uudessa kodissa elettiin ja ihanasta tunnelmasta nautittiin. Pikkuhiljaa talo alkoi haista maakellarille ja kaikki sairastelivat enenemässä määrin nuhaa, yskää, poskiontelon tulehduksia jne. Alettiin miettiä onkohan kaikki kuitenkaan sitä miltä se näyttää..Talo kuin karamelli! Teetettiin homemittaus yhdessä myyjien kanssa ja tulokset olivat tyrmäävät. Hometta ja bakteereita! Tämä muutti kaiken. Myyjät menettivät muistinsa, mittaustulokset olivat valheelliset(heidän hankkima mittaaja), lakimiehet mukaan juttuun, uusi mittaus ja tavarantarkastus jne. Se mikä on ollut vaikeinta huomata tämän matkan aikana on ettei ihmisten sanomisiin ja tekemisiin voi luottaa! Aina täytyisi olla todistaja mukana tai vaikka nauhuri joka helpottaisi asioiden selvittelyä jälkikäteen. Haluan tällä sepustuksellani keventää omaa pahaa mieltäni ja saattaa asian päässäni pienempään tilaan sekä samalla lähettää voimia samassa tilanteessa oleville. Jaksakaa taistella oikeuden puolesta!
Mitä me tästä opimme?
Kantapään kautta kaikenlais...
122771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kuluja on jo tullut n. 6000 euron edestä ja se on vasta alkua se!
on pielessä? Vai onko selvinnyt.
Itselläni oli tässä taannoin samankaltainen "home" riita-asia ja itse olin kaukaa viisas nauhoittaen kaikki keskustelut toisen sitä tietämättä. Tutulta lakimieheltä tarkastin vielä ennen tätä nauhoitusoperaatiota sen laillisuuden. Kotona tehty nauhoitus "kokouksen" tiimoilta on siis täysin laillista ja mielestäni tällaisissa tapauksissa jopa suotavaa. Ei pääse ainakaan muisti pätkimään asiaa myöhemmin selviteltäessä/käsiteltäessä ;)
Tuo salaa nauhoittaminen on muuten laitonta eikä sillä ole mitään todistearvoa oikeudessa. Oikeastaan sinut pitäisi haastaa oikeuteen.
Jos haluaa nauhoittaa niin nauhuri pöydälle näkyviin.
Puhut nyt vailla parempaa tietämystä. Nauhoittaminen ON laillista. Suosittelen sinua tutustumaan säädettyyn lakiin ja tuohon asiaan löydät helposti itsekin tiedon internetin valtateiltä.
Nauhoituksella on todistearvoa oikeudessa.Näin on!!!
Allekirjoitan kirjoittamasi täysin, tuosta ihmisten uskottavuudesta. Olen juuri oman homehelvettini päättänyt ja toivon sinulle pitkää pinnaa omassasi. Se päättyy joskus, mutta aikaa ei mitata viikoissa ei kuukausissa. Totuuden on voitettava, kaltaisiasi taistelijoita tarvitaan ! Pidä puoliasi, vaadi oikeuksiasi, älä suostu häpeämään äläkä alistumaan. Kirjoita, jos tuntuu siltä, meitä on paljon muitakin: [email protected]
Joo tosiaan. Siitä se lähtee. Kulut ovat pieni summa todellisista sitten lopussa. Pitkää pinnaa ja pysykää järjissänne. Tarvitsette sitä.
Kaikki myötätunto sinne.
Tutun kuuloista,läpikäytyä itselläkin,eikä vieläkään lopullista oikeuden päätöstä tullut.Henkinen helvetti,sanoisin! Vertaisiasi on lukuisia ja ainakin minulle oli tärkeää huomata että toisillakin on yhtä karsea tilanne,jollain ohi ja jollain alussa tai pahimmassa vaiheessa.Vertaisten tuki on aika tärkeää ja heiltä saa myös paljon hyviä neuvoja,miten toimia ja mitä tehdä,varsinkin asianajajien suhteen tulet huomaamaan että joudut todennäköisesti itse kokoamaan kaikki tiedot ja materiaalin,näin se vaan on ja asianajajatkin ovat vaihtuneet.Itsensä syyllistäminen on kaikkein pahin ja sitä tapahtuu prosessin kuluessa pitkään kunnes huomaa,että turha sitä itseään syyllistää.Toivon myös puolestani voimia ja kirkasta järkeä matkallenne kohti ratkaisua.
Kiitos myötäelämisestä kaikille!
Tilanteemme jatkuu yhä ja loppua ei näy! Asiat etenevät sykäyksittäin ja aina saa odotella jotain lausuntoa jotta voidaan jatkaa matkaa eteenpäin. Talostamme löytyi siis hometta ja muita pöpöjä sekä pahoja rakennusvirheitä ja paljon pieniä vikoja. Kaikki kylläkin siististi peitetty ja piilotettu kauniin kuoren alle. Olen syyllistänyt itseäni monta kertaa siitä miksi en huomannut ja jne. Mutta kaikkemme tehtiin ennen ostoa. Olen yhä järjissäni ja se on jo paljon se.
tekstin. Kaiken saman olen läpi käynyt ja jatkoakin löytyy.Tuo viimeinen lause - pidä siitä kiinni.Joku neuvoi minua että ajattele asioita ja tilannetta vain päivä kerrallaan,mutta jouduin pilkkomaan sen vielä pienemmäksi.Joskus oli hetkiä-puoli minuuttia kerrallaan eteenpäin,jottei sekoaisi koko katastrofin keskellä.Saman jo läpi käyneet lohduttivat,että kyllä siitä selviää.Siltä se nyt alkaa kohdallani näyttää,mutta syvät jäi arvet,epäilykset,pettymykset.Elämän pitää kuitenkin jatkua.Kyllä se sinullakin vielä alkaa helpottaa,mutta vielä taitaa olla monta ikävää vaihetta edessä.Yksi hyvä neuvo:pidä kirjaa jokaisesta puhelusta,tapaamisesta,kaikesta siihen liittyen.Asiat nimittäin unohtuvat ja tarvitset sitä tietoa vielä.Se toimi ainakin minulla ja monella muullakin.Kirjoittele! Ps.oletko kiinnostunut homevertaistukiryhmästä?
Kuukausi taas vierähtänyt ja mitään ei ole tapahtunut. Odotellaan ja odotellaan...pää tuntuu räjähtävän ja katkeruuskin meinaa hiipiä takin liepeisiin. Tiedän ettei katkeroituminen vahingoita kuin minua ja tee vain minun elämästä helvettiä. Taistelu uupumus meinaa iskeä...kevät ja kaikki. Miten ihana oliskin laittaa pihaa kesä kuntoon ja kaivaa sormet multaan, mutten jaksa innostua koko saamarin pihasta ja siinä seisovasta homeisesta torpasta. Taitaa tämä todellakin toimia..kirjoittaminen siis helpottaa...