Olen 40-v ja teen töitä 12 tuntia päivässä. Olen "pärjännyt" hyvin ja tienaan enemmän, paljon enemmän kuin ikinä ehdin kuluttaa mutta se ei korvaa sitä mitä mulla ei ole eli vapaa-aikaa. Voin ostaa kaikkea paitsi vapaa-aikaa.
Opiskeluaika meni samaan tahtiin eli opiskelua 12 tuntia päivässä, kesät duunissa, 5 vuodessa molemmat tutkinnot salkkuun. Toki bailasin enemmän kuin kukaan lääkäri sallisi mutta silti. Tuntuu siltä että vasta hiljattain valmistuin koulusta 2 tutkinnon kanssa, toinen Suomesta, toinen jenkeistä. Vuodet vierivät uralla mutta yksi aina puuttui eli vapaa-aika.
Jos näin jälkeenpäin ajateltuna mietin mitä olisin tehnyt toisin niin olisin varmaan:
- tehnyt vain yhden tutkinnon
- pitänyt sen tutkinnon aikana gap-vuoden
- matkustanut kesäisin tai tehnyt mitä tahansa muuta kuin kesätöitä.
Tutkinto: Yksi tutkinto riittää, loppu on susta itsestä ja kyvyistä kiinni.
Gap-vuosi: Gap-vuosi (jos sen oikein käyttää) on 100x hyödyllisempi ja halvempi kuin toinen tutkinto. Toista tilaisuutta ei tule ennenkuin olet 60-vuotias (asunto, vapaa-ajan asunto, autot, lomat etc.).
Kesätyöt: Rahasta oli tietenkin aina puute ja kesätöillä jatkoin penninvenytystä. Ota sen sijaan lainaa ja maksa se takaisin kun palkkasi on tarpeeksi hyvä. Lisäksi kuvittelin että työkokemuksella on merkitystä. Kuvitelin myos että "hyvällä" tutkinnolla on merkitystä. Kaikki oli tietenkin väärää kuvitelmaa.
Nauti, sinä korkeakouluopiskelija, siitä vapaa-ajasta mikä sulla on sillä se loppuu jossain vaiheessa. Aivan varmasti.
Näin minä olisin tehnyt.
Opiskeluaika meni samaan tahtiin eli opiskelua 12 tuntia päivässä, kesät duunissa, 5 vuodessa molemmat tutkinnot salkkuun. Toki bailasin enemmän kuin kukaan lääkäri sallisi mutta silti. Tuntuu siltä että vasta hiljattain valmistuin koulusta 2 tutkinnon kanssa, toinen Suomesta, toinen jenkeistä. Vuodet vierivät uralla mutta yksi aina puuttui eli vapaa-aika.
Jos näin jälkeenpäin ajateltuna mietin mitä olisin tehnyt toisin niin olisin varmaan:
- tehnyt vain yhden tutkinnon
- pitänyt sen tutkinnon aikana gap-vuoden
- matkustanut kesäisin tai tehnyt mitä tahansa muuta kuin kesätöitä.
Tutkinto: Yksi tutkinto riittää, loppu on susta itsestä ja kyvyistä kiinni.
Gap-vuosi: Gap-vuosi (jos sen oikein käyttää) on 100x hyödyllisempi ja halvempi kuin toinen tutkinto. Toista tilaisuutta ei tule ennenkuin olet 60-vuotias (asunto, vapaa-ajan asunto, autot, lomat etc.).
Kesätyöt: Rahasta oli tietenkin aina puute ja kesätöillä jatkoin penninvenytystä. Ota sen sijaan lainaa ja maksa se takaisin kun palkkasi on tarpeeksi hyvä. Lisäksi kuvittelin että työkokemuksella on merkitystä. Kuvitelin myos että "hyvällä" tutkinnolla on merkitystä. Kaikki oli tietenkin väärää kuvitelmaa.
Nauti, sinä korkeakouluopiskelija, siitä vapaa-ajasta mikä sulla on sillä se loppuu jossain vaiheessa. Aivan varmasti.
Näin minä olisin tehnyt.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä sitten teet työksesi?
Miksi et ota vapaa-aikaa itsellesi, eroa tai vaihda alaa, jos rahaakin riittää?
Mitä tekisit vapaa-ajallasi?
Oletko varma, että osaisit enää olla vapaalla?
Oletko katkera?
Pidätkö työstäsi?
Miksi kirjoitit tuon?
Oletko rehellinen?
Oletko väsynyt?
Oletko surullinen?
