olisin voinut nähdä. Et voi edes kuvitella kuinka paljon harmittaa, kun en itse päässyt paikalle. Etkä voi edes kuvitella, mitä kaikkea yritin päästäkseni paikalle... Vaikken edes tiennyt että voisin nähdä sinut.
Olisi liioiteltua kuvitella, että olisit tullut minun takiani. Silti toivon, että se on edes osa syy. Ja haluan vain sanoa, että olet sydämessäni ja en unohda, vaikka muuten olenkin hiljaa.
Olisi liioiteltua kuvitella, että olisit tullut minun takiani. Silti toivon, että se on edes osa syy. Ja haluan vain sanoa, että olet sydämessäni ja en unohda, vaikka muuten olenkin hiljaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
vuosia sitten ennen nettejä sun muita vempskuleita sovin sokkotreffit ja kävikin hassusti, läheinen joutui sairaalaan yllättäen just sillon enkä päässyt ikinä paikalle treffaamaan. sitten mentiin autolla vaan ohi muutaman tunnin päästä siitä ja kas kummaa, siellä istuskeli joku mies sovitussa paikassa ruusu kädessä odottavan ja murtuneen näkösenä, mut en voinut kertoa kellekään salaisista treffeistäni sattuneesta syystä joten ohi mentiin vaan.. oon miettinyt sitä, mitä olisi tapahtunut jos oltais voitu tavata.
Miksi olet sitten ollut niin hiljaa?
Olisit nähnyt, minä olin paikalla, sinä et, ja pettymystä sain nieleskellä sen tajuttuani. Sinä olit pääsyy paikallaolooni pohjimmiltaan kuitenkin. Aika kliseistä, mutta, sinullakin on paikka minun sydämessäni, älä ole enää hiljaa..
että olin todella pettynyt itsekin, kun kuulin että olit paikalla.
En voi muuta kuin olla hiljaa täällä ja toivon että ymmärrät minua. Ei se muuta mitään, olet ajatuksissani ja sydämessäni. Jonain päivänä näemme jälleen, nyt uskallan olla varma edes siitä, ja odotan sitä päivää.
ymmärränkin tämän matalan profiilin ja hiljaisuuden. Parempi antaa tomun laskeutua ja odottaa mahdollista jälleennäkemistä, eiköhän se jossain vaiheessa tulee eteen, kun samoja teitä astellaan.
antaa minulle taas yhden syyn pitää sinusta aina vain enemmän... Odotan sitä jälleennäkemistä ja sitä että voin olla sitten olla sinun (jos niin haluat, tietenkin). Jotenkin luulen, että haluat kaiken tai sitten et mitään; ei mitään välivaihetta, ei mitään deittailua, ei mitään tutustumista ja katsotaan sitten. Ja jos se on kaikki tai ei mitään, niin se on kaikki, koska en voi edes ajatella että se olisi ei mitään...
olen tietoinen omista ajatuksistani liittyen sinuun. Siinä mielessä on helppoa valita vaihtoehdoista 'kaikki' tai 'ei mitään'. Se välivaihe voisi antaa vain lisämaustetta ja vahvistusta ajatukselle, että tämä on/ olisi oikea ratkaisu.
samaa mieltä, se on varmasti hyvä niin.
En taaskaan haluaisi sanoa enempää, vaikka toisaalta haluaisinkin. Toivon vain, ettet hylkää ajatusta meistä, ilman että otat siitä selvää.
Ei ole mahdollista, että unohtaisin sinut. Ajatus meistä yhdessä vielä jonain päivänä, jos se vain tapahtuisi, niin..
Ottaisin selvääkö, hmm.. mieli tekisi. Jos tietäisin tämän varmuudella molemminpuoliseksi tunteeksi, niin, niin.
täysin varmaa ja eihän sitä edes voi tietää, millaista se olisi olla yhdessä.
