Minä olen lihava. Huolehdin hygieniastani, joten olen myös puhdas. Pesen vaatteeni, joten nekään eivät haise pahalle. En ole ruma kuin petolinnun perse, ihan tyylikäs, kun tilaisuus niin vaatii. On minulla löhöhousutkin, joita käytän kotona, koska kotona saa olla kukin miten haluaa.
Minulla on myös korkeakoulututkinto, osaan siis ainakin lukea. Ystävieni keskuudessa, joita on niin lihavia kuin laihoja kuin norm.painoisia olen tasavertainen yksilö. Olen myös sosiaalinen, empaattinen ja huumorintajuinen, osaan myös nauraa itselleni.
Miksi tekisin lihavuudesta elämäni tragedian, kun asiat noin yleisesti ottaen on hyvin? Olen myös sairastellut ja joutunut käyttämään lääkkeitä (mm. korisoni), joka isoilla annoksilla lisää ruokahalua ja kerää nestettä elimistöön. Lihoin noin 20kg sen "ansiosta". Nyt sekin alkaa hepottaa, noin 11kg on pudonnut, mutta vielä on paljon matkaa norm.painoon, jos sitä edes koskaan saavutan. Tiedoksi vielä. että sairauteni ei johdu lihavuudesta.
En kuitenkaan tunne olevani yhtään huonompi kuin sinäkään, joka tätä luet. Mahdun kulkemaan samoista ovista, mahdun istumaan samoihin tuoleihin, vaatteiden hankinta välillä harmittaa, kun isommat vaatteet myös maksavat enemmän. En silti aio kulkea säkissä, enkä pistää päätä pensaaseen, kun sinä hoikka kanssaeläjäni tuijotat minua. Minä katson pää pystyssä takaisin, enkä käännä katsettani sen takia, etten ehkä sinua miellytä.
Myös minulla on oikeus olla onnellinen ja aion myös olla, mikäli se minusta riippuu. Ripaus positiivisuutta auttaa meitä jokaista pitkälle.
Ainoa, mitä en voi sietää, on tyhmyys ja ilkeys yhdistettynä, mutta onneksi tunnen olevani sen yläpuolella. Ei se minusta tee tyhmää, jos joku aukoo leipäläpeään idioottimaisesti!
Vielä lopuksi: EN HALUAISI OLLA KUKAAN MUU KUIN OLEN, MINULLA ON NÄIN IHAN HYVÄ!
Minulla on myös korkeakoulututkinto, osaan siis ainakin lukea. Ystävieni keskuudessa, joita on niin lihavia kuin laihoja kuin norm.painoisia olen tasavertainen yksilö. Olen myös sosiaalinen, empaattinen ja huumorintajuinen, osaan myös nauraa itselleni.
Miksi tekisin lihavuudesta elämäni tragedian, kun asiat noin yleisesti ottaen on hyvin? Olen myös sairastellut ja joutunut käyttämään lääkkeitä (mm. korisoni), joka isoilla annoksilla lisää ruokahalua ja kerää nestettä elimistöön. Lihoin noin 20kg sen "ansiosta". Nyt sekin alkaa hepottaa, noin 11kg on pudonnut, mutta vielä on paljon matkaa norm.painoon, jos sitä edes koskaan saavutan. Tiedoksi vielä. että sairauteni ei johdu lihavuudesta.
En kuitenkaan tunne olevani yhtään huonompi kuin sinäkään, joka tätä luet. Mahdun kulkemaan samoista ovista, mahdun istumaan samoihin tuoleihin, vaatteiden hankinta välillä harmittaa, kun isommat vaatteet myös maksavat enemmän. En silti aio kulkea säkissä, enkä pistää päätä pensaaseen, kun sinä hoikka kanssaeläjäni tuijotat minua. Minä katson pää pystyssä takaisin, enkä käännä katsettani sen takia, etten ehkä sinua miellytä.
Myös minulla on oikeus olla onnellinen ja aion myös olla, mikäli se minusta riippuu. Ripaus positiivisuutta auttaa meitä jokaista pitkälle.
