Tietääkö kukaan kirjoja, jotka kertovat Kleopatrasta, Julius Caesarista ja/tai Marcus Antoniuksesta? Margaret George: Minä, Kleopatra on jo luettu. Lisää haluaisin tuosta ajasta ja heidän kohtaloistaan lukea.
Kirjoja Kleopatrasta
lumoutunut
211047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Conn Igguldenin Keisari-sarjaa,ensimmäinen teos,Rooman portit on saatavilla,kakkososa Kuninkaiden kuolema on tulossa.
Melko hyvä oli tuo ykkösosa mielestäni.
... faktojen paikkansapitävyyttä, niin Iggulden pettää hänet pahasti.
Rex Warnerin nuori Ceasar on jo parempi, mutta siihen törmää vain onnella.
Hyvää luettavaa on Mc Culloughin Rooman ensimmäinen mies sarja. Useita paksuja teoksia. Pokkarit eivät edes maksa paljoa.
Joo, Iggulden järkytti ja karkotti minut ensimmäisessä osassa vaihtamalla Mariuksen Ceasarin verisukulaiseksi (muistaakseni sedäksi tai enoksi) kun todellisuudessa Marius oli naimisissa Caesarin tädin kanssa. En tajua, miksi tämä oli tarpeen tehdä, varsinkin kun hyvin erilainen sukutausta todellisuudessa vaikutti paljon sekä Caesarin (köyhtyneen mutta vanhan suvun vesa) että Mariuksen (rikas mutta maaseudulta tuleva nobody) elämänuriin. Muutenkin kirja oli aivan kummasti kirjoitettu ja jätinkin Igguldenin kirjat omaan rauhaansa.
Sen sijaan noita Colleen McCulloughin Masters of Rome -kirjoja (suomeksi kai vain 1. kirja, Valta ja Rakkaus, todella typerä nimike kirjalle joka alunperin on First Man in Rome) voin suositella todella sydämestä. Tarina alkaa Mariuksen myötä ja etenee muistaaksen kuudessa kirjassa Caesarin murhaan ja murhaajien kiinniottoon. Ja faktat pitävät käsittääkseni melko hyvin paikkansa.
Roomasta, ei tosin juurikaan Kleopatrasta, kertoo myös Robert Gravesin "Minä, Claudius" ja "Claudius jumala ja hänen vaimonsa Messalina", joissa kuvataan Rooman ensimmäisten keisarien Augustuksen, Tiberiuksen, Caligulan ja itsensä Claudiuksen vaiheita.
Caesarista jos tykkää voi myös miehen omaa tekstiä; Gallian sota on aika jännä kokemus. Ei uskoisi, että joku voi kutsua itseään armeliaaksi ja samalla kuvailla katkaisuttaneensa kädet kokonaisen kylän asukkailta. Hih.
Tom Holland on myös kirjoittanut kirjan "Rubicon", mutta kun en ole itse vielä tuota lukenut, niin en osaa kehua tai haukkua.
Niinikään Roomaan sijoittuu myös Mika Waltarin "Ihmiskunnan viholliset", jota ennen tosin kannattaa lukea "Valtakunnan salaisuus". Nämä tosin keskittyvät enemmän kristinuskon alkuaikoihin kuin Rooman kiehtoviin poliittisiin kiemuroihin.
Syksyllä nelosella esitetään Rome -sarja, jota kohtaan kehittelen parhaillani suuria odotuksia, saa nyt sitten nähdä, miten käy.
yms.historian teoksia karistolta. ja lontoonkielellä tietenkin kleosta vaikka kuinka paljon materiaalia saatavilla...
Kiitoksia paljon vinkeistänne! Rex Warner ja McCulloughin lähtee seuraavaksi etsintään. Iggulden minultakin löytyy hyllystä ja myös oli pienoinen pettymys, että kirjailija oli asioita muutellut... Waltarit olen jo lukenut, mutta voisihan ne pahimpaan lukunälkään uudestaankin lukea. ;)
Rooman keisareista kertovan kirjallisuuden voisi laittaa harkintaan, vaikkei niissä Caesaria, Kleopatraa tai Antoniustakaan esiinny. Keisari Augustus saa kyllä jäädä väliin... Ei huvita Antoniuksen ja Kleopatran tuhoajan elämästä lukea... :(
Innoissani minäkin syksyä odotan, että Rome-sarja alkaisi. Suuret on odotukset...
Lisää vinkkejä otetaan vastaan!!
... viihderomaanin, joka käsitteli romantisoiden Aurelianusta ja Xebobiaa. (Palmyran kuningatarta.)
Tietenkin olen lahon kalloni vuoksi unohtanut kirjoittajan ja kirjan nimenkin, mutta voi olla että kyseinen teos tulee vastaan. Se on ylipäätään harvoja romaaneja, jotka käsittelevät Rooman kuolinkamppailun vuosisatoja.
Itse pidän Aurelianusta (214-275) yhtenä suurista keisareista, joten siinä mielessä , jos ei muuten, teos on mielenkiintoinen.
Jos taas haluaa tutustua kirjallisessa mielessä vaikkapa Rooman murtumisen ja langobarditerrorin väliseen Italian historiaan, niin suositelen Felix Dahnin teosta Taistelu Roomasta. ( En vältämättä koululaisille rykäistyä lyhennettyä versiota vaan alkuperäisteosta, joka käännettiin 20-luvulla.)
Kirja on täynnä 1800-luvun lopun hupaisaakin suurgermaanista henkeä, mutta silti loistava ajankuvaus suuren sivilisaation kuolinkouristuksista ja sen varjossa elävistä miehistä ja naisista.Jopa Dahnin käsitykset suomalaisista mongoleina pysyvät tässä kirjassa taustalla ja jäävät yhteen mainintaan! ( Muuten, Dahnin samaistaminen Saksan myöhempään historiaan on loppujen lopuksi melkoinen vääryys ko. kirjailijaa kohtaan, sillä hänen näkemyksensä olivat eri vuosisadan romantiikkaa!)
Idän kuningatar.
Sanoit pitäväsi Aurelianusta yhtenä suurista keisareista. Saanko udella, että miksi?
Keskustelussa mainittu Rome -sarja kannattaa tosiaan katsoa. Olen sen jo nähnyt ja voin vakuuttaa sen olevan hyvä. Kleopatrasta annetaan hiukan traditiosta poikkeava kuva.
Itse en ole Kleopatra VII:n tarinaa vielä sivunnut. Olen kyllä kirjoittanut yhden kirjan Roomasta. Lisäksi olen kirjoittanut kirjoja, joissa esiintyy sen kuuluisan Kleopatran isoisoisoisoisoisoisoisä ja isoisoisoisoisoisoisoisoisä (okei, toista sukuhaaraa laskien isoisoisoisoisoisoisoisoisä ja isoisoisoisoisoisoisoisoisoisä).
JH :)
http://www.kolumbus.fi/j.m.heikkila/index-fin.html
Mainoksia olen kyseisestä sarjasta nähnyt ja Kleopatran hahmo vaikutti tosiaan totutusta poikkeavalta. Toivottavasti ei vaikuta sarjasta pitämiseen... :)
Linkistä löytyi parikin mielenkiinnon herättävää kirjaa, yllättäen juuri ne Roomaan ja Alexandriaan sijoittuvat.
Caesarista, Kleopatrasta ja Antoniuksesta juuri Marcus Antonius on minua kiinnostava henkilö. Harmi vain, että heistä kertovissa kirjoissa on Marcus Antoniuksen henkilökuva jäänyt jotenkin vaisuksi. Hän kuitenkin oli yksi triumviraatin kolmesta jäsenestä ja silti hänestä annetaan kuva, että hänen suurin saavutuksensa oli Kleopatran kanssa avioituminen. Heillähän oli yhteisiä lapsia ja ilmeisesti yksi heistä, Kleopatra Selene, meni myöhemmin naimisiin Juban kuninkaan kanssa ja olenkin miettinyt, että olisiko mahdollista, että Kleopatran ja Marcus Antoniuksen sukua olisi nykypäivänäkin olemassa. :)
Kun Plutarkhos teki historiallisia elämäkertoja, hän 'paritti' suuria roomalaisia hahmoja suurten kreikkalaisten hahmojen kanssa. Hän pyrki osoittamaan aikalaisille roomalaisille lukijoille, että jokaista suurta roomalaista hahmoa vastasi kreikkalaisessa historiassa samankaltainen hahmo.
Marcus Antoniuksen pari Plutarkhoksen elämäkerroissa on Demetrios Piirittäjä.
JH
Pitääpäs käydä kirjastosta hakemassa Plutarkhoksen teos lainaan. Olen sieltä jo Marcus Antoniuksen ja Julius Caesarin elämänkerrat lukenutkin. Tulipa samalla Aleksanteri Suurenkin elämänkertaa silmäiltyä.
Juu, nykyisissä kokoelmissa Plutarkhoksen elämäkerrat esitetään pääasiassa irrallisina henkilökuvina ja valikoima vastaa kulloinkin esillä olevaa tarvetta (esim. roomalaiset elämäkerrat kronologisesti peräkkäin). Hyvä näinkin, sillä yksittäiset elämäkerrat toimivat toki myös niin. Plutarkhoksen kirjoittamat elämäkerrat on kuitenkin alun perin sommiteltu pareiksi (roomalainen ja kreikkalainen) niin, että varsinaisten kahden elämäkerran lisäksi on johdanto, joka vertailee valittujen elämien yhtäläisyyksiä ja eroja. Caesarin pari on Aleksanteri Suuri, Marcus Antoniuksen pari on Demetrios Piirittäjä jne...
JH
P.S. Tulinko muuten maininneeksi, että Demetrios Piirittäjä esiintyy yhdessä kirjoittamassani kirjassa varsin keskeisellä sijalla? :)
Et ole maininnut. :) Pitää katsoa,josko Plutarkhoksen elämänkerta Demetrioksesta on "hyvä" niin voisihan Antigonoksenkin lukea. Lukemistahan ei voi koskaan olla liikaa! :D
William Shakespearen "Antonius ja Kleopatra" on unohtumaton kuvaus näistä kahdesta suruesta rakastavaisesta. Luultavasti sitä ei vielä saa kuin Cajanderin käännöksenä (Kootut draamat, osa 8), mutta toivottavasti se käännetään ja julkaistaan uudelleen, sellainen sarja on meneillään.
Kleopatra pompottaa Antoniusta mennen tullen:
"Jos murheissaan on, sano, että tanssin;
Jos iloissaan, niin kerro, että äkist'
olen sairastunut."
Minulle on tullut Shakespearesta sellainen kuva (voi toki olla väärä), että hänen teoksensa menevät runouden puolelle ja runous sellanen asia, joka ei oikein ole koskaan kolahtanut minuun.:( Ja hui, olisi kauheata lukea Kleopatran pompottavan Antoniusta... ;)Toisaalta "ihastukseni" Kleopatraan ja Antoniukseen voisi kannustaa yrittämään lukea Shakespearea... Ehkäpä yritän. :)
Shakespearea. Kukaan ei sano asioita niin mieleenjäävästi.
Toisaalta, miksi pitäisikään.
Julius Caesarin viimeisten sanojen "Sinäkin, Brutukseni" olevan nimenomaan Shakespearen keksintöä... Mene ja tiedä...
"Et tu, Brute!" Shakespeare, Caesar, Act III.
Veikkaan, että oikeasti Caesar sanoi: "Aaargh!"
Wikipediassa Julius Caesarin viimeisten sanojen sanotaan Suetoniuksen mukaan olleen "Sinäkin, poikani". Siellä myös sanotaan Caesarin sanoneen hyökkäykset tajuttuaan: "Tämähän on väkivaltaa!".