tuntuu ettei jaksa.
siitä lähtien ku isä kuoli melkein 3 vuotta sitten elämä ei ole ollut muuta kuin alamäkeä.
Jätin poikaystävän (jota kadun yhä)
äiti löysi uuden miesystävän joka nyt, muutettuamme uuteen asuntoon, on alkanut juomaan ja haistattelemaan minulle päin näköä.
Pikkuveli joutui lasten kotiin, äitini syytti häntä oman elämänsä vaikeaksi tekemisestä, eikä nää kuinka minä ja toinen pikkuveljeni kärsimme hänen yleistyneen ja mies ystävän juomisesta.
elämän halu on mennyt, en pysty löytämään uutta rakkautta, sillä ajattelen koko ajan että ne haluavat vain seksiä...
perhetuki yksikkö meillä käy, mutta siitä ei ole mitään apua. onneksi pian saan oman asunnon...
mistä saisin voimaa jatkaa...olen jo miettinyt silloin tällöin mikä olisi nopein tapa kuolla..hälyttävää?
koulussa vika vuosi menossa, ei tuu mitään...
siitä lähtien ku isä kuoli melkein 3 vuotta sitten elämä ei ole ollut muuta kuin alamäkeä.
Jätin poikaystävän (jota kadun yhä)
äiti löysi uuden miesystävän joka nyt, muutettuamme uuteen asuntoon, on alkanut juomaan ja haistattelemaan minulle päin näköä.
Pikkuveli joutui lasten kotiin, äitini syytti häntä oman elämänsä vaikeaksi tekemisestä, eikä nää kuinka minä ja toinen pikkuveljeni kärsimme hänen yleistyneen ja mies ystävän juomisesta.
elämän halu on mennyt, en pysty löytämään uutta rakkautta, sillä ajattelen koko ajan että ne haluavat vain seksiä...
perhetuki yksikkö meillä käy, mutta siitä ei ole mitään apua. onneksi pian saan oman asunnon...
mistä saisin voimaa jatkaa...olen jo miettinyt silloin tällöin mikä olisi nopein tapa kuolla..hälyttävää?
koulussa vika vuosi menossa, ei tuu mitään...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuntuu ettet ole päässyt yli isäsi kuolemasta.Olisi ehkä paras käsitellä se asia.Läheisen menetykset ovat suuria asioita elämässä.Täytyy vain hyväksyä poismenot.En surisi toisen juopottelua,itsehän pilaa elämänsä.Elä vain omaa elämääsi.Tiedän et voi tuntea häpeää monista asioista,mut toisen elämästä ei voi vastuuta kantaa, jokainen kantaa sen itse .Et kertonut minkä ikäinen olet.Toivon paljon voimia sulle!
moi!
vaikka tuntuukin varmaan typerältä lukea tätä "neuvoa", mut kuitenkin..
kuiteskin auttaa jos saa asiasta puhuttua jollekin toiselle ihmiselle. siksi koeta ainakin ottaa yhteys johonkin näistä: esim. a) kotikunnan (kaupungin) perheneuvolaan, jonne voi varata ajan puhelimessa (löytyy luettelosta yleensä kunna/kaupungin puhelimista)..
b) koulun/oppilaitoksen terveydenhoitaja tai kuraattori on sinua varten ja on vaitiolovelvollinen..
c) terveyskeskuspsykologille voi myös varata ajan keskustelua varten
d) seurakunnan diakoniatoimestakin löytyy joskus ihan täyspäisiä tyyppejä, joille voi varata keskusteluajan..voivat myös auttaa esim. asunnon hankinnassa jne.
e) tai ihan joku muu luotettavalta tuntuva ihminen, jolle voi puhua ja jonka kanssa ajatella, mitä tulevaisuudella tekisi..
kuitenkin sinä olet ainutkertainen ihminen ja elämäsi on tärkeä sinulle itsellesi ja niille ihmiselle, joita tulet vielä tuntemaan.. kerran voitettuasi nämä vaikeudet olet ihmisenä vahvempi.. elämän karutkin kokemukset tekevät kuitenkin sinut ihmisenä vahvemmaksi ja kykenet joskus osaltasi auttamaan muita, joilla on vaikeaa... olen itse joskus ajatellut, että "joskus päivä paistaa risukasaankin" ja niin se lopulta tekee.. joskus taakse päin katsottuna elämä näyttää kuitenkin ihan hyvältä ja elämisen arvoiselta...
koeta pärjäillä!
ope
kiitos kannustavista puheistanne. Sinulle joka ehdotit puhumista jollekkin, meillä on juossut kaikenmaailamn perhekotiyksiköitä mutta niistä ei ole mitään apua. Eivät ne saa mitään aikaan. Äidin mies ystävä kääntää kaiken minun syykseni ja kuka uskoo 18v puolustuspuheita. äitikin puolustaa ukkoaan. Tänäänkin piti lähteä taas kotoa kun kiljupöntön kanssa se siellä heilui ja askoi taas haistatella... kuolisinpa pois. ei jaksa.
Kaikkein paras apu on nyt omaan kotiin muutto, ehdottomasti. Saat oman rauhan ja turvan jossa kukaan ei haistattele tai ryyppää yms. Saat pohdittua asioita ja laitettua elämäsi järjestykseen pikkuhiljaa :) Usko pois. Ja hirveesti tsemppiä ja jaksamista! :)
oman asunnon niin pinnistä sinne saakka.
Helpompaa kun tietää että asiat paranee sillon ja sillon.
Ja tee heti alussa selväksi että se on nimenomaan sun asunto!
sydämeeni sattui kun luin tuskaasi.voi pientä,tuntuu niin surulliselta sinun ja pikkuveljesi puolesta.yritä jaksaa,elämääsi tulee vielä valo.se tulee ole aivan varma.
muista kuitenkin tässä tuskassasi että et ole yksin,maallinen isäsi on taivaassa,mutta taivaallinen Isämme on kanssasi.siitä saat olla aivan varma.
Hän auttaa jokaista joka pyytää apua! Itse olen saanut viimeisin 10 kuukauden aikana todellakin saada tuntea Hänen suurta rakkauttaan,minua hyljättyä ja halveksittua ihmistä kohtaan.ilman Häntä en olisi jaksanut en enää askeltakaan.
En olisi koskaan uskonut kuinka paljon Hän antaa lapselleen kun ja jos lapsi haluaa pyytää.
Onnea elämääsi ja Rakkautta,lumihiutaleelta