Alkaapi vaikuttaa siltä, että taas on homesairaillekin keksitty uusi nimitys, luokitus: hysteerikoista yliherkiksi.
Sävy kuitenkin säilyy samana: yliherkkä, ylipainoinen, yli-innokas jne. Yli-etuliite siis kertoo sen negatiivisen sävyn, jonka tautia ja sairastumisen kokonaisvaltaisuutta ymmärtämättömät ihmiset homesairaille antavat.
Koska he eivät käsitä asiaa, on helpompi hallita ongelmaa luokittelemalla se yli-joukkoon. Ja siinä samalla kätevästi homesairaus muuttuu vain kunkin yksilölliseksi ongelmaksi, jonka kanssa kukin saa painia siten kuin parhaiten pärjää.
Toisaalta lääkäritkin etsinevät selityksiä ilmiöille. Miksi he eivät sitten lue ja tuo julki niitä tutkimuksia, joissa on todettu alkuaan aivan terveidenkin sairastuvan hometiloissa. Tuntuupa siltä, että kun parempaan ei pystytä, tuotetaan sitten tällaisia teorioita.
Sävy kuitenkin säilyy samana: yliherkkä, ylipainoinen, yli-innokas jne. Yli-etuliite siis kertoo sen negatiivisen sävyn, jonka tautia ja sairastumisen kokonaisvaltaisuutta ymmärtämättömät ihmiset homesairaille antavat.
Koska he eivät käsitä asiaa, on helpompi hallita ongelmaa luokittelemalla se yli-joukkoon. Ja siinä samalla kätevästi homesairaus muuttuu vain kunkin yksilölliseksi ongelmaksi, jonka kanssa kukin saa painia siten kuin parhaiten pärjää.
Toisaalta lääkäritkin etsinevät selityksiä ilmiöille. Miksi he eivät sitten lue ja tuo julki niitä tutkimuksia, joissa on todettu alkuaan aivan terveidenkin sairastuvan hometiloissa. Tuntuupa siltä, että kun parempaan ei pystytä, tuotetaan sitten tällaisia teorioita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarvitaan yli lääkärien hoitoa. Alempi ei käy.
Sain reilusti psykologilta diagnoosiksi kärsii hysterioformisista konversio-oiresta ja hoidoksi sairaslomaa ja pitkäkestoinen psykoterapia. Vaan kuinkas kävi olen töissä ja elätän itseni, kukahan olisi maksanut em. hoidon. Kyllä kai psykiatreille ja psykologeillekin täytyy töitä saada ja kait siellä toinen toistaan tuetaan. Valitettavasti!
Oletpa saanut upealta kalskahtavan diagnoosin.
Yleensähän homeallergikot leimataan masentuneiksi.
Kertoisitko minkälainen oireilu saa osakseen tuonkaltaisen nimihirviön?
Minulla on: Streptomyces albus IgE-positiiviset vasta-aineet ( ), varastopunkkiallergia (itse teettämissäni ja itse vaatimissani tutkimuksissa),
lisäksi EPÄILTÄESSÄ TYÖPERÄISTÄ SAIRAUTTA allergiatutkimuksissa työterveysaseman määräyksellä (hahhaa-haa oireilin noista kosteusvaurioista ja niiden erilaisista bakteereista ja varastopunkista, joita ei tutkittu) minulle tehtiin hirveästi "asian vierestä"-tutkimuksia ihotautien poliklinikalla allergiakokeet, joista löytyi: maapähkinä-, musta väriaine- ja koboltti allergia. No työpaikallani oli kyllä, kosteusvauriomikrobien lisäksi, erittäin pahanhajuinen kopiokone, jolla otin päivittäin potilaspapereista kopioita. Yskin joka kerta hirveästi kopioita ottaessani. Siinä kohdalla kyllä haisi vanhalle kellarille ja yläkerrasta oli vuotanut vesi ja katossa oli oli ihan ruskea iso läntti.