Ainoa, mitä en voi sietää, on tyhmyys ja ilkeys yhdistettynä, mutta onneksi tunnen olevani sen yläpuolella. Ei se minusta tee tyhmää, jos joku aukoo leipäläpeään idioottimaisesti!
Vielä lopuksi: EN HALUAISI OLLA KUKAAN MUU KUIN OLEN, MINULLA ON NÄIN IHAN HYVÄ!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi pitäisi hävetä?
Vähän tosin hassua, että pitää kirjoittaa piiiitkät tarinat siitä, miksi ei häpeä itseään ja on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Minä ainakin vain olen onnellinen, ja se siitä, en tarvitse siihen mitään erityisiä perusteluja.
Pitkä kirjoitus johtui siitä, että olen lueskellut tätä palstaa ja huomannut mielestäni hyvinkin epäasiallista kirjoittelua lihavista ihmisistä. Milloin lihavat haisee, milloin lihavat ovat likaisia, rumia ym.ym. Halusin vain tuoda esiin oman kantani asiasta ja itsestäni, sillä en tunne poikkeavani muista ihmisistä mitenkään. En pidä lihavuutta poikkeavuutena, enkä ymmärrä tällaista palstaa, jossa osa ihmisiä joutuu jatkuvasti puolustelemaan olemassa oloaan.
Mukavaa ettet häpeä itseäsi ja olet onnellinen ja tyytyväinen elämääsi juuri sellaisena kuin se on.
Mutta ota huomioon se, että joillekin lihavuus on asia joka aiheuttaa häpeää ja josta he pyrkivät eroon. Ihan sama oikeus heillä on olla tyytymättömiä itseensä, kuin sinulla on olla tyytyväinen itseesi.
Pääasia on kai se, että kaikki löydämme sen asian mikä tekee juuri meidät tyytyväiseksi, ja teemme sitten töitä sen asian eteen.
20 ylimääräistä kiloa on eri asia kuin 50 tai 60 ylimääräistä kiloa. Eikä niitäkään tarvitse hävetä mutta huolestua pitää, nimittäin terveydestään. Ei sitä nuorena ajattele mutta tunnen pari kuuttakymppiä lähestyvää joilla todettiin sepelvaltimotauti ja nyt sitten epätoivoisesti yrittävät pudottaa niitä kymmeniä vuosia kantamiaan kiloja.
vaikka pääni pantiksi, ettei tästä maasta löydy yhtään lihavaa, joka ei vaihtaisi vartaloaan hoikempaan, jos sellainen mahdollisuus tarjottaisiin!
Vaikka aina kuulee, että : "Minä olen juuri tyytyväinen itseeni näin, enkä edes haluaisi laihtua jne. jne."-juttuja, niin satavarmana kaikki tarttuisivat tilaisuuteen jos saisivat sormia näpsäyttämällä itselleen uuden hoikan vartalon.
Tyytyväisiä lihavuuteen ollaan ainoastaan olosuhteiden pakosta; kun hoikkuuteen pitää nähdä niin kovasti vaivaa, niin ei viitsitä/haluta /pystytä sitä saavuttamaan. On siis vaan "totuteltava" lihavuuteen ja opeteltava hyväksymään se.
Tämä ei ole mitään todellista itseensä tyytyväisyyttä, vaan olosuhteiden sanelema pakko.
Toiset totuttelee ja sopeutuu, toiset eivät ja laihduttavat tai masentuvat.
Näin on näppylät minun mielestäni.
itseä on niin helppoa huijata.semmonen hyvä ajatus vois olla että jos olet onnellinen lihavana niin olisit ihan super onnellinen hoikkana. :)
kaksipiippuinen juttu. Eihän toki kukaan halua erottua joukosta ja parhaitsen sopeutuu joukkoon kun on samaa kaliiperia kuin muutkin.
Mutta entäs sitten, kun ja jos ajan kuluessa, piirteemme pyöristymistään pyöristyvät (ja näin saattaa tosiaan käydä) ja valtaväestö onkin yks kaks pulleita ja punaposkisia.
Silloinkos hoikat sitten hokevat että "olen tyytyväinen tällaisena kuin olen, hoikkuuteni on geeneissä" Koittavat sitten ahtaa rasvaa, pullaa ja jäätelöä napaansa, vaikka yhtään ei maistuisikaan, popsien lisäksi lihotuspillereitä?
Ja valtaväestö pohtii, kuinkahan niiltä seksi sujuu, millaiset on veriarvot ja mitä näivetystautia sairastaa, kuinka ne kehtaavat käydä yleisissä uimaloissa/saunoissa tai ylipäätänsä kulkea missään näkyvissä, mahtavat olla masentuneita...
Heh, tämäpä oli hauska ajatusleikki :)
Tämmösii me ihmiseläimet ollaan: ei passaa erottua joukosta ja jos erottuu, niin on arvostelulle vapaata riistaa, onneton, yksinäinen, outo, järjenjuoksultaan ja elämäntavoiltaankin heppoinen.
Olipa hauska visio : ) Tämä riittikin saamaan minut iliselle mielelle tänään !
Ai että visio. Nykypäiväähän tuo on. Enemmistö ihmisistä, joita kadulla tulee vastaan on jo enemmän tai vähemmän lihavia. En silti vaihtaisi "normaalitilaan".
Noin muuten ihan kumma tilitys tämä aloitusviesti. Tietenkään kenenkään ei tarvitse hävetä lihavuuttaan, mutta kannattaa siitä silti hankkiutua eroon liikunnalla ja terveellisillä ruokailutottumuksilla.
ei asia ihan noinkaan ole. onko sekin olosuhteiden pakko kun on normaalin kokoinen ja haluaisi vaikka olla hiukan pyöreämpi!? et voi sanoa että kaikki ihan kaikki maailman ihmiset haluaisivat olla normaalin kokoisia! kukaan ihminen koko maailmassa ei ole samanlainen, asia vain on niin.
mielenstäni olen kirjoittanut tänne asiallisemmi kuin monet aikuiset. ja niin aijon kiroittaa tähänkin. minä en halua olla niinkuin muut. haluan erottua massasta, mutta välillä se tuntuu mahdottomalta. en tarkoita sitä että haluaisin olla 200kiloo paina jotta erottuisin massasta vaan olisin muulla tavalla erilainen ja haluaisin myös sitä että muut ihmiset eivät siltikkään arvostelisi minua vaikka erottuisinki massasta. mitä ihmettä se muille kuuluu millainen minä tai sinä tai kuka tahansa on. huolehtisi vain siitä millainen itse on. olen itse rovaniemeltä ei mikään kauhean suuri kaupunki ja käyn usein helsingissä ja huomaan joka kerta sne että helsingissä suhtaudutaan positiivisemmin muihin ihmisiin kuin rovaniemellä. rovaniemellä kaikkien täytyisi olla samasta muotista mutta helsingissä sai olla erilainen, onhan sielläkin ihmisiä jotka eivät hyväksy muita sellaisina kuin he ovat. se on kaikkien henkilö kohtainen asia. ei saisi puhua muiden puolesta ja toivottavasti en itse myöskään tee niin! :D
Liian pitkä. En lukenut.
Varmaankin tyypillistä inkoherenttia fat-talkia. Ketään ei oikeesti kiinnosta sun vaikeutesi.
ihan hyvä kirjoitus aloittajalla.
hyvä aloitus ei koskaan ole sellainen, jossa puhutaan vain minusta, minusta ja minusta. Se on aloitus keskustelulle minusta ja on siten tuhoontuomittu koko keskustelu.
viestiä, miksi kommentoida? Ja varsinkin noin, kun keskustelua kuitenkin ihan selvästi oli virinnyt.
Moni peilaa maailmaa itsensä kautta ja kun viesti on minä-muodossa tehty, ei ainakaan sorru yleistämään.
voit tietää. äläpäs puhu muiden puolesta. puhu vain ja ainoastaan omasta puolestasi.
Jos MINÄ kerron jotain itsestäni, on MINUN pakko käyttää yksikön ensimmäistä persoonaa. Eikö ole näin? Halusin vain kertoa oman tarinani, mutta sekin meni "harakoille". Jos ei ole muuta sanottavaa, niin kirjoitustyyli ainakin mättää. Miksi ette keskity sisältöön, ettekä vain johonkin yhteen sanaan tai tapaan ilmaista itseään?