Tuumin sitä kuinka joku JAKSAA olla lihava.
Itse kun olin,oli kengännauhojen sitominen työlästä,aina hikinen olo jopa pakkasella,isojen tyttöjen vaatteet kalliita...Lisäksi vielä ihmisten ylenkatsovat ilmeet...
Laihdutin ja olen ollut normaalipainoinen jo 8vuotta.MITEN?Lisäämällä liikuntaa ja syömällä vähemmän.Enää en halua paisua huonovointiseksi.Lihavuus on useinmiten valinta.
Itse kun olin,oli kengännauhojen sitominen työlästä,aina hikinen olo jopa pakkasella,isojen tyttöjen vaatteet kalliita...Lisäksi vielä ihmisten ylenkatsovat ilmeet...
Laihdutin ja olen ollut normaalipainoinen jo 8vuotta.MITEN?Lisäämällä liikuntaa ja syömällä vähemmän.Enää en halua paisua huonovointiseksi.Lihavuus on useinmiten valinta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vai on sinun mielestä lihavuus valinta? Entä jos se on syömishäiriö, tarkoitan BED? Luuletko todella, että joku valitsee rupeaisinko anorektikoksi, bulimikoksi vai miten olisi BED? Ehkä lihavuus oli VALINTA sinun kohdallasi, mutta ei tosiaan minun. Minulla on diagnosoitu BED ja olen kohta käynyt kahden vuoden aikana noin 10 kertaa psykiatrilla ja päälle yli puolentoista vuoden terapia. En siis todellakann ole valinnut lihavuutta! Enkä käy kuluttamassa yhteisiä veroeuroja, hoidan asiaa yksityisellä puolella, jossa tuntuu olevan tietoa ja taitoa asiasta.
Miksi sinäkin yleistät ainoastaan omien kokemuksten perusteella, että kaikilla muilla asiat on samoin? Riittääkö mielestäsi hyväksi tutkimukseski se, että pidät omaa kokemustasi luotettavana tutkimuksena? Ehkä olisi parempi,jos ottaisit selvää miten tutkimuksia tehdään, niin et enää yleistäisi asioita noin yksinkertaisesti.
Kaikki syömishäiriöt ovat vaikeita psyykkisiä sairauksia, joista usein yksin toipuminen on mahdotonta. Kaikki syömishäiriöt voivat pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan ennen aikojaan.
Enkä tarvitse keneltäkään vastaukseksi, että syö vähemmän kuin kulutat, se tieto ei minultakaan ole hukassa. Mutta te, jotka ette BED:stä mitään tiedä, etsikää esim. googlesta hakusanalla BED, niin pitäisi löytyä asiallista tietoa. BED ei myöskään ole ahneutta, että unohtakaa sekin, varsinkin, kun tiedot kyseisestä sairaudesta tuntuu olevan tämän palstan lukijoilla ja kirjoittajilla olemattomat!
Vai oma valinta! Voi pyhä yksinkertaisuus!!!
BED ei ole valinta! Se on sairaus, josta ei välttämättä parane koskaan.
Tuossahan alkuperäinen juuri kirjoitti, että lihavuus on USEIMMITEN valinta. Hän ei siis tehnyt yleistystä että näin on aina. Syömishäiriöt ovat vaikea ongelma enkä todellakaan halua niitä vähätellä, mutta suurimmalla osalla lihavista ei ole syömishäiriötä vaan lihavuuden syy on jossakin muualla.
Mulla on samansuuntaisia mietteitä alkuperäisen kanssa, olin myös lapsesta asti 20 vuotiaaksi lihava ja nyt jo 6 vuotta normaalipainoisena. En tosiaan ymmärrä miten olen jaksanut silloin kilojeni kanssa olla, aina oli hiki ja hengästytti ja naama punaisena pienestäkin ponnistuksesta. Ei vaan ollut sen vertaa viitseliäisyyttä että olisin laihduttanut, eikä oikein sopivaa elämäntilannettakaan. Lopulta parikymppisenä tuli se kunnon motivaatio (inhottuani itseäni ja kilojani pikkulapsesta saakka ja kuunneltuani koko elämäni selän takana puhuttua paskaa, puhuivat kuitenkin sen verran kovaa että kuulin, ja ihan päin naamaakin sanottuja loukkauksia).
