Nyt on kyllä niin ihmeellinen Neitsytmies kiikarissa että ei voi kun päätä pyöritellä..
Olen lueskellut näitä muiden kokemuksia ja ei voi muuta sanoa ku että kuulostaa hyvin tutulta, tämmöstä soutamista ja huopaamista tuon miehen puolelta tuntuu olevan, mutten löydä siihen mitään järjellistä selitystä minkä takia hänen pitää toimia niin..
Ollaan tässä vuoden päivät nyt tunnettu, olosuhteiden pakosta nähtiin alkuun melkein päivittäin ja enimmäkseen se oli semmosta kaverillista naljailua puolin ja toisin, välillä suututtiin toisiimme kunnollakin, mutta sitten oltiin taas kavereita.. Noh, kesällä ajauduttiin sitten todella kiihkeään iltaan missä oli paljastuksia puolin ja toisin.. Tunteita molemmilla, mutta sillon mulle valkeni lopullisesti että hän on avoliitossa.. ikävämpi homma, ja teinkin hänelle sitten selväksi etten aio hänen suhdettaan rikkoa koska välitän hänestä kuitenkin sen verran paljon.. Asumme myös eri kaupungeissa joten en senkään takia halunnut lähteä tulella leikkimään.
Koska työmme yhdessä siis loppui, niin emme ole nähneet kesän jälkeen.. yhteyttä tosin pidetty senkin edestä! Meillä oli melko kova tappelu alkusyksystä ja sillon molemmat sanottiin suorat sanat ja laitettiin välit poikki, tosin siinä oli kuitenki enemmän kiukkua ku tarkotusta ;).. Ja parisen kuukautta meni niin mies alkoi pyytämään anteeksi. Sovittiin riita ja juteltiin pitkät pätkät niitä näitä, alkoi jopa hempeämpää tekstiä miehen puolelta tulla. Pyyteli mua luokseen käymään, koska oli asioita kuulema miettinyt.. Mutta en uskaltanut lähteä, pelkäsin että hän ei ole kuitenkaan tosissaan ja niin homma sitten laitettiin uudestaan jäihin.
Syksy vaihtui talveksi - pidettiin jonkin verran yhteyttä, tosin melko kaverillisesti. Välillä tuntui todella läheiseltä mutta jotenkin kuitenkin tuntui että tyyppi vierastaa mua, eikä hän enää oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä, joten ajattelin että homma taitaa sitten kuitenkin olla tässä.. Minäkin löysin toisen miehen, jonka kanssa kerettiin seurusteluakin aloittaa.
Niin kuitenkin kävi, että huomasin etten pysty unohtamaan tuota Neitsytmiestä vaikka mitä tekisin. Kieriskelin mietteissäni pitkän aikaa, tosin välillä kirjottelin kaverillisesti niitä näitä ja aina vastaus tuli, mutta tosin yhtä kaverillisesti kuin omatkin viestini.
Kuukausi sitten päätin, että enää en kestä, syteen tai saveen niin sanon tunteeni suoraan. Niin tein. Kerroin, että kokeilin toista mutta huomasin ettei häntä voi korvata kukaan. Että en vain yksinkertasesti saa häntä mielestäni. Ja vastaus oli odottamaton. Todella yllättynyt oli että kerroin, ei osannut odottaa mitään tunnustukseni kaltaista, koska ei voinut kuulema uskoa että minusta vieläkin tuntuu tuolta. Ja oli pettynytkin siitä, että olin aloittanut suhteen toisen kanssa. Tässä ollaan nyt jonkin verran koitettu selvittää mitä tuleman pitäis.. mielenkiintoista on ollut että hän kyllä vaikuttaa kiinnostuneelta, mutta ei sen kummemmin anna minkäänlaisia vinkkejä siitä miltä hänestä tuntuu!
Päätin kysyä suoraan, että vieläkö olen se taistelupari jota kukaan muu ei voi korvata (kuten hän minulle syksyllä sanoi...) ja vastaukseen meni n. vuorokausi mutta se meni niin, että ei ole ollut ketään minunlaista ennen eikä jälkeen kun on minut tavannut - olen kuulema ainoa laatuani.. Voitte uskoa että hymyni kesti päiviä!
