Toisilla iskee masennus keväällä, kevät väsymys.
Toisilla taas se kaamosmasennus syksyllä, alkutalvesta.
Kumpaan kastiin kuulut, jos nyt kumpaankaan.
Mulla se energia lisääntyy näin keväisin niin ettei aina oikein tahdo kasassa pysyä kun joka paikkaan pitää säntäillä:))
Syksyt onkin sitt vallan toinen juttu, meitsi on kun kuraan kuollut kuttu...
Myönnän että kadehdin niitä joilla energia jakautuu tasaisesti koko vuodelle, vai onko edes sellaisia??
Toisilla taas se kaamosmasennus syksyllä, alkutalvesta.
Kumpaan kastiin kuulut, jos nyt kumpaankaan.
Mulla se energia lisääntyy näin keväisin niin ettei aina oikein tahdo kasassa pysyä kun joka paikkaan pitää säntäillä:))
Syksyt onkin sitt vallan toinen juttu, meitsi on kun kuraan kuollut kuttu...
Myönnän että kadehdin niitä joilla energia jakautuu tasaisesti koko vuodelle, vai onko edes sellaisia??
Vastaukset 19
Vanhimmat
eräs..niitä harvinaisia..:) Syksy on yksi ihanimmista vuodenajoista (syksyihminen) ja kevät toinen. Molemmissa oma viehätyksensä:)
välissä. Ihan mukavaa sekin.
Vaan on tämä kevättalvi sitä oikeaa aikaa, ne hormoonit kun alkaa nostattaa. Nimittäin ylös, ulos ja lenkille jo viiden aikoihin aamusta.
Kovin käy meikäläisen sielu levottomaksi ja jalat, keväällä.
valon ,ihanana valon lähteenä ,näin pitkän talven jälkeen ,mutta kyllä on päiviä jolloin se ahdistaakkin,mua suuremalla syyllä nautin kun kevät tulee ,mä nautin myös syksystä kun on ruska ,mut marras ja joulukuun olen "masis".
eikun vaan valoa sydämmeen ,niin se kevätkin tulee sinne;)) kun on sen aika;))
Loka- marras ja joulukuu on mulla ne "matalalento" kuukaudet..
Mutta nyt onneks aurinko paistaa ja elämä hymyilee...
käy *hymyilee*
Pääasia, että aina on uusi päivä aamuisin edessä.
Ehkä kuitenkin nämä pakkaset jo riittäisi..
Ei ole montaakaan asiaa, mitkä ylittää vuodenaikojen vaihtumisen seurailun..ihan kaikkine kommervenkkeineen.
Ne hormonit kyllä aika kiusallisia..niitä ei pääse edes karkuun eikä niiltä voi sulkea silmiään.
Ei auta verhojen vetäminen ikkunoihin..ei peiton alle piiloutuminen.
Siellä ne vain jylläävät kysymättä lupaa..
..selvää masennusta koskaan...mutta, nyt keväällä huomaan herääväni nopeammin pirteämpänä yms.
Syksystä pidän sen värikkyden ja voimakkaiden valo/ varjo leikkien johdosta.
Kesässä mukavinta on lämpö, ja liplatteleva vesi veneen kokassa.
Talvi siis taitaa olla sitä raskainta aikaa minulle.
Syksy on minullekin se karmein vuodenaika, mutta näin maaliskuussa alkaa taas ihan uusi elämä uusine seikkailuineen, jee! Piiitkästä aikaa jaksan lähteä baariinkin, kun sain kävelylenkillä valohoitoa. Vielä kun pakkaset loppuis ja pääsis pyöräilemään ja rullaluistelemaan ja muuta. Nimim. "seuraavan puoli vuotta olen taas elossa"
Seuraavan puolivuotta olen taas elossa...
Samoin tunnen minä.
baarissa kävin viikko sitten, pitkästä aikaa:))
Elämisen pieniä iloja, mutta niin tärkeitä:))
Olen elossa ja hengitän....
Olen mielialalääkityksellä syyskuusta ainakin huhtikuuhun; unilääkkeitä menee samaan tapaan.
Vaan päivän pidentyessä heitän lääkkeet nurkkaan - tosin vain seuraavaan syksyyn asti.
Mutta hyvä näinkin.
tottakait on.
Marraskuustan maaliskuulle on olo ihan kamala, lienen kaamosmasennustyyppi. Valon lisääntymisellä on valtava piristävä vaikutus. Kevät ja erityisesti alkusyksy ovat mun pirteimpiä vuodenaikojani. En koskaan ole niin tasapainoinen, tarmokas, aikaansaapa ja hyväntuulinen kuin elo-lokakuussa. Sitten pimeyden myötä tapahtuu jättipudotus elämän pohjalle. Nyt taas kömmitään pulkkaan takaisin.
väsyttää ihan oikeasti, vaikka koko viikon olen
hakenut sitä valohoitoa kävelylenkiltä.
Voisko olla se että niin yllättäen alkaa kaikenlaiset
suunnitelmat kevättä ja kesää varten, että ihan väsyttää..
Talven laiskottelun jälkeen olo on ankee ja "ruma"
ja piiloon ei pääse kun on niin valoisaa.. : /
Syksy on ihanaa kun saa hyvällä omallatunnolla
käpertyä viltin alle ja mussuttaa suklaata,
samalla sade piiskaa ikkunaan ja tuuli ulvoo..: )
jepjep.
-Syysyönä synkkänä synnyin, ei tuikkineet tähtösetkään... mutta -kohti valoa käyn, kohti valoa käyn... Tykkään keväästä, mutta kesä on paras.
saadaan nauttia valosta 24 h vuorokaudessa...
Syysyönä synnyin minäkin : )
-skorpioni-
enempi keväältä, kun sais päälle hiukka kevyemmät asusteet.
Valoon tottuu nopeasti, ei ahista :))
kesä tai syksy, kaikissa oma viehätyksensä, joten en masennu tai piristy vuodenaikojen mukaan.
Talvi ja tämä kylmyys syö kyllä energiaa... paleleminen on inhottavaa :(
Kevät on hienoa aikaa... Odottaa valon lisääntymistä ja lumien sulamista.. ja rannalla hetkeä jolloin saa pulahtaa ensikertaa piristävään järviveteen...
Mutta kuitenkin, syksyssä on sitä jotain... hämyistä tunnelmaa, mystistä taikaa... *syysihminen*
*hymyilee*