Hysteerikoksi ja luulosairaaksi minua ei vielä kuitenkaan ole luultu. Sellaista "luulotautia lääkärillä" ei ollut, mutta liian kauan oltiin tutkivinaan eri erikoispoliklinikoilla "syytä" jatkuvaan työperäiseen sairasteluun. Oikeat tukimukset teetin ja maksoin ihan itse.
Olen antanut palautetta minua asian vierestä tutkineille työterveyslääkäreille ja he myönsivät virheensä ja pyysivät anteeksi. Anteeksi pyytämisen jälkeen minun pitäisi unohtaa varmaankin heidän virheensä. Ison lääkekasan ja vaikean pysyvän, jatkuvan oireilun ja pysyvän työkyvyttömyyteni ja ammattitautini vuoksi minun on erittäin vaikea unohtaa työterveyslääkäreiden tekemiä virheitä.
Koulutuksessani aina korostettiin ennaltaehkäisemistä. Ennaltaehkäisy tulee yhteiskunnallekin hyvin paljon halvemmaksi kuin potilaan jo pysyvien vaurioiden saaminen. Siksi "vaahtoan" yhä uudelleen ja uudelleen täälläkin suomi24 palstalla, ETTEI KENELLEKÄÄN MUULLE tehdä samanlaisia virheitä, kuin minulle tehtiin työterveysasemalla ja useilla erikoissairauksien poliklinikoilla: jätettiin tutkimatta VARSINAINEN OIREILUNI JA SAIRAUTENI OIKEA SYY.
Teeskentelijäksi ei ole haukuttu, kun sairauteni pahenemisvaiheet ovat olleet todella rajuja ja näkyviä ja kuuluvia.
Terveisin [email protected]
kuulontutkija-perushoitaja-terveydenhoitaja-sosionomi
Pysyvästi työkyvytön työperäisen sairauden vuoksi
''Minä luulen, että tällainen "yliherkkyys" on vain hyvä asia, sillä sen turvin on mahdollista itse pelastaa itsensä ennen lopullista terveyden menetystä, kukaan muu ei sitä puolestamme tee, eivät ainakaan lääkärit.''
Olen aidosti kiitollinen atopia-taustalleni ja allergiataipumukselleni. Opin jo nuorena kuuntelemaan itseäni, jos joku aiheutti esim. ihottumaa, se ei sopinut. Koskaan mitään uusia asioita ei saanut 'tapahtua' useita yhdellä kertaa, muuten oli vaikea selvittää, mistä oireet johtuivat - sama pätee edelleen.
Valitettavasti luotin lääkkeisiin, koska on olemassa hyviä allergialääkkeitä. Niitä ei ollut, kun olin nuori. Toisaalta, ymmärsin, että ei ole järkevää syödä keskushermostovaikutteista lääkettä loppuelämää (Atarax) - en meinannut millään kestää aluksi edes 1/4:aa tabletista; vaikka otin illalla, olin seuraavan päivän tokkurassa. Vasta parisen vuotta sitten luin, että esim. Ataraxia ei saisi käyttää neljää kuukautta pidempiä jaksoja yhtäjaksoisesti.
Lääkärin määräyksestä huolimatta, en syönyt viikonloppuisin, enkä säännöllisesti, jos vaan selvisin muilla. Olin siis 'kuriton potilas'.
Minäkään en saanut astmadiagnoosia, olin kyllä 'viittä vaille astma-tapaus' jo 1988 Allergiasairaalan testeissä. Olen edelleen.
Kiitos kuntoiluni ja sen, että olen elänyt hajusteettomassa kodissa kevättalvesta 1991.
Geeneillä lienee osuutta, oireilen vain astma-tyyppisesti määrätyille asioille, oireet voivat olla hyvinkin pahoja lyhyestäkin altistuksesta. En kuitenkaan oireile astmalla ilman altisteita. Astmalääkitys (avaava) ei auta, tulehduslääkitys kylläkin, jos tulehdus on päällä.
