Perhe, jossa on 4 lasta, asuu tällä hetkellä vuokralla (edullisesti), vanhempien iät ovat yli 40. Palkat ovat keskitasoa. Helsingissä haluavat pysyä edelleen. Mikä on teidän mielestänne paras vaihtoehto asumisen kannalta (huoneiston koon oltava väh. 100 neliötä, 5-6huonetta): pysyä isossa ja tilavassa vuokra-asunnossa, josta ei pelkoa joutua pois, ostaa asumisoikeusrivari tai ottaa (jos edes saisi) velkaa ja rakentaa omakotitalo ... Ja kaikki siis Helsingin alueella. Odotan mielenkiinnolla (asiallisia, perusteltuja) mielipiteitänne:-)
Kertokaa, oi te kaiken tietävät ekonomit ym. näkijät :-)
Nimetön
181312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos ette ite pysty ratkaisemaan mikä asumismuoto teille onkannattavinta, teidän kannattaa pysyä siellä vuokramurjussa kontulassa!
Mutta teidänlaisiahan on monia, tietä näkee pankin luotto/sijoitusneuvojan pakeilla kysymässä mitä tehdään ja pankki myy sitten ikilainan matalalla korolla joka onkin jotain ihan muuta parin vuoden päästä.
Joku järki käteen nyt ihmiset.
Koska et pystynyt neuvoa antamaan.
sossun elätiks. Rupeette molemmat työttömäks. Teette vielä pari lasta ja johan alkaa liksa juoksemaan. Ja mikä parasta, ite ei tarvii tehä yhtään mitään.
Ilmeiseti sinullakaan ei sitä viisautta ollut, jota täältä kyselin. Koska et pystynyt vastaamaan kysymykseeni etkä perustelemaan asiaa.
Mitä tekemistä sossulla ja työttömyydellä on meidän perheen asumisratkaisun kanssa, en ymmärrä.
Mielellämme työssä käymme ja veroja maksamme.
Vuokralla asuminen on huonoin vaihto-ehto tulevaisuutta ajatellen. Tällähetkellä se saattaa tuntua järkevältä, mutta pitkällä tähtäyksellä ei kannattavaa. Tässä esimerkki laskelma: Tuon kokoisen perheen vuokrakustannukset jos ovat 800€/kk, se tekee 9600€/v ja 96 000€/10 vuotta.
Eli pitkällä tähtäimellä iso siivu menee vuokran-antajalle.
Tämän hetken asuntotilanne on kuitenkin hieman kuumentunut, eli ainakaan ihan keskustan alueelta ei kannata asuntoa katsella. Esim. Tapulikaupungista saa tuon kokoisia asuntoja jo 130 000 € hintaan.
Rakentaminen on toinen vaihto-ehto, mutta tonttipula on vielä suurempi kuin pula myytävistä asunnoista, eli hinnat ovat kovat.
kohtuuhintaisen tontin saa n.40-50 km:n päästä helsingistä. esim. Pornaisista saa n.20 000€ hintaan omakoti tontteja. Jokatapauksessa rakentamiseenkin menee pihistellenkin se 200 000€, eli vaatii isomman sijoituksen.
Jompikumpi jälkimmäisistä kannattaa, eli rakentaminen tai ostaminen. Tästä tullaankin siihen, että minkälaista asumisen laatua arvostaa. Onko mukavampi asua Helsingissä kerrostalossa kohtuullisen matkan päässä työpaikoista vai vähän kauempana asuen laadukkaasti omakotitalossa?
Tuossa iässä ratkaisu on kuitenkin tehtävä. Huonoin vaihto-ehto tuhnuttelun takia ostamatta tai rakentamatta jäänyt asunto ja kun eläke-ikä alkaa, niin toiset asuu maksetuissa asunnoissa ja tuhnu maksaa kovaa vuokraa pienestä eläkkeestä.
Koska nimenomaan haluamme asua Helsingissä ja mielellään vielä täällä missä nykyäänkin asumme, niin asia on todellakin kovan pohdinnan alla. Meistä ei ole mitään järkeä muuttaa kauaksi työpaikoista, päiväkodeista, kouluista, isovanhemmista ja muista kavereista vain siksi että saisimme asua jossain maaseudulla isossa omakotitalossa vain siksi että se on joidenkin mielestä hienompaa ja kannattavampaa kuin kerrostalossa vuokralla asuminen.
