Moi, mikä oli teille viimeinen hetki saada itsellenne hoitoa? Miten saitte otettua puhelimen käteen ja soittamaan apua?
Itse olen aivan poikki ja puhki.. Tuntuu etten jaksa mitään, en osaa mitään. Olen vain riippakivi töissä, 'suojatyöpaikassa', jossa pidetään vain sen takia, ettei iletä vielä poiskaan potkia. Sisulla ja rimaa hipoen saan hommani hoidettua, jos itse olisin työnantajani, minua ei pitkään siellä katseltaisi.
Pahin hetki tulee päivällä 13-15 aikoihin, jolloin tuntuu etten pysy hereillä, ja kaikki mitä ajattelen tai yritän tehdä tahmoo.. ihan kuin aivoista puuttuisi joitan tärkeitä kytköksiä. Jos en olisi 30-vuotias, niin sanoisin dementia iskee.
Nytkin olen kotosalla ylityövapaita pitämässä. --> suomeksi itkemässä tätä olemisen surkeutta. Tiedän, että minun pitäisi vaan ottaa känny kouraan ja soittaa työterveyteen, pyytää ottamaan verikokeet ja tsekkaamaan onko kaikki edes fyysisesti ok, henkisesti ei ole, sen tiedän itsekin, mutten ilkee kaikkee pahaa oloani toisille, silmästä silmään, vuodattaa. Jokaisella olkoon omat murheensa. Toisaalta tiedän senkin mitä vastaukseksi tulee "Liiku enemmän, syö terveellesimmin. Kyllä kaikki aina väliin syvemmällä luotaa." Tuo vastaus tulee siksi, etten halua muille näyttää miten pahaolo mulla oikeesti on, hymyilen vaan ja sanon "Eipä tuota tule paljon liikuttua, ja kunhan jotain aina syön mitä olen syödäkseni. Voishan tuohon kiinnittää enemmän huomiota." Eli siinä torpedoin lääkärireissun.
Itse kun oikeesti olen kuin laiva merellä, joskus 6kk sitten saatoin ajella puolella lastilla, nykyisin hyvä jos pinnalla pysyy, niin syvällä köli seilaa.. Ei tarvitse kun tulla enää pieni myrksyn poikanen, niin tämä laiva keikahtaa nurin.. ja se pelottaa aikas paljon,
no jaapa jaa.. se siitä sitten. Saa nähdä onko minusta ottamaan itseäni niskasta kiinni ja soittaa.. Tiedän että olen hullu, jos en ota selvää, saatanhan ihan oikeasti olla sairas. Mutta kynnys soittaa on aivan liian suuri. Kun olis edes sitä kuumetta, niin voisi sanoa ajanvaraukseen "Kipeenä oon, saisko aikaa lääkärille. Mielellään nais-sellaiselle, ois vähän arkaluontoista juteltavaa.." mutta kun ei oo ees sitä kuumetta.
Itse olen aivan poikki ja puhki.. Tuntuu etten jaksa mitään, en osaa mitään. Olen vain riippakivi töissä, 'suojatyöpaikassa', jossa pidetään vain sen takia, ettei iletä vielä poiskaan potkia. Sisulla ja rimaa hipoen saan hommani hoidettua, jos itse olisin työnantajani, minua ei pitkään siellä katseltaisi.
Pahin hetki tulee päivällä 13-15 aikoihin, jolloin tuntuu etten pysy hereillä, ja kaikki mitä ajattelen tai yritän tehdä tahmoo.. ihan kuin aivoista puuttuisi joitan tärkeitä kytköksiä. Jos en olisi 30-vuotias, niin sanoisin dementia iskee.
Nytkin olen kotosalla ylityövapaita pitämässä. --> suomeksi itkemässä tätä olemisen surkeutta. Tiedän, että minun pitäisi vaan ottaa känny kouraan ja soittaa työterveyteen, pyytää ottamaan verikokeet ja tsekkaamaan onko kaikki edes fyysisesti ok, henkisesti ei ole, sen tiedän itsekin, mutten ilkee kaikkee pahaa oloani toisille, silmästä silmään, vuodattaa. Jokaisella olkoon omat murheensa. Toisaalta tiedän senkin mitä vastaukseksi tulee "Liiku enemmän, syö terveellesimmin. Kyllä kaikki aina väliin syvemmällä luotaa." Tuo vastaus tulee siksi, etten halua muille näyttää miten pahaolo mulla oikeesti on, hymyilen vaan ja sanon "Eipä tuota tule paljon liikuttua, ja kunhan jotain aina syön mitä olen syödäkseni. Voishan tuohon kiinnittää enemmän huomiota." Eli siinä torpedoin lääkärireissun.