Mutta en silti en pääse ajatuksesta meistä tai ajatuksista sinusta eroon. En, vaikka välillä tuntuu, ettei ole mitään järkevää syytä edes ajatella niitä ajatuksia. En osaa ajatella muuta tulevaisuutta, vaikka pystyisin siihen, jos olisi pakko.
Enkä osaa selittää tätä muuten kuin että kyseessä on aika vahva tunne, josta en edes ihan täysin ymmärrä miten, miksi ja milloin se syntyi. Mutta en pääse sitä karkuun enkä voi unohtaa.
Joo eihän sitä tiedä kuinka kauheaa meillä olisikaan kun hauskasti ajattelee, tosin ei ole käynyt mielessä tuo vaihtoehto.
Sanoisin, että ei mene päivää ettet kävisi jossain vaiheessa mielessäni, olet aivan itsestäänselvä ajatus päivässäni. Illoin ja aamuin.
En edes yritä unohtaa. Ei mitään mieltä siinä, en halua unohtaa. Miksi haluaisin unohtaa tämän tunteen, jota en ole ennen kokenut ja jota on vaikea kuvaillakin?
kuvitella mitään kauheaa sinun suhteesi, vaikka kai ikävätkin asiat ovat osa elämää. Sitä vain ei tiedä eikä osaa kuvitella millaista se voisi oikeasti olla sinun kanssa, kun ei sitä ole koskaan kokenut. Kuvittelisin että jotain aika ihanaa se on.
Tuntuu vain että nämä ajatukset sinusta vahvistuvat päivä päivältä, vaikka oikeasti mitään ei ole tapahtunut. Sitä vain ajattelee, että se mitä ei oikeasti ole, on kuitenkin olemassa. Ja ikäänkuin sinusta on tullut osa elämääni, sellainen osa, jota en osaa kuvitella enää poiskaan.
tunteeni sen kun vain pysyvät ja tuntuvat vahvistuvan täällä, välillä enemmänkin. Ja mitään kummempaa ei ole tapahtunut, ei ole ei. Olen miettinyt voinko tuntea näin ilman että toinen ei aistisi sitä edes jollain tasolla?
Kunpa näkisin sinut ja voisin näin vahvistaa ajatuksiani oikeiksi, että edelleen sinä olet juuri se.. En epäröi, mutta on virkistävää saada ajatuksilleen pohjaa.
sinut nähdä, mutta en siksi että epäröisin. Siksi vain, että olisi tietysti kiva nähdä : ) Ja ei kyllä olla nähty vähään aikaan... Tosin en tiedä, miten se sitten menisi : / Ujous voisi iskeä.
Ja luulisin, että tiedät mistä minut löydät, jos niin haluat. Uskon että näen sinut enemmin tai myöhemmin ja jos se on myöhemmin, niin jaksan kyllä odottaa.
Uskon omiin tunteisiini ja uskon sinunkin tunteisiin jollakin tasolla. Jos sitten olisinkin väärässä, ei sille voi mitään. Tällä hetkellä tuntuu kuin olisit joku magneetti, joka vetää minua puoleensa; ihan turha edes yrittää muuttaa suuntaa, kun ei kuitenkaan sitä voi nyt tehdä. Niin että toistaiseksi olen lopettanut kapinoimisen tunteitani vastaan ja kerrankin hyväksynyt tilanteen sellaisenaan... (ei ole edes tyypillistä minulle)
tiedän mistä sinut löytäisin tarvittaessa. Kysymys ei ole halusta.. jos se siitä olisi kiinni niin olisin jo viivana käynyt. Siihen on olemassa pieni kynnys tulla joka tapauksessa.
Uskon myös siihen, että ennemmin tai myöhemmin me tulemme kohtaamaan vielä, kunpa jaksaisin odottaa. Tai jos sinä löytäisitkin minut? Luulen, että sinun olisi vaikeampi löytää varmasti minut kuin minun sinut. Mutta etsimällä löytäisit, lopulta. Etsi, etsi..
tai ainakin luulen ymmärtäväni jotain tuosta kynnyksestä, vaikken siitä mitään tiedä.
