Miehet, uskotteko

keskenään ja kunnon miehet ja naiset keskenään kimppaan. Yksinkertaista.

Kyllä totuus on se ettei kukaan ole korvaamaton. Riippuu tietty miten korkealle kriteerit asettaa mutta normaaliin tasapuoliseen seurusteluun