No, kaupungilta tulee vuokratontteja hakuun kevään aikana, pitää vissiin laittaa hakemus ja katsoa, kuis äijän käy:-)
Eipä taida saada Tapulikaupungistakaan tuohon hintaan muuta kuin 60-70m2 kerrostalokämpän ilman esimerkiksi saunaa.
alkaa tasavallan presidentiksi. Presidentin asuntoetu on takuullla parempi vaihtoehto kuin lainan otto omaa varten. (vain tyhmä ottaa lainaa kun voisi olla mielummin presidentti)
Lisäksi jos saatte lintuflunssa ja kuolette ei tarvitse maksaa hautapaikasta kovaa vuokraa. Sähkölaskukin montussa on olematon.
Halpaa ko saippua sano juutalainen kattilaan joutuessaan!
Voinhan sen tehdäkin, jos se vaikka saa sinut tuntemaan itsesi vitsikkääksi ja hehkeä-älyiseksi nokkelikoksi.
provosi sitten yhtään vitsikkäämpi?
Eipä ilmeisesti teidänkään äiti lapsilleen kummoisia käytöstapoja osannut opettaa.
Yritän antaa asiallisen vastauksen, tai ainakin ajattelemisen aihetta.
Helsingin alueella asuntojen hinnat ovat todellakin pilvissä. Tämänhän toki tiesitte.
Vuokranne suuruudesta, tai palkkojenne koosta ette puhu tarkemmin mitään, mikä vaikeuttaa vastaamista mitä suurimmissa määrin.
Olemme käyttäneet laskentaakaavana vuosituloja. Velan määrä ei saisi olla suurempi, kuin 3 kertaa bruttovuositulot.
Eli: (äidin tulot vuodessa isän tulot vuodessa) * 3 = maksimi velka.
Lasten suuri määrä lisää menoja, toki tietysti lapsilisiä saatte noin 493 euroa. Tällä summalla ostanee hieman tarkkailemalla ainakin kuukauden ruoat.
Lastenne iät jäävät myöskin mysteeriksi. Otaksun oman ikänne puolesta vanhimpien lastenne olevan jo yli rippikouluiän, kenties nuoremmat voivat olla vielä ala-asteella?
Mikä on realistinen aika, jonka lapset vielä asuvat kotona? Muutaman vuoden kotonaolon vuoksi olisi kenties liioiteltua ostaa 6h huoneisto?
Voihan asian toki ajatella niinkin, että on sitten tilaa tulla kylään jatkossakin.. Esim. omien perheiden kanssa.
Oletteko ottaneet aktiivisesti selvää asumisoikeusasumisesta?
Miettikää, mikä siinä on hyvää, mikä huonoa.
"Asumisoikeusasuminen
Asumisoikeus on vaihtoehto asunnon vuokraamiselle ja omistamiselle. Asumisoikeusasuntoon pääsee tehtyään asumisoikeussopimuksen ja maksettuaan asumisoikeusmaksuna osan asunnon hankintahinnasta. Sen jälkeen maksetaan asumisen aikana käyttövastiketta.
Talon omistaja ei voi irtisanoa asumisoikeussopimusta. Asumisoikeuden haltija voi myydä asumisoikeuden tai vaihtaa asunnon toiseen. Asuntoa ei voi lunastaa omaksi.
Valtion lainoittaman tai korkotukeman asumisoikeusasunnon hakijan on täytettävä tietyt hakuehdot. Muulla rahoituksella rakennetun talon omistaja päättää asukasvalinnastaan."
Eli asuntoa ei saa omaksi. Tämä lienee suurin kynnys monelle. Kiinni aso-kämpään pääsee pienellä pääomalla, mikä on plussaa. Suurta velkamäärää ei tarvitse ottaa, ja korkotason noustessa ei ole niin sanotusti liemessä ylimitoitetun velan kanssa. Tämäkin saattaa etenkin pääkaupunkiseudulla olla jokusen vuoden kuluttua iso juttu.
Oman rakentaminen on sanan varsinaisessa muodossa itselleen tekemistä.
Ilman kunnon suunnitelmaa ole mitään järkeä lähteä liikkeelle.
Helsingin kaupungin tontit: http://www.hel2.fi/kv/tontti/asuntotontit.html
Vuokrattavia omakotitalotontteja tullee haettavaksi keväällä 2006 n. 60 kpl. Kaupunginhallitus päättänee valintaperusteista ennen kesää. Tonttien hakuaika lienee elo-syyskuussa 2006.
Vielä on siis aikaa miettiä tätäkin vaihtoehtoa.
Käyttäkää vaikka pankkien nettisivuilla olevia lainalaskureita, ja pähkikää maksimisumma projektillenne.
Tehkää alustava suunnittelma talosta TaloPeli-ohjelmalla, joka löytyy täältä:
http://www.talopeli.fi/. Ohjelman myötä ymmärtää rakentamiseen liittyvät kustannukset. (Ilmainen!)