Ei kai välttämättä tarvitse odottaa, on se minullekin vähän vaikeaa kuitenkin. Mietin jo, mistä voisin sinua etsiä, mutta tuli vain yksi asia mieleen. Siitäkään ei oikeastaan ollut apua, koska luulen että näemme ennen sitä.
Täällä on varmaan vähän vaikeaa antaa/kysellä vinkkiä, mutta kysyn kuitenkin: mistä voisin sinua etsiä? En kai voi muutakaan kuin kysyä (ja etsiä).
väärin sanoa, että 'etsiä', pikemminkin 'tavata sattumalta' kuulostaa paremmalta. Eli missä voisit tavata minut sattumalta -mieti, mieti.. Jos meillä on jotain yhteistä mielenkiinnon kohdetta niin vaikka, sieltä.
Mikäköhän on tämä yksi asia, joka mielessäsi kävi, josta minut voisit löytää, hmm.. Kuitenkin luulet, että näemme jo ennen sitä. Siis onko kyseessä joku erityinen päivä, tapahtuma, hmm.. saitpa mietteliääksi.
yhteinen mielenkiinnon kohde on kyllä. Sitä kautta ajattelin että löytäisit minut. Ja sitä kautta voisin ehkä löytää sinut, kuitenkin muualta. Jotain tuli mieleen, etsin ja löysin jotain, jonkun päivän pidemmän ajan päästä.
Kyllä toivon sinut näkeväni ennen sitä (enkä varmasti voi tietää näkeväni silloinkaan).
Muutoin en keksi muuta, ellet tarkoita todella ihan tavata ihan sattumalta mutta kuitenkin liittyen tähän mielenkiinnon kohteeseen. Silloin menee kyllä aika vaikeaksi.
No sitä jään kai miettimään yön yli ja näkemään sinusta unta : )
että mitä sanoisit, jos sovittaisiin että 'nähdään sattumalta' jossain? Väärä henkilö ei ilmesty tai sitä ei tunnista (vaikka tulisikin oikeaan paikkaan)... Oikea henkilö, no sitten ei tarvitsisi enää miettiä koska nähdään...
en nyt välttämättä halua jatkaa tätä keskustelua itseni kanssa.
En tietenkään voi olla varma kenen kanssa tässä olen keskustellut, mutta toisaalta... ainakin pidän riittävän isona mahdollisuutena että olet oikea henkilö.
Niinpä nyt ehdotan seuraavaa:
nähdäänkö huomenna klo 17 siellä missä ollaan joskus sattumalta törmätty (ei mun mielestä oo kuin yksi paikka)? Ja jos sitten oikeat henkilöt kohtaa, niin mennään kahville. Jos ei kohtaa, niin tulipahan se selvitettyä.
Niin voitaisiin mennä kahville ja jutella jotain ja sitten miettiä mitä sitten (jos mitään?). Loppujen lopuksi kai me molemmat haluaisimme nähdä, n'est ce pas?
Jos nyt et mitään vastaa tähän, niin en mene paikalle, mutta olenpahan ainakin jotain yrittänyt tehdä tälle asialle : /
olet tässä kirjoitellut. Mutta vasta tässä vaiheessa tuli ensimmäisen kerran eteen se mahdollisuus ettet olisikaan hän. Nimittäin 'tuo paikka, jossa ollaan joskus sattumalta törmätty'. Se ei nyt kuulu tähän minun kuviooni. Harmi. Oli mukava kirjoitella kanssasi. Niin kauan kun tätä iloa kesti.
Sinä nainen?
Minä nainen.
Minä E:n keikalla?
Sinä et.
Minä hetero.
Sinä hetero.
Menikö edes puolet oikein?
sisälle asti. Onhan meillä kai vielä toinen mahdollisuus?