Oletko yksinäinen?
Tässä on vain se ikävä puoli, että opiskelija ei voi olla varma työllistymisestään. Kilpailu on monilla aloilla raakaa ja vaatimuksia on paljon. Siksi työt houkuttelevat ja pienestäkin vapaa-ajan hetkestä (kuten tästä) tulee syyllisyyden tunne.
Olen 21-vuotias. Elämä, se se kiireistä on.
Mitä sitten teet työksesi? Myyn.
Miksi et ota vapaa-aikaa itsellesi, eroa tai vaihda alaa, jos rahaakin riittää? Tuo on hyvä kysymys. Eläkkeelle 40-vuotiaana, hmm, olen sitä miettinyt mutta raha/duuni antaa tietyn turvallisuuden tunteen. Duunin vaihto ei ole järkevää koska vapaa-aika ei lisäänny.
Mitä tekisit vapaa-ajallasi? Sen mitä en voi nyt tehdä ja mitä olen aina halunnut tehdä. Siitä ei saa palkkaa.
Oletko varma, että osaisit enää olla vapaalla? Osaisin.
Oletko katkera? En, mutta harmittaa muutamat asiat.
Pidätkö työstäsi? Kyllä, mutta... Jos työ olisi herkkua niin herrathan sitä tekisi.
Miksi kirjoitit tuon? Jotta opiskelijat eivät raataisi turhaan useimpien tutkintojen perässä eivätkä hukkaisi aikaa olemattomissa kesätöissä. Elämänkokemus ja omat kyvyt ratkaisee.
Oletko rehellinen? Kyllä.
Oletko väsynyt? Kyllä.
Oletko surullinen? En.
Oletko yksinäinen? En.
Kukaan ei koskaan nähnyt mun tutkintotodistuksia eikä kukaan ole koskaan kysynyt mitä tein kesätöissä. Se oletko jakanut lehteä tai istunut Nordean kassalla on aivan samantekevää. Eka työpaikassani pidettiin jopä tärkeämpänä sitä ettei ollut työkokemusta vaan elämänkokemusta. Suhteilla ei myöskään ole merkitystä. En ole saavuttanut koskaan mitään, saanut yhtään jobia tai diiliä aikaan vain suhteilla vaan puhtaalla substanssilla. Kyllä siihen aivan jotain muuta vaaditaan kuin suhteita.
Siis, 1x tutkinto, gap-vuosi eikä mitään kesäduuneja.
Suomen nuoriso on muutenkin jo niin laiskaa, ei se tollasta yllätystä kaipaa... Eikä tätä kansaa myöskään luotolla elämiseen tarvitse yllyttää, kyllä se on monella hanskassa ja ihan luonnostaan.
Ottaisitko itse töihin 25-vuotiaan henkilön, jolla ei ole päivääkään työkokemusta? Harva työnantaja ottaa, eikä työkokemusta valitettavasti kerry interraililla.
Rahaakin arvokkaampaa on kesätöistä tulevat kontaktit yrityksiin ja ihmisiin sekä kokemus. Jos vaikka onnistuu itsensä keplottelemaan keittämään kahvia niihin palavereihin, missä asioita päätetään, niin oppii uskomattoman paljon. Toki ruohonjuuritasollakin oppii, jos on tarkkaavainen.
Lomat töissä, lukukaudet lomalla. Toi on mun mottoni.
Niin, no, alanmukaiset kesätyöt ovat jees mutta ei muulla ole oikeasti merkitystä. Itse menin intin jälkeen rauhanturvaajaksi vuodeksi. Sain elämänkokemusta ja rahaa. Seuraavan kerran menin töihin vasta opiskelujen loppuvaiheessa kun sain alanmukaista duunia enkä mitään paskahommia. Jos en olisi tuota rt-keikkaa tehnyt olisin ottanut reilusti opintolainaa ja elänyt huoletonta elämää nuoruuteni kesät. Kenties olisin käynyt kehitysyhteistyöhommissa vapaaehtoisena, who knows...
Niin, ja siihen työllistämiskyselyyn:
Ottaisinko töihin lekurin joka ei ole jakanut lehtiä? Kyllä.
Ottaisinko töihin opettajan joka ei ole toiminut mäkkärin kassalla? Kyllä.
Ottaisinko töihin saitinvääntäjän joka ei ole ollut vartijana, mutta osaa saitinvääntämisen? Kyllä.
Ottaisinko töihin matkaoppaan joka ei ole pessyt vanhusten perseitä mutta on sosiaalinen ja tuntee kohdemaan? Kyllä.
Olen 21-vuotias ja aika jäljillä siitä, mistä puhut. Yritän pitää mielessäni.
Olen tehnyt poikkeuksellisen haastavaa ja ikäisekseni kovapalkkaista hommaa (pahimmillaan 55 tuntia viikossa). Aloitin 19-vuotiaana, tehnyt täysipäiväisesti lomat ja osa-aikaisesti opintojen ohessa. Työ on henkisesti palkitsevaa mutta kuluttavaa.
Aion lopettaa jossakin vaiheessa, pitää sen gap-vuoden ja matkustella.
Ainut ongelma on siinä, että olen vasta kiihdytysvaiheessa. Malttamaton ei osaa päästää irti.
Tyypillistä "Älkää tehkö niinkuin minä tein, tehkää niinkuin minä sanon"-puhetta. Sinulla on siis työpaikka ja esimerkilläsi olet näyttänyt Suomen nuorisolle, miten pitää elää. Kaltaistesi ansiosta niillä, jotka ovat pitäneet opiskeluaikana pari kesää lomana, ei ole mitään mahdollisuuksia. Aina löytyy joku, joka on tehnyt töitä 12 tuntia päivässä 18-vuotiaasta asti.
Mikä se on? En ole aikaisemmin kuullut sellaista sanaa kuin gap-vuosi.
Tarkoitti todennäköisesti välivuotta. Aukko, rako, väli (eng. gap)
Olen n. 30-vuotias. Teen töitä ja opiskelen yhtäaikaa. Joskus päivät menevät 14 tuntisiksi, jopa pidemmiksikin. Lomaa pidän yhteensä 3 vk/vuosi (mutta halutessani minulla on mahdollisuus pitää vähän enemmänkin vapaata). Lisäksi matkustan viikottain parisataa kilometriä kanttiinsa tyttöystäväni luo. Kuitenkaan en ole ollut koskaan aikuisiässäni näin tyytyväinen omaan elämääni. Joskus on hieman raskasta, jos joudun tekemään kirjallisia töitä yömyöhään ja aamulla lähden taas töihin. "Vapaa-ajan ongelmia" ei useinkaan ole.
Korostan, että tämä on ihan oma valintani, joskin taustalla on oma elämäntilanteeni ja ainakin minun kohdallani (erinäisistä syistä) riittämätön opintotuki. Voisin ilman muuta muuttaa systeemiäni, jos tämä alkaisi liikaa tökkiä. Olen aina ollut valmis muutoksiin, ja uskon että jossain vaiheessa teenkin ratkaisuja. Hukkanheitetyksi en tahdo ainukertaisen elämäni menevän ja siksi toteutankin vapaa-aikanani (sellaistakin toki on, esim. viikonloppuina) omia pienimuotoisia haaveitani. Minusta jokaisen tulisi elää "oman näköistä" elämäänsä, eikä siihen mitään perusreseptiä ole. Yhdet ovat onnellisia töissä/opiskelussa, toiset vapaalla ja kolmannet jossain muualla (esim. "ikivapaalla"). Oma tavoitteeni on kyllä joskus, ainakin osittain tuo kolmas kategoria, mutta se ei kuulu nykyiseen elämääni ja olen ihan onnellinen nytkin näissä kahdessa ensin mainitussa kategoriassa.
Ikäväähän on tietysti tällaisessa jälkiteollisessa yhteiskunnassa elää toisten arvostusten mukaista elämää ja joutua pilaamaan elämäänsä pitkillä päivillä. Kuitenkin muutokseen on aina mahdollisuus ja tässä yhteydessä lainaan Oscar Wilden ajatusta (vaikka yleensä en tällaisesta sitaateilla kikkailusta pidäkään). Wilden ajatus menee kutakuinkin näin: "...ihmisen todellinen elämä on elämä, jota hän ei elä".
Toisin sanoen jos on todella tyytymätön johonkin elämässään, kannattaa miettiä asiaa "wildemaiselta" pohjalta ja samalla pohtia oliko Wilde väittämässään oikeassa sinun kohdaltasi. Vielä sitä kannattaa harkita, että elänkö näin vain toisten arvostusten vuoksi, vai elänkö omaa elämääni. Toisaalta voi elää Wilden mallin mukaista elämää, elämää jota ei oikeasti elä. Aina kaivaten jotain mitä ei ole ja tehden samalla toisin kuin oikeasti (itse) haluaisi. Kultautuneet muistot ja tulevaisuuden häilyvät haaveet elävät, mutta oikeassa elämässä ei tapahdu mitään elähdyttävää.
Jotain, ainakin pientä, voi elämässään jokainen muuttaa.
Takaisin ei voi kelata niinkuin mediaplayereissa, mutta olevaa ja tulevaa voi alkaa elämään uudelta pohjalta tai uudella asenteella. Neuvoja voi antaa, mutta marttyyriksi ei loppuelämäkseen kannata jäädä. Paljon hyvää elämää voi vielä elää. Nuoruutta ei pysty jälkikäteen elämään, vaikka sitäkin moni yrittää (esim. uudella ihmissuhteella). Pitäisi löytää ilo olevasta tilanteesta. Sitä pitää opetella.
Mitkä tutkinnot sinulla on ja kumpi oli mielestäsi "turha"?
ja tuilla, vuosi päätoimista opiskelua ja sitten lomat lomailua, en todellakaan ala työskentelemään kesällä, haloo, nuoruudesat pitää nauttia, kyllä sitä rahaa sitten saa myöhemmin kun on ahkerasti opiskellut vaikka työkokemusta ei olisikaan. Antaa niitten vaan työskennellä joilla ei oo elämää
Toisilla on mahdollisuus työskennellä oman alan mielekkäissä hommissa. Ei se tarkoita etteikö heillä olisi elämää. Eikä koko kesää tietenkään tarvitse töissä huhkia. Kuukaudessa ehtii jo ihan hyvin kiertää esim. Eurooppaa.
Opiskelen eraassa lantisen euroopan maassa, ja aiheeni on (syva huokaus) humanistinen. ensimmainen tutkintoni oli filosofiassa, ja nyt teen toista klassillisten kielten tutkintoa - jonka osana on muutto Ateenaan vuodeksi. On siis kokolailla selvaa, etta aion jaada akatemiaan melkolailla pitkaksi aikaa, tyopaikkaan myoten. Olen 23-vuotias mies.
Olen iloisesti matkustellut lapi opintojeni. Lontoo, Rooma ja Ateena ovat jatkuvia matkakohteitani, ja kuukausi tuskin ennattaa kulua ennenkuin matkustan yhteen naista - tai vaihtoehtoisesti Irlantiin tai aika ajoin Espanjaan.
Nautin ajastani yliopistosta, ehka vahan liikaakin, silla olen nyt siis toisen tutkinnon kimpussa. Opiskelijana minulla on aktiivinen sosiaalielama, olen jatkuvasti tietyissa jarjestoissa mukana, minulla on monia harrastuksia (urheilu on erityisen helppoa kun on yliopistossa kirjoilla!) ja lisaksi riittaa aikaa tyttoystavillekin.
Minua kiinnostaa kysya, onkohan sinun opiskelusi ollut jollain tapaa ihan erilaista? Kun opiskelee ulkomailla, on varmasti eri tavalla mahdollisuuksia toteuttaa itseaan. Sanon heti, ettei vanhempani maksa enaa penniakaan opiskelustani - silloin talloin muutama sataa euroa ilmestyy tilille, mutta ne odottavat siella Suomessa kun kayn siella pari kertaa vuodessa. On sitten milla ostaa riistohintaisia junalippuja....
Pointtini siis on, etta yliopisto on ainakin minulle osittain eskapistinen elamantapavalinta. Tottakai rahasta on joskus aina pulaa, mutta asun huoneistossa kolmen muun kaverin kanssa, hyvalla alueella, lahella kaikkea keskeista ja onnellisesti. Lainaa minulla on, ihan vaan se valtiontakaaman maaran verran. Minulla on myos tyopaikka, joka maksaa palkkaa n. tuhat euroa kk'ssa... Pikkasen enemman. Joten jutut on ihan hyvin. Opiskelu on rankkaa, silloin kun on paljon tekemista. Minulla alkoi juuri asken kaksi uutta modernia kielta ihan kylmiltaan, ja koville ottaa. Mutta jos tehdaan tyota, niin sitten kylla rentoudutaankin. Paasiaisen jalkeen olen menossa Euroopaan kylmyytta pakoon Kanarialle (vain auringon takia... siella on hyva kerrata kokeisiin, gin&tonic kourassa, ja pimu kainalossa...)
Opiskelu voi oikeasti olla rentouttavaakin - sen lisaksi, etta se valmistaa myohempaan.... raatamiseen.
Olen ihan samaa mieltä. Kyllä yliopistossa opiskelu on aika ajoin rankkaa, mutta ei se mikään keskitysleiri ole!!!