Varatkaa aikaa, ja menkää jonkun rakennuttajan juttusille. Pyytäkää hinta-arvio, miettikää oman työn osuutta projektissa, ja muistakaa kysyä tarjous muualtakin! Sopiiko summa miettimänne maksimilainan sisälle?
Varatkaa myös aika pankkiin. Pyytäkää heitä tekemään teille lainatarjous. Jos vakuuksia ei ole, kysykää lainaa useista paikoista. Pankit joustavat kyllä.. Pyytäkää lainalaskelma nykyisellä korkoprosentilla, ja esimerkiksi kaksi prosenttiyksikköä suuremmalla korolla. Saatte kuvan siitä, miten takaisinmaksettava summa muuttuu korkojen myötä. Sopiiko se budjettiinne?
Kun saatte lainapäätöksen, voitte alkaa suunnitella projektia tosissaan. Palkatkaa tässä vaiheessa ammattilaiset asialle.
Jos itse olisin tilanteessa, jossa kädentaitoja löytyy, ja lainapäätös on, niin rakentaisin ehdottomasti itse.
Ai juu, piti vielä lisäämäni, että onnea hankkeelle, mihin ratkaisuun sitten ikinä päädyttekin!
Olemme itsekin joskus olleet tilanteessa, jossa omaan epävarmuuteen ja oman kodin kaipuuseen haki vahvistusta kysymällä muilta ihmisiltä.
Tällä foorumilla vain valitettavasti on liian usein vallalla **ttuilu ja lapsellisuus.
Lapsemme ovat kyllä vielä melko pieniä (päiväkoti-ikäisiä) - joten isoa asuntoa tarvitsisimme pitkänkin aikaa. Siksipä tuo rakentaminen tässä tilanteessa tuntuisi realistisimmalta vaihtoehdolta - jos tonttiarpajaisissa tulee voitto :-) Lainaa kyllä saisimme jotakuinkin sen verran mitä se rakentaminen sitten tulisi maksamaan (kävin jo tsekkailemassa netistä muualta hinta-arvioita), muuten niin ison omistusasunnon hankkiminen ensiasunnoksi Helsingistä ei taida onnistua vaikka pankinjohtaja olisi omaa sukua...
Asumisoikeusasuntokin olisi sopiva, mikäli saisimme tarpeeksi ison asunnon haluamaltamme alueelta. No, ainahan voi toivoa.
Eipä tässä vuokrallakaan sen puoleen yhtään hassumpaa ole, ainoa on se, että tarvitsemme vähintään yhden huoneen lisää muutaman vuoden sisällä, kun isommat lapset aloittavat koulunsa. Mutta niin tai näin, asioilla on yleensä tapana järjestyä parhain päin ja niin varmaan käy tässäkin asiassa. Kiitos vielä kerran asiallisesta ja perusteellisesta vastauksestasi ja hyvää jatkoa. (Ja muille myös, sillä ymmärrän hyvin, että jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa...)
Jos otatte lainaa hieman (vähän) suurella omarahoitusosuudella (paljon) ja saatte suuren asunnon (iso) halvalla (edullinen). Ilman pelkoa velan takaisin maksusta. Kannatta muutta Voikkaalle (kaukana) liimaatte sitten ikkunoihin maisemakuvia Helsingistä (stadi) ja voitte kuvitella asuvanne Helsingissä (Hesa).
Asillisia kommentteja tähänkin (provoon)
Miten niin ennalta-arvattava, lähinnä säälittävä kommentti...
helsinki? Jos Espoo, Vantaan, Kirkkonummi tms. kelpaa osta keskihintainen tontti (70 000 €) ja rakenna perusälvari (150 000 €). Tälloin joudut tosin tinkimään siitä Helsingistä, mutta saavutat jotain mistä asorivari asujat voivat vain uneksia. Oma piha, oma rauha, oma tupa, oma lupa.
Reilun parinsatkun lainan maksatte vielä ennen eläkeikäänne reilusti pois.
Tosiaan oma tupa, oma lupa ja omat rahat.
Perusälväriä huonompaa ratkaisua ei olekaan, älsvbyn talot ovat surkeita laadultaan. Parin kymmenen vuoden päästä kun talo on just maksettu, niin sellaisen rotiskon korjaamiseen menee melkein saman verran kuin sijoitus uuteen.
Kyllä laadusta kannattaa maksaa ja jos ei ole varaa siihen, niin on tyydyttävä vähempään.
Vanha viisaus sanoo "köyhän ei kannata ostaa halpaa" pitää paikkansa tässäkin. Asunto on ihmisen suurin sijoitus ja kannattaa tarkkaan harkita mihin ja miten rahansa käyttää.