Itse kun oikeesti olen kuin laiva merellä, joskus 6kk sitten saatoin ajella puolella lastilla, nykyisin hyvä jos pinnalla pysyy, niin syvällä köli seilaa.. Ei tarvitse kun tulla enää pieni myrksyn poikanen, niin tämä laiva keikahtaa nurin.. ja se pelottaa aikas paljon,
no jaapa jaa.. se siitä sitten. Saa nähdä onko minusta ottamaan itseäni niskasta kiinni ja soittaa.. Tiedän että olen hullu, jos en ota selvää, saatanhan ihan oikeasti olla sairas. Mutta kynnys soittaa on aivan liian suuri. Kun olis edes sitä kuumetta, niin voisi sanoa ajanvaraukseen "Kipeenä oon, saisko aikaa lääkärille. Mielellään nais-sellaiselle, ois vähän arkaluontoista juteltavaa.." mutta kun ei oo ees sitä kuumetta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinä olet hyvin selkeästi masentunut. Ja se on sairaus, joten voit ihan hyvin hakea apua. Joskus avun hakeminen on kova paikka, pelottaa ja hävettää myöntää oma jaksattomuus. Työterveyslääkäri voi antaa sinulle ensi alkuun sairaslomaa ja lähetteen esim. mielenterveystoimistoon. Siellä saat "oman" hoitajan, ihmisen kenen luona käyt esim. kerran viikossa juttelemassa.
Masennus on psyykkinen, mutta myös fyysinen sairaus. On tutkittu, että jotkut aivokemialliset häiriöt aiheuttavat masennusta. Sitä ei tarvitse hävetä.
Soita työterveyshuoltoon ja sano puhelimessa, että tarvitset ajan. Jos kysyvät syytä, sano että haluat puhua siitä vain lääkärin kanssa. Kerro lääkärille olostasi, kaikista oireistasi. Usko pois, lääkärit ovat uskomattoman ymmärtäväisiä.
Ehkä sinulta otetaan muutamia verikokeita - monet lääkärit haluavat ottaa ne poissulkeakseen esim. kilpirauhassairauden (joka myös aiheuttaa masennusta).
Jaksamista, kaikki järjestyy kyllä!
ottamaan yhteyttä työterveys huoltoon. Ja ajan voit mennä varaamaan vaikka paikanpäälle. Syyksi voit sanoa aivan reilusti masennus (on hyvin yleistä nykyisin) Lääkäri varmaan kirjoittaa sinulle (jos haluat ) sairaslomaa ja jonkin lääkereseptin. Muista pyytää että lääkäri kirjoittaa sinulle lähetteen mielenterveys toimistoon.
mä en itse hakenut hoitoa vaan mulle määrättiin ammattiapua ja osastohoitoa viime toukokuussa.. kun kokeilin itsemurhaa, nykyään käyn säännöllisesti puhumassa jollekin psykologille ja mulla on lääkkeet :)
lääkärin kohtaaminen on helpompaa ,jos tulostat tuon juttusi ja annat sen lekurille.
myös muita ongelma-asiota voit laittaa etukäteen paperille ,on sitte siinä apuna ja tukena.
tsemppiä, mtt:ssä aikanaan saat purettua ja selviteltyä asioita.eli pyydä lekurilta sinne lähete, jos ei muista sitä ehdottaa.
Hyvä idea tuo tekstisi näyttäminen lääkärille!
Aluksi ei varmaan ole helppo puhua, mutta hiljalleen ajan kanssa sitä oppii avautumaan. Sitä kautta paha olo helpottaa.
Voimia!
Viimein sain käytyä lääkärillä. Otatti peruskokeet (kilpparit ym.), mitään ihmeellistä ei löytynyt. Siispä sain Cipralex- lääkemääräyksen.
No, ainakin toistaiseksi resepti jää käyttämättä, lueskelin ko. lääkkeen haittavaikutuksia.. - seksi ei maita, väsyttää, kuolettaa tunteet - Miksi ihmeessä söisin sellaista lääkettä, joka tekee tuota? Muutenkin tulee nukuttua aivan liikaa (varmaan 14h/vrk viikonloppuisin, olo kuin laiskiaisella) ja ei tuo seksikään maita.
Loppuipa pahin masennuskohtaus taas tuohon lääkärillä käyntiin.. Ei paljoo viitsi vetistellä kun on resepti kourassa. Siinä on jotenkin selkä seinää vasten -> jos masentaa, hae lääkkeet äläkä valita.
Taidanpa yrittää vielä toista vaihtoehtoa, pakkoajatellua "Kyllä se elämä voittaa, lopeta vollotus ja painu pihalle - vaikka kuinka väsyttäisi etkä millään jaksaisi"
No, niinpä siinä kävi. Tapasin itseni taas jälleen vollottamasta elämisen surkeutta.. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja käytin reseptin.
Nyt pilsuja on tullut syötyä noin kuukauden verran ja elämä alkaa VOITTAA! Ja se on ihmeellinen tunne, jaksaa lähteä iloisella mielin kävelylle ja muutenkin pihalle touhuumaan. Eikä aina itkeä vollota.
Tosin ensimmäinen viikko lääkkeillä (10mg) oli kauhea. Ihan kuin olisi ollut koko ajan kännissä ja hikoili kuin saunassa, rinnat vuoti maitoa (jota tekee vieläkin! :( ..) Ihme kun pystyin töissä käymään. Mutta siitä pikkuhiljaa pahimmat oireet helpottivat ja nyt on jo ihan OK olo.
Siispä te muutkin miettijät.. Ottakaa riski ja antakaa pilsuille mahdollisuus. Minä ylitin kynnyksen ja olen tosi tyytyväinen.. kuten miehenikin.