Mutta kuten niin moni muukin Neitsytmiehen tavannut, olen minäkin joutunut huomaamaan että kaveri jätti minut ihan tyhjän päälle - ei ole kuulunut miehestä tuon jälkeen yhtään mitään! Ja tässä alkaa jo järki mennä, pari viikkoa odoteltu sitä että tapahtuis edes jotain.. Tiedän kyllä miten vaikea tilanne hänellä, joten en siksikään halua hoppuutella mutta kannattaako lyödä hanskat tiskiin ja toivotella hyvää jatkoa vai odotella vielä kärsivällisesti? Tunnen itseni jo todella typeräksi odotellessani yhteydenottoa jota ei välttämättä ikinä tule.. Siksi oiskin ollut parempi että hän olis sanonut suoraan että kiitos, mutta ei kiitos ennen ku antanu minulle hirveesti toivoa, mikäli sitä ei ole.
Kiitoksia kaikille, jotka jakso tämän vuodatuksen lukea.. paljon yksityiskohtia jutusta puuttuu, mutta silloin olis tullut tuplasti pitempi =)..
Olen lueskellut näitä muiden kokemuksia ja ei voi muuta sanoa ku että kuulostaa hyvin tutulta, tämmöstä soutamista ja huopaamista tuon miehen puolelta tuntuu olevan, mutten löydä siihen mitään järjellistä selitystä minkä takia hänen pitää toimia niin..
Ollaan tässä vuoden päivät nyt tunnettu, olosuhteiden pakosta nähtiin alkuun melkein päivittäin ja enimmäkseen se oli semmosta kaverillista naljailua puolin ja toisin, välillä suututtiin toisiimme kunnollakin, mutta sitten oltiin taas kavereita.. Noh, kesällä ajauduttiin sitten todella kiihkeään iltaan missä oli paljastuksia puolin ja toisin.. Tunteita molemmilla, mutta sillon mulle valkeni lopullisesti että hän on avoliitossa.. ikävämpi homma, ja teinkin hänelle sitten selväksi etten aio hänen suhdettaan rikkoa koska välitän hänestä kuitenkin sen verran paljon.. Asumme myös eri kaupungeissa joten en senkään takia halunnut lähteä tulella leikkimään.
Koska työmme yhdessä siis loppui, niin emme ole nähneet kesän jälkeen.. yhteyttä tosin pidetty senkin edestä! Meillä oli melko kova tappelu alkusyksystä ja sillon molemmat sanottiin suorat sanat ja laitettiin välit poikki, tosin siinä oli kuitenki enemmän kiukkua ku tarkotusta ;).. Ja parisen kuukautta meni niin mies alkoi pyytämään anteeksi. Sovittiin riita ja juteltiin pitkät pätkät niitä näitä, alkoi jopa hempeämpää tekstiä miehen puolelta tulla. Pyyteli mua luokseen käymään, koska oli asioita kuulema miettinyt.. Mutta en uskaltanut lähteä, pelkäsin että hän ei ole kuitenkaan tosissaan ja niin homma sitten laitettiin uudestaan jäihin.
Syksy vaihtui talveksi - pidettiin jonkin verran yhteyttä, tosin melko kaverillisesti. Välillä tuntui todella läheiseltä mutta jotenkin kuitenkin tuntui että tyyppi vierastaa mua, eikä hän enää oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä, joten ajattelin että homma taitaa sitten kuitenkin olla tässä.. Minäkin löysin toisen miehen, jonka kanssa kerettiin seurusteluakin aloittaa.
Niin kuitenkin kävi, että huomasin etten pysty unohtamaan tuota Neitsytmiestä vaikka mitä tekisin. Kieriskelin mietteissäni pitkän aikaa, tosin välillä kirjottelin kaverillisesti niitä näitä ja aina vastaus tuli, mutta tosin yhtä kaverillisesti kuin omatkin viestini.
Kuukausi sitten päätin, että enää en kestä, syteen tai saveen niin sanon tunteeni suoraan. Niin tein. Kerroin, että kokeilin toista mutta huomasin ettei häntä voi korvata kukaan. Että en vain yksinkertasesti saa häntä mielestäni. Ja vastaus oli odottamaton. Todella yllättynyt oli että kerroin, ei osannut odottaa mitään tunnustukseni kaltaista, koska ei voinut kuulema uskoa että minusta vieläkin tuntuu tuolta. Ja oli pettynytkin siitä, että olin aloittanut suhteen toisen kanssa. Tässä ollaan nyt jonkin verran koitettu selvittää mitä tuleman pitäis.. mielenkiintoista on ollut että hän kyllä vaikuttaa kiinnostuneelta, mutta ei sen kummemmin anna minkäänlaisia vinkkejä siitä miltä hänestä tuntuu!
Päätin kysyä suoraan, että vieläkö olen se taistelupari jota kukaan muu ei voi korvata (kuten hän minulle syksyllä sanoi...) ja vastaukseen meni n. vuorokausi mutta se meni niin, että ei ole ollut ketään minunlaista ennen eikä jälkeen kun on minut tavannut - olen kuulema ainoa laatuani.. Voitte uskoa että hymyni kesti päiviä!
Mutta kuten niin moni muukin Neitsytmiehen tavannut, olen minäkin joutunut huomaamaan että kaveri jätti minut ihan tyhjän päälle - ei ole kuulunut miehestä tuon jälkeen yhtään mitään! Ja tässä alkaa jo järki mennä, pari viikkoa odoteltu sitä että tapahtuis edes jotain.. Tiedän kyllä miten vaikea tilanne hänellä, joten en siksikään halua hoppuutella mutta kannattaako lyödä hanskat tiskiin ja toivotella hyvää jatkoa vai odotella vielä kärsivällisesti? Tunnen itseni jo todella typeräksi odotellessani yhteydenottoa jota ei välttämättä ikinä tule.. Siksi oiskin ollut parempi että hän olis sanonut suoraan että kiitos, mutta ei kiitos ennen ku antanu minulle hirveesti toivoa, mikäli sitä ei ole.
Kiitoksia kaikille, jotka jakso tämän vuodatuksen lukea.. paljon yksityiskohtia jutusta puuttuu, mutta silloin olis tullut tuplasti pitempi =)..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Otan osaa, minulla on aivan samantyyppisiä kokemuksia vuoden ajalta Neitsyt-miehen kanssa. Olo on hänen kanssaan kuin samettia, hän on läheinen ja hellä - sitten katoaa pariksi viikoksi "luolaansa" eikä kuulu mitään. Itse hän sanoi, että entä jos hän aika ajoin tulee luolastaan. Hänelläkin perhe ja avovaimo. Olen itsekin pyristellyt irti muiden miesten avulla, mutta ei oikein tahdo onnistua. Se jokin hänessä on...?? Viime aikoina olen aloittanut todella elää omaa elämääni ja en soita enkä lähetä viestejä. Ajattelin viimeisen tapaamisemme (viime tiistaina)jälkeen katsoa kuinka kauan hän nyt luolassaan viipyy/viihtyy. Onneksi hän ei ole maailman ensimmäinen eikä viimeinen mies. Nauti sinäkin tulevasta keväästä eikä anneta ahdistuksen kasvaa liian suureksi. Tosin olen sitä mieltä että kaikilla ihmissuhteillamme on meihin myös kasvattava merkitys, joten olen yrittänyt myös pohtia sitä, mitä tämä suhde kenties haluaa opettaa minulle? Entä sinulle?
Olen myös miettinyt sitä, että ehkä tämä vaan opettaa jotain.. liekö se sitten kärsivällisyyttä vaiko mitä, en ole vielä siitä selvillä. Ovimatoksi en kuitenkaan ole aikonut jäädä..
Kukaan mies ei ole kyllä minuun semmosta vaikutusta tehny kuten tämä. Alkuun melkein vihasin häntä sen ainaisen pään aukomisen takia, kunnes oikeesti tajusin että se teki sen siksi että halus tutustua muhun ja niiden kiusoitteluiden takia meille aina virisi jonkinlainen keskustelu.. Toisinsanoen oli sen tapa flirttailla, kuten myöhemminkin mulle myönsi.. Ja myös sen että hän tykkäs minussa siitä, että annoin sille takasin samalla mitalla. Eli hänkin kiinnostu temperamenttisuudestani.
Pidin häntä myös aikamoisena naistenmiehenä, ja siksikin muka viittasin kintaalla koko miehelle =).. Hetki meni ennen ku tajusin, että oon korviani myöten rakastunut siihen - ja sen takia hakkasinkin päätäni puuhun joka kerta kun jouduttiin viikkotolkulla keskellä korpea porukassa olemaan! En ois ikinä uskonu sitä sillon, että sekin oli yhtä kiinnostunu minusta ku minä siitä.. Mutta eipä ole aikasemmin käynyt näin ku pahaselle koulutytölle että ensin ällöttää koko mies (tai on muka ällöttävinään..) ja sitten tajuaa että koko ällötys johtui vaan siitä ettei halunnut myöntää tunteita itelleen.
Minulla on kuitenkin ollut tapana laittaa peli reilusti poikki miesten kanssa - kuten miehilläkin minun kanssa. Kaikki muut ovat sanoneet suoraan, kun eivät oo enää halunneet olla tekemisissä tai ei vaan tunne samoin.. Siksi Neitsytmiesten toiminta kuulostaa pahemmalta kun vaan epäreilulta. Ei toisten tunteilla saa leikkiä! Normaalisti olisin riehunut ja möykännyt sille jo ajat sitten, ja käskenyt painua helvettiin.. mutta nyt en vaan yksinkertasesti tiiä onko peli pelattu.. Noh, turha kai sitä on jäädä vartoomaan =)..
Niin, tämäkin mies josta minä puhun aika ajoin kritisoi ja arvostelee ankarin sanoin minua, mutta kun saa minut suuttumaan niin kuuntelee ja katuu ja palaa entisiin asetelmiin. Ikäänkuin testaa? Kaksi kertaa hän on tullut sanomaan jäähyväisiä, mutta ei ole sittenkään pystynyt lähtemään. Kolmannen kerran yritin minä, mutta keskustelu päättyi niin, että ei me pystytä erossa olemaan. Ongelma on se ettei hän myöskään pysty jättämään perhettään, joten homma toimii niinkauan kuin minä elän hänen kanssaan tätä kaksoiselämää. En ole enää kovin varma kuinka kauan haluan elää näin? Kiva kun sain jakaa kanssasi näitä ajatuksia!
Mulle tuli kans tuo samainen olo, että se testais minua.. Se on kuitenkin fakta, että meillä ei mitään suhdetta ole - vain juttu mille pitäis tehä jotain.. Tein hänelle selväksi, etten aio jatkaa tätä suhdetta jonka aloitin syksyllä ja aikaisemmin kesällä siis etten haluaisi kuitenkaan olla syy, minkä takia hän rikkoo omansa.. Sanoin vain rehellisesti tunteeni häntä kohtaan, ja koska hän ei tyrmänny minua vaan sanoi että hänkin ajattelee aika ajoin minua ja muutenkin ollut kiinnostuneen oloinen niin ajattelin että hän siis kuitenkin haluaisi syventää suhdettaan minuun..
Sen hän on tehnyt nyt tämän kuukauden aikana, että kun suutuin niin hän vetäytyi kuoreensa (mikä oli ihan uutta, koska aiemmin hän antoi myös minun kuulla kunniani).. Kun pyysin anteeksi, niin hän sanoi että ei vain halunnut sanoa mulle mitään etten suutu enempää.
Tuon jälkeen, kun hän kertoi että olen ainoa laatuani, viestitin hänelle että haluaisin nähdä taas.. Ja hiljaisuus on ollu ainoa vastaus :o.. Ei voi ymmärtää, ei.. Olen tulkinnut sen niin että a) hän miettii ja järjestelee asioitaan TAI b) hän vain hylkäsi minut.. Mikä tuntuu todella oudolta tuommosen viestin jälkeen. Vaakakuppi kallistuu johonkin suuntaan, mutten ole vielä päättänyt että kumpaan...
Mukavaa huomata, ettei ole ainut joka painii samanlaisten kysymysten parissa =)! Mutta olisi myös mukavaa tietää, että onko tällaisille tarinoille olemassa onnellista loppua..
Outoja nämä tapaukset, kertakaikkiaan...
...neitsytmiehet pahimpia julmimpia vähättelemään halveksimaan.. naisen tunteita..eivät ole huomaavinaan kun nainen piehtaroi rakkaudessaan..jätä se sano, et oot löytäny toisen vaikket oliskaan..satuta sitä "paskaa"!!!
Jätä tai elä hänen toisena naisenaaan,ehkä jonain päivänä viet voiton hänen avokistaan...tai sitten et.Hän on ihan tyytyväinen tilanteeseen näinkin ja hän tykkää siis kahdesta naisesta samanaikaisesti.Jääköhän sulla vaan oma elämä elämättä jos 2.naisena elämäs elät.....kuka tietää.
Tarkoitukseni ei olekaan elää toisena naisena, se ei vaan mun juttuni ole.. Mielestäni olen antanut ihan tarpeeksi miettimisaikaa, joko tai.
Mutta kun ei miestä näytä kiinnostavan niin ei väkisin. Liekö tuo arpominen on neitsyille ominaista, vai onko se vain itsekeskeisen pelurin piirre. En tiedä.
No jospa hän vain haluaa kokeilla ja pitää sinut narussa niin kauan kuin voi. Oma perheensä voittaa kuitenkin, sitä en usko että on jättämässä! Ja jos olet mennäkseen niin sitten oot...