Nyttemmin tuntuu että laihdutuspäätös oli elämäni paras päätös. On niin ihanaa jaksaa tehdäkin jotain, on energiaa ja iloisempi mieli, ja terveyskin kohdallaan.
kun laihduttaneet rupeavat ihmettelemään miksi ihmiset viitsivät olla lihavia samalla kertoen kuinka monta vuotta itse olivat siinä tilassa. Miksi te olitte lihavia niin monta vuotta??
Elämänmuutokset vaativat oman aikansa ja paikkansa: a) motivaation, b) tietoa, c) resursseja, d) energiaa jne. Jos asia olisi niin yksiselitteinen kuin te väitätte, niin vastatkaa nyt ihmeessä miksi te olitte niin monta vuotta lihavia???
että lihavuus tahtoo viedä itsetunnon niin alas että lihava ei usko pystyvänsä mihinkään.ei edes laihduttamaan.
ehkä se on vähän niin kuin alkoholisteilla että täytyy käydä ensin täysin pohjalla ennenkuin huomaa oman kurjuutensa.joittenkin täytyy oppia kaikki kantapään kautta.niin myös minun.kurjuutta täytyi kestää 24 v ennenkuin havahduin että elämä on menossa ohi.käytin kaikki viimeisetkin voimat ja hyppäsin mukaan.
Eikö siis mitään muuta kurjuutta ole kuin lihavuus? Ja kuinka pohjalla lihavat ihmiset ovat? Kuinka lihava täytyy olla, että tähän kurjuuteen ja pohjamutaan lasketaan?
Toisin kuin alkoholistit, lihavat ihmiset käyvät töissä, maksavat veroja siinä kuin muutkin, perustavat perheitä, elävät onnellisina tai onnettomina niin kuin muutkin, mutta tuskin pelkän lihavuuden takia ovat onnettomia.
Onko mahdotonta hyväksyä, että lihavankin ihmisen elämä on ihan yhtä arvokas kuin kenen muun tahansa? Mitä ihmeen lihavien takaa-ajoa täällä harrastetaan? Miksi teillä oikein risoo, kun näette lihavan? Onko se jotain pois teiltä, ettehän te niitä kiloja kanna!!!
Rinnastus alkoholistiin on huono, he tuskin maksavat veroja, mutta hyvinvointivaltiossa pidetään kaikista huoli, mikä on hyvä asia. Vai onko Suomi enää hyvinvointivaltio, kun tällainen kirjoittelu täällä tuntuu enemmän pahoinvoinnilta. Hyvinvointivaltio pitää huolen myös heikoimmistaan.
lihavien itsetuntoa sitten nostaa? Kyllä siinä lähinnä kirjottajat nostavat omaa itsetuntoaan. Eikös sen nyt pitäisi olla jo niin korkealla, että kykenisi kannustamaan muitakin?
mutta minähän puhuin lihavuudesta yksilön ongelmana en yhteiskunnan.itse kun olin oikein isossa koossa olin masentunut ja pois työelämästä enkä usko olevani ollut ainut lihava masentunut.mutta kun karistin ylimääräisen painon niin sain myös vähän elämääni piristystä.niin kummalta kuin se kuulostaakin niin uskon vahvasti että ylipainolla ja masennuksella on selvä yhteys.ainakin minulla oli.en ole missään nimessä lihavia vastaan.mutta nyky yhteiskunnassa ei kannata olla lihava.silloin tekee hallaa itselleen.nykyään lihava suomessa on kuin juutalainen natsi saksassa(ehkä vähän kärjistettynä) :)
kannustusta ylipainosta kärsiville.ihmiset kerrankin porkkanaa ennen kuin keppiä.
Masennus on monien asioiden summa. Siihen tarvitaan muutakin kuin, että on lihava. Tulee vain joku asia, joka ylittää kestokyvyn rajat ja masennus on valmis. Mutta korostan vielä, että mikään yksittäinen juttu ei masennukseen riitä, ei edes lihavuus!
Voisiko asia olla toisinpäin: ensin masennus, sitten syöminen ja lopulta lihavuus, jonka piikkiin voi laittaa koko masennuksen.
Tällä palstalla ei saa kritisoida,sanoa pahasti,ei hyvästio,ei kertoa kokemuksistaan,ei mitään-lihavia herkkänahkaisempia saa hakea!!!
Porkkanapussia kaupasta vaan tuon iänikuisen itsepetoksen ja puolustelun sijaan ja johan alkaa kilot karista!!!