Tässä jokin aika sitten eräs poika kertoi mesessä kaverilleni olevansa kiinnostunut tästä, kului 2 viikkoa, nyt he ovat yhdessä - pitävät toisistaan paljon.
Näin kävi myös pikkuserkulleni.
Yhdelle toiselle kaverilleni. monelle monelle monelle muullekin.
Mutta niin ei käy koskaan minulle!
Miksi?
Ei saakeli, edes Jumala ei varmaan tiedä.
Rupeen nunnaksi ihan näillä minuuteilla!
Onko kenelläkään muulla näin epätoivoista oloa?
1) Muhun ihastuu aina kaikki kauheet/tai muuten vaan immeiset joista itse en ole lainkaan kiinnostunut
2) Kiinnostukseni kohde on varattu/pitää toisesta/ei pidä minusta/vain kännissä näyttää olevan kiinnostunut
MIKSI, HEMMETTI! MIKSI?
Kohtalotovereita?
Näin kävi myös pikkuserkulleni.
Yhdelle toiselle kaverilleni. monelle monelle monelle muullekin.
Mutta niin ei käy koskaan minulle!
Miksi?
Ei saakeli, edes Jumala ei varmaan tiedä.
Rupeen nunnaksi ihan näillä minuuteilla!
Onko kenelläkään muulla näin epätoivoista oloa?
1) Muhun ihastuu aina kaikki kauheet/tai muuten vaan immeiset joista itse en ole lainkaan kiinnostunut
2) Kiinnostukseni kohde on varattu/pitää toisesta/ei pidä minusta/vain kännissä näyttää olevan kiinnostunut
MIKSI, HEMMETTI! MIKSI?
Kohtalotovereita?
Vastaukset 15
Vanhimmat
mustaki tuntuu et mulle käy aina noin. paitsi et mä en ees tiiä et kukaan ois ikinä ollu ihastunu muhun..jos ei niit ala-aste aikasii oteta huomioon. mut kyl sit melkein kaikkiin kavereihin onki. ja nyt ne seurustelee onnellisena ja mä saan katella vierestä niitten onnea (joka ei muuten kovin paljoo lämmitä). ei oo elämä oikeuden mukasta, ei. enkä ees millää keksi et mikä mus sit on vikana ettei kelpaa.. en oo ehkä ihan siit laihimmast päästä mut suht normaali eikä naamassakaan mun mielest mitää isompaa vikaa.. ehkä se on sit mun luontees se vika..mene ja tiedä. ei vaa. oikeesti oon omasta mielestäni suht mukava. en ainakaa oo vittumainen kellekkää... mut joo, nunnaluostarin ovelle vaa jonottaa..
ei kannattaisi huolestua, oot vasta 15..mä oon jo kohta 20 enkä kertaakaan seurustellut tai ollut kenenkää kanssa...mukavaahan tämä sinkkuelämäkin osaa olla :) eiköhän kaikki tai ainakin melkein kaikki kerran löydä Sen Oikean..elä vain täysillä eteen päin ja ole oma itsesi, niin eiköhän joku sinuunki iske silmäsi! :) tsempiä! ei sitä kannata lannistua!
Lisää vaan vastauksia mutta tattis nopeesti vastanneille ainakin!
Elämä edessä, tukka takana.
Mutta silti olis kauhee halu päästä pojan kainaloon ja kävellä kesällä rannalla oman, läheisen ja iki-ihana poikaystävän kanssa.
En ole myöskään ikinä seurustellut eikä mielestäni naamassani/painossani mitään vikaa ole... :/
Kannattaa vähä tutustuu muihinki ku siihe mihi on ihastunu.. Kyllä ne muutki pojat jotai osaa, rakastaa sun muuta. Jonku kaa meet juttelee ni ehkä huomaat vielä et ihastut..ei sitä kovin monelle pidä jutella...ei saa olla liian vaativa...sekava teksti, sorry.
Vai luulet, että nunnaksi ryhtyminen auttaa sinua saamaan miehiä. Neuvoisin kuitenkin harkitsemaan vielä. Nunnuus on aika kovaa työtä, jos siihen ei ole muuta motivaattoria.
Eli kohtalotovereita ollaan. Kerran jo luulin, että poika josta olin kiinnostunut, tuntisi samoin minua kohtaan, mutta sitten selvisikin, että hän vain leikki..
Nuorihan se minäkin olen, mutta kyllä siinä haikea olo tulee, kun kattelee ympärillesä ja huomaa, että kaikilla tutuilla on joku. Pitää vaan toivoa, että sitä joskus vaan törmää Siihen Oikeaam.
Oot jo sitä paitsi 15v, että miettisin nunna vaihtoehtoa. Et kerkeä kohta enää, mutta onnea etsintään :(
Olet vasta 15-vuotias, sulla on koko elämä aikaa löytää joku! ;) Sanoisin, ettei sulla ole kiirettä löytää sitä poikaystävää vielä. Tiedän kyllä, että pitäis löytää joku kiva opika johon vois ihastua, joka ei olis varattu ja se pitäis just susta.
Tsemppiä, kyllä se kiva poika vielä ihan oikeasti tulee vastaan! Älä turhaan pidä kiirettä! Siitä tulee vain huonoa jälkeä. Tähän voisin sanoa vain, että nim.merk. Kokenut.
olet liian nirppanokka. siinä syy. sinulle ei kelpaa tasoisesi seura.
mitä siis valitat?
Mulla oli ton ikäsenä myös vähän samanlaisia ongelmia. Olihan niitä hirvityksiä, joilta kyllä huomiota herui, mutta sitten taas oli myös näitä hyvännäköisiä ja sporttisia poikia, jotka ihme kyllä olivat myös kiinnostuneista musta. Kaikissa vain oli jotain vikaa: liian ylimielinen, liian laiha, liian ujo, liian huumeissa, liian nörtti... Ja kun hyvä löytyi, niin sekin piru vie asui liian kaukana!
Tulin siihen tulokseen, että nyt riitti, kuka tahansa kelpaa, kunhan on edes joku. Sitten kun löytyy parempi, voi sen vanhan lempata tai jotain. Tapasin tämän yhden pojan, joka kyllä oli söpö, mutta ei mitään sellaista, mitä olisin mieheltä halunnut. Sen illan mittaan totesin monta kertaa mielessäni, että toivottavasti tuo ei soita mulle ikinä.
Ja seuraavana aamuna minä soitin sille. Aloimme tapailla ja jotenkin mulla oli sellainen olo, että tämä ei ole sellainen poika, jonka kaikki tytöt haluaisivat, mutta hän on minun. Mitä vielä... Kyllä niitä tyttöjä riitti vilkuttelemassa, vaikka me käsikynkässä mentiinkin, mutta eipä poika heitä huomannut. Järkytyin kuullessani yhteiseltä tuttavaltamme, että hänkin oli ollut ihastunut poikaystävääni, noita tuttavapaljastuksia tuli tuon jälkeen pari lisääkin..
Mutta hänpä on minun :) Jouluaattona polvistui ja kosi, ja kesällä menemme naimisiin. Alkuaikoina mies sai moneen kertaan kuulla, että minä olisin liian hyvä hänelle ja että minä tulen varmasti lemppaamaan hänet. Voisikohan tuokin olla toisinpäin? :) Tiedän, että voisin saada paremmannäköisen miehen, mutta tiedän myös sen, että en voisi ikinä saada toista noin mukavaa ja hyvää ihmistä kuin sulhaseni.
Joten muistapa, että joskus siellä takkupehkon ja lippalakin alla voi piillä todellinen aarre. Ja itse ainakin vihaisin sitä, jos mies olisi minua kauniimpi ;) Ja sillä oikealla (jos nyt oikealla tarkoitetaan mitä tahansa suurta rakkautta) on tapana tulla juuri silloin kuin sitä vähiten odottaa ja juuri sieltä, mistä sen ei uskoisi ikinä tulevan.
mulla on ihan sama tilanne!!!!!!!!!!!:/ ja ollu piiiiiitkän aikaa....!!! xP mut eiköhän meillekkin joskus joku löydy ;) toivotaan ainakii :)
15-vuotias. Kun olin ikäisesi minusta tuntui aivan samalta. Seurustelin ekan kerran 19-vuotiaana. Sinulla ei todellakaan ole kiire vaikka tuntuu aina hyvältä, kun joku ihastus on molemminpuolista.
Olin ihastunu jo monen monta kertaa, mutta ykskään ei vastannu mun tunteisiin.. Lähinnä vaan pojat juoksi karkuun, koska olin tavallisen näkönen.. 16 vuotiaan seurustelin yhden ohimenevän hetken. Iltasin itkin ettei kukaan välitä, eikä rakasta. Totta kai on ihan luonnollista, että jokainen kaipaa rakkautta. Sitä en ite uskonu koskaan kuitenkaan saavani.. Mutta: 18 vuotiaana mullekkin löyty se oma kulta (pitkäaikanen mailikaveri ja kaverin kaveri). Nyt oon puoli vuotta vaille 20 ja ollaan kihloissa.. Näin se oikea voi vaan sun eteen tulla sillä hetkellä kun sitä vähiten odotat.. Älä siis kiirehdi liikaa :) Kattele ympärilles, ole avoin ja ilonen ja oma ittes, niin kyllä niitä hurmaajia riittää.. :) Ja huomioi, että kukaan ei ole täydellinen.. Vasta kun hyväksyt sen toisen pienine virheineen ja omituisuuksineen, niin sillon vasta se toinen on täydellinen.. Tsemppiä sulle :)
Tossa oon samaa mieltä NoFacen kanssa. Josson tollane prinsessa ettei mikää kelpaa ku äijä kellä on vähintää hieno auto, kasa massii, oma talo, vähintää mallin ulkonäkö ja tietyst termospullon kokonen slaikkari, ni onko ihmekkää jossei ketää löydy. hohhoi taas kerran
et voi tietää niistä"rumista ja oudosta" mitään koska et oo tutustunut niihin.... kylhän mäkin pidin yht muijaa outona, mut kun tutustuin siihen paremmin nii me ollaan nyt yhes... =/ ... ei sitä koskaan tiiä.... mut joos oot vaan ulkonäön perusteella hakemassa kumppania, niin onnea vaan yrityksiin... ei ne päädy kuin 1 yön juttuihin!!