Käytin töissä itsejäljentäviä lomakkeita, sain ensimmäiset oireet (nenä aivan tukossa) jo 4 kk:n työssäolon jälkeen. Kukaan ei tietysti uskonut.
En päässyt Työterveyslaitokselle tutkimuksiin, vaikka pyysin (voi olla parempi niin!), lähettivät aina Allergiasairaalaan.
Parhaat allergiatestitulokset sain yksityislääkärin lähetteellä yksityisen laboratorion ottamana - lapputesti. Lapputestiä ei kukaan edes ehdottanut Allergiasairaalassa.
Itse selvitin syyn urtikariaan (valkosipuli), ja itse taistelin, että sain prick-testin otatettua todisteeksi (että sain valkosipulitonta ruokaa töissä).
Silmäoireiluuni eräs lääkäri sanoi: 'Jospa syynä on joku vakavampi tauti'. Kun syytä ei löytynyt vaikka silmät olivat jatkuvasti tulehtuneet.
Kysyin, että miten se vakava tauti tietää, koska on viikonloppu tai loma? Ei vastannut.
Kävelin Lomudal-silmätippa (ei säilöntäaineita)-resepti kourassa ulos ja itkin matkalla töihin. Aiemmin olin saanut kosteustippaa, minkä piti auttaa 'kuiviin silmiin', mutta ei auttanut.
Mikään lääkitys ei auttanut silmäoireisiin, mutta kun jäin pois töistä, silmät paranivat, en myöskään tarvinnut mitään antihistamiineja, tai astmalääkkeitä tai hengitettäviä allergialääkkeitä.
Onneksi 'pääsin pois', ajattelin, että olen perheelle tärkeämpi elävänä, kuin 'kuolleena', ja luulin tervehtyvänikin..... Reaktiivisuus jäi, muuten olen kunnossa. Puhdas ympäristö on A ja O.
Välttäminen on osa elämää.
Jos olisin luottanut lääkäreihin ja syönyt lääkkeitä (antibiooteista sain ja saan urtikarian), olisin varmaan jo kuollut.
Nyt vuosia myöhemmin ja vanhempana, kunto on parempi kuin nuorempana.
Ruotsiksi luin kerran hyvän artikkelin aiheesta.
Siinä painotettiin, että 'meikäläiset' pitäisi löytää ajoissa ja puuttua asiaan. Jos työympäristö saataisiin puhtaaksi ja henkilö oireettomaksi, hän pystyisi olemaan työelämässä pidempään, parhaassa tapauksessa eläkeikään.
Valitettavasti moni taistelee omasta terveydestään aivan yksin, edes lääkärit eivät ota todesta.
Tuon taistelun aikan liian moni sairastuu työkyvyttömäksi, tai 'etätyökykyiseksi', mikä käytännössä tarkoittaa työttömyyttä hamaan eläkeikään.
menossa parempaan päin. TTL:n sivuilla tutkimushankkeista tietoa, jolla tutkitaan kosteusvaurion ja esim. punkkien osuutta sairastumiseen. Muitakin tutkimuksia on.
Ongelmana on kuitenkin vielä se, että yleensä aina sairasta arvioidaan ensin luulosairaana. En tiedä mihin se lääkäreiden koulutuksessa kuuluu, mutta ensin epäillään sairaan motiiveja, tulee hän mistä syystä tahansa vastaanotolle. Sairaan tulee olla todella vakuuttava ja valmistautunut tapaamaan lääkäri, muuten hän huomaa seisovansa vastaanoton jälkeen hölmistyneenä taas kerran käytävällä.
Minunkin lausunnoissani on useaan otteeseen kohta, jossa lukee "pitää työstään" "ei halua sairaslomaa" - eli jos et pidä työstäsi, se merkitsee jotakin... mahdollista mielenterveys tms. ongelmaa. Jos ilmoitat ettet ole tullut hakemaan sairaslomaa, voi lääkäri siitä loukkaantua, siitähän päätän minä.
Mutta millä ihmeellä lääkärin saa vakuutetuksi siitä, että haluaa tutkimuksia, diagnoosin ja sairauteensa asianmukaista hoitoa. Ei hoitoa oireisiin, vaan sairauteensa.
Itselläni oli myös yli paljon oireita, joita sitten hoidettiin jokaista erikseen lääkkeillä. Ei tiedetty mille oireilen, mutta syö nyt noita ja noita lääkkeitä. Kun olin eri mieltä, halusin ensin tietää miksi täysin terve henkilö on alkanut uudessa työpisteessä näin voimakkaasti oireilemaan, oli lääkärin mielestä parasta saada nyt vain "päänsärky helpottumaan", ja mieliala nousemaan.
Sanoin, että en syö lääkkeitä, koska pelkään että hoidetaan oireita ja sairaus pahenee sen alla. Haluan tietää miksi olo on ääri huono, huimaa, nivelkipuja, limaa, päänsärkyä, hengenahdistusta jne. jne.
Mutta aluksi minunkin lääkitykseni oli beetasalpaajia - migreeniin.
Uskon, että oma lääkärini on minusta oppinut paljon. Yhdessä läpikäyty sairauskertomus auttaneen jotakin toista, vaikka minulle apu tuli varsin myöhäisessä vaiheessa. Mutta nuori lääkäri ja omituiset oireet, joita on paljon...
Kuinkahan moni allergikko on joutunut ja joutuu suojelemaan itse omaa terveyttään, koska lääkärit eivät siihen pysty.
Ja sehän tässä ärsyttääkin, että he väittävät pystyvänsä.
Kohta taas siitepölykausi on päällä ja lääkärit alkavat kirjoitella siitepölyallergiaoireiluista lehdessä jos toisessakin ja kehoitella menemään lääkäriin mikäli oireilu ei ohitu.
Mistähän syystä lääkärit eivät puhu meistä homeitiöille herkistyneistä mitään, vaikka olemme vastaanottokäynneillämme tehneet itsemme heille tiettäväksi?
Ja mistähän syystä he eivät tuo julki edes sitä, että he eivät pysty edes toteennäyttämään homeallergiaa kuin murto-osan kohdalla?
Kerroit olevsi kiitollinen atopiallesi (immuunijärjestelmällesi), joka pelasti sinut sairastumasta krooniseen astmaan.
Ehkä minunkin pitäisi olla kiitollinen immuunijärjestelmäni tuottamaan rajuun flunssareagointiin muutaman tunnin päästä altistuksesta ja tuohon reagointiin liittyviin nivel-, lihas-, jänneoireisiin, joka reagointi pakotti minut irtisanoutumaan työstäni.
Mikäli olisin tuolloin luottanut lääkäreihin kilkuttelisin nyt kotona happipullo seuranani.
Ja mitä noihin prick- ja lapputesteihin tulee minulla ne eivät ole näyttäneet yhtään mitään. Eli se mitä lääketieteessä on sanottu immunokompleksivälitteisestä reaktiotyypistä (IgG) suhteessa noihin testauksiin pitää paikkansa vielä nykypäivänäkin.
Sitä minä olen myös ihmetellyt miksi on kehitetty allergeenille kuin allergeenille IgE vasta-ainetestejä (verestä otettu), mutta vain harvoja testejä IgG vasta-aineiden toteamista varten.
Mitähän näyttäisivät minunkin kohdallani IgG-testaus esim. maidon, parin kortisonin, muutaman antibiootin, sulfan, asperiinin ja muutaman lisä-ja säilöntäaineen kohdalla.
No kiitos nykylääketiedetutkijoittemme, heidän kauttaan koko maamme lääkärikunta on sitä mieltä, että immuunipuolustusjärjestelmä vain huvikseen tuottelee IgG vasta-aineita yhdelle jos toisellekin allergeenille aiheuttamatta immunologista oireilua saati sitten sairastumista, puhumattakaan soluvaurioista vaikkapa keuhkotasolla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000014784402