Milloin opitaan lukemaan

kaksi vuotiaana luin jouluna jouluevankeljumin perheella.
Nelivuotiaana osasinkin jo paria kieltä. Lauloin englanniksi ja luin autonkorjausoppaita saksaksi (BMW 501 vm 1957).
HALLELUUJA!

samoin tyttäreni. Molemmille äidinkieli ollut helppoa koulussa ja vieraat kieletkin menneet ihan mukavasti. Tyttäreni tosin on vasta 10 v, joten tulevasta ei tiedä, alku on lähtenyt sekä enkussa että ranskassa mainiosti. Äidinkielen kokeista saanut kiitettäviä kuten minäkin aikanani. Molemmat olemme kohtalaisen kovia lukemaan kausiluontoisesti.

En muista että olisin sen kummemmin oppinut lukemaan. Tuntuu että olen aina osannut. Osasin lukea ainakin 5 1/2 vuotiaana, kun vanhempi veljeni aloitti koulun. (Neuvoin nääs olan takana). Veljelleni lukemaan oppiminen oli hankalaa, mutta oppi ensimmäisellä luokalla.

Ongelmana oli se että koulussa oli pakko tavata lukiessaan. En ollut koskaan tavannut ja se tuntui tosi tyhmälle. Olen lukenut koko ikäni paljon. Äidinkieli on ollut aine muiden joukossa. En ole erityisemmin ollut hyvä enkä huonokaan.

Hän on syntynyt v.93 silloin alkoi telkussa onnenpyörä, jota hän tykkäsi katsoa jo babysitterissä ja siitä tuli hänen lemppari ohjelmansa. 3,5-vuotiaana aloitti päiväkodin pienten ryhmässä ja henkilökunta kertoi että poikahan osaa lukea. En ensin meinannu uskoa, mutta kotona annoin hänelle lasten kirjan ja kysyin että mitäs tässä lukee? ja poika alkoi lukea tekstiä. Minä kun olin aina luullut että hän vain katselee niitä kirjoja.
Ja niin meistä tuli kirjaston vaki asiakkaat. Poika lukee tosi tosi paljon ja nopeasti.
Koulussa pärjää tosi hyvin. Kielet enkku ja saksa kymppejä samoin kuin matikkakin, mutta nämä ovat hänen lempi aineitaan.

Niin luulen että hän oppi lukemaan sen telkku ohjelman onnenpyörän kautta, sillä siinähän käytiin kirjaimia läpi ja muodostettiin sanoja.
Poika ei ole tavannut, vaan lukee sanat kokonaisina.

Olihan se monien mielestä koomista kun pikkupoika tykkäs mieluummin katsoa onnenpyörää, kuin pikkukakkosta joka oli toisella kanavalla yhtä aikaa.

Serkkupoika meni 7-vuotiaana kouluun, 5-vuotias isoveljeni halusi esimerkin innostamana oman "lukukirjan" ja minä opin sitten poikien selän takaa. Lukutaito huomattiin vasta, kun minut löydettiin lukemasta Hesarin pikku-uutisia. Lukemisesta pitävien vanhempien esimerkki vaikutti varmasti paljon, vaikkei meitä kakaroita koskaan tarvinnut kehottaa ottamaan kirjaa käteen.

Koulussa piti ottaa takapakkia ja oppia tavaamaan. Parin viikon kuluttua sainkin sitten lukea rauhassa kirjoja aapistunneilla. Toinen opettaja teki minusta "kouluavustajan" eli jouduin viimeistelemään lukemaan opettelevien luokkakaverieni kesken jääneitä käsitöitä yms. kauheaa (en osannut siinä vaiheessa ajatella lukutaitoani kovin onnistuneena valintana). Kymmenen vanhana opetin koululeikeissä nelivuotiaalle veljelleni kirjoittamisen, lukemisen sekä laskemisen perusteet.

Olen lukenut koko ikäni ihan kaikkea mahdollista. Tästä tuolilta näkyy yöpöydän kieppeillä 23 puoliksi luettua tai vielä aloittamatonta kirjaa; unta en saa, ellen ole nollannut aivojani edes muutaman sivun lukemisella. Koulutukseltani olen FM ja lisää on tulossa.

