemppiä ja vapauttavaa kevättä!