Jos itse lukemaan oppiminen ei jostain syystä sovi gradusi aiheeksi (esim. jos sitä on tutkittu jo "liikaa"), voisit vaikka katsoa, kuinka kouluissa nykyisin kohdellaan jo sujuvasti lukevia ekaluokkalaisia (viittaan tässä siis omiin kokemuksiini). Siinäpä olisi gradu, jonka minäkin mielelläni lukisin!

Esikoinen oppi lukemaan 6-vuotiaana, opettelematta. Hän vain yhtäkkiä luki minulle purkin kyljestä mitä purkissa on. Annoin lehden eteen, kun luulin hänen vain muistavan mitä purkin kyljessä lukee. No poika luki lehdestä minulle sanoja. Lukee melko paljon nyt murkkunakin. Kielet ja matikka parhaat kouluaineet. Äidinkieli vaikeaa kirjoittamisen takia; kynän käyttö heikkoa/vaikeaa.

Keskimmäinen (myös poika)oppi lukemaan 5-vuotiaana ja melkein heti sujuvasti. On isoveljeänsä 2 vuotta nuorempi ja "kävi koulua" veljensä ohessa eli istui vieressä kun veli teki läksyjä. Kielet ja matikka koulussa 10. Muut aineet 8-9. Lukee aina! Ei lähde mihinkään ilman kirjoja; dekkareita, fantasiakirjoja, tietokirjoja ja eri kielten sanakirjoja. Ihan kaikkea.

Nuorimmainen, tyttö, oppi lukemaan sujuvasti vasta koulussa. Kaikissa aineissa kiitettävän oppilas. Matikka ylitse muiden. Lukee paljon ja kirjoittaa vielä enemmän. Kirjaa on kirjoittanut 8-vuotiaasta lähtien.

Kaikilla lapsilla lukemisen ansiosta paljon tietoa, laaja sanavarasto ja hyvä mielikuvitus. Looginen ajattelu myös kaikilla vahvuutena.

Lapsieni luokalla on myös sellaisia lapsia, poikia, joilla on vielä ala-asteen viimeisillä luokilla suuria vaikeuksia lukea sujuvasti.

Kokemukseni mukaan nykyisin oppilaista n. puolet oppilaista osaa lukea kouluun tullessaan ainakin jollain tavalla. Monet osaavat lukea, mutta eivät kirjoittaa. Suurin osa oppilaista osaa lukea jouluun mennessä. Se, että osaa lukea ennen kouluun tuloa, ei tarkoita sitä, että myöhempi koulumenestys olisi parempaa kuin niillä oppilailla, jotka oppivat vasta koulussa lukemaan.

itse olen kuulema oppinut lukemaan 6-vuotiaana oma lapseni on 5 mutta tuntee jo kirjaimet ja tajuaa mistä on kysymys, tosin hänellä on nyt juuri todettu"laaja-alainen kehityshäiriö" mitä tarkoittaneekaan. Mielestäni hän on lahjakas.

Normaalisti lapsi oppii lukemaan koulussa ekan ja tokan luokan aikana viimeistään. Parhaimpien olen kuullut lukevan jo jonkin verran neljän vanhana. Meidän vanhempi poika osaa jo kirjoittaa oman nimensä ja muutaman helpon sanan lukeakkin. Tietysti jos on lukivaikeutta, niin silloin lukeminen saataa viivästyä ja ohjasin juuri oppilaita, jotka eivät vielä kuudennellakaan luokalla osannut lukea kunnolla.

3-9 vuotiaina !Näin kertoi erityisopettaja ekaluokkalaisten vanhempainillassa.

Opin aikoinani lukemaan ison siskon aloittaessa koulun... Omista lapsista nuoremman huomasin osaavan lukea vähän ennen 4 v synttäreitä, kun kertoi, mitä luki Valittujen Palojen kyljessä, kuukauden nimiä siis. Hän oli kova kyselemään auton merkkejä ja kauppojen nimiä sekä kirjaimia niin että vhingossa kai sitten oppi. Pari vuotta vanhempi siskonsa taas ei oannut kouluun mennessä kuin muutaman kirjaimen, oli aina kysynyt pikkuveljeltä että mitä missäkin lukee. Oppi lukemaan ekalla luokalla hiihtolomaan mennessä ja lukee jonkin verran. Tämä pikkuveljensä on vasta eskarissa mutta ei kuitenkaan lue sivukaupalla kirjoja, Akujakin lukee kuulemma jos ei muuten ymmärrä. Ei olla painostettu, ehtii sitä koulussakin ja nyt saa vielä leikkiä.
Olen ekalla luokalla kkavustajana töissä, luokasta noin puolet osasivat lukea ennen koulun alkua, nyt jo kaikki joten kuten. Olen kova lukemaan itse, mutta aikaa on vain sängyssä ennen nukahtamista.

opin lukemaan 5-vuotiaana. Olin asiasta kiinnostunut ja kesällä minua ja veljeäni hoitanut tyttö opetti minut lukemaan. 3 vuotta nuorempi veljeni ei taas meinannut oppia millään lukemaan. Molemmat olemme nyt kovia lukemaan ja kotona siihen on aina kannustettu. Koulussa olimme keskiverto-oppilaita. Oma poikani on nyt eskarissa ja osaa "lukea" näkömuistista kuukaudet, viikonpäivät, eskarikavereiden nimet jne..

Huomasin eräänä syyskuisena päivänä tavanomaisen hautausmaakäyntimme yhteydessä, että poikamme luki nimiä ääneen hautakivistä. Hän oli silloin 4-vuotias, ja sillon hankimme hänelle oman kirjastokortin. Tätä ennen hän oli n. puoli vuotta aiemmin erityisen kiinnostunut kirjaimista, ja tapasi usein ruokapöydässä kysellä , mitä maitotölkissä ym. luki... Mielestäni tuon taidon olisi ehtinyt hankkia vähän myöhemminkin, mutta eihän intoa voinut toppuutellakkaan. Negatiivisena asiana olen kokenut alikulkutunneleiden kirjoitusten ohittamistilanteet: niitä mukavia juttuja sitten on jo varhain hoettu, tietysti aina "vika paikassa"!

Vauvaiästä asti olen lukenut hänelle melko paljon ääneen, erityisesti loruja, liekö sitten vaikutusta... Ainakin rönsyilevän sanavaraston poikamme on jo varhain hallinnut... Nyt hän 6:n vanhana lukee pieniä rompsujakin, joissa vielä kuitenkin kuvia siellä täällä. Kirjastossa käymme ahkerasti, ja erityisen kiinnostunut hän on tätä nykyä erilaisista tietokirjoista. Emme mieheni kanssa ole kumpikaan olleet koskaan mitään kovia lukuharrastajia. Itse kyllä arvostan kirjallisuutta, ja sen merkitystä kielen kehitykselle hyvinkin paljon.

Hieman huolissani olen ollut koulun aloittamisen suhteen, mutta toivottavasti tuleva opettaja keksii eriyttävää materiaalia näille lukijoille, etteivät ihan turhaudu ja ala "höslätä" muuta... Ja toivon mukaan lukuinnostus, ja sen kautta rauhoittuminen säilyy tulevaisuudessakin vastapainona muulle koheltamiselle!

Itse opin lukemaan 3-vuotiaana tai vähän ennen. Äiti luki minulle ja isoveljelleni Aku Ankkaa, ja siitä jotenkin lukutaito tarttui.
Kouluun mennessä osasin lukea ja laskea sujuvasti, pari ekaa kouluvuotta oli todella tylsiä ja turhauttavia. Taisin kaunokirjoiteuksenkin opetella n. 5-vuotiaana isoveljen opissa, no sitten minun ikäisilleni jo opetettiinkin sitä "uutta kaunoa" eli piti opetella uudestaan :)
Jo ennen kouluikää raahasin kirjastosta kasoittain kirjoja, ja harrastus on säilynyt edelleen.
Myös vieraiden kielten oppiminen on aina ollut minulle todella helppoa.
Lapsena leikittiin aina isoveljen ja pikkusiskon kanssa koulua: minä ja veli oltiin opettajia, sisko oli ainoa oppilas. Aineina oli vain äidinkieli ja matikka, mistä itse olimme todella kiinnostuneita. Sisko-parka oli silloin varmaan 4-5-vuotias ja joutui päivittäin meidän koulutettavaksi - hänkin kyllä osasi jo silloin lukea ja laskea, ja taisi kuitenkin ihan tykätäkin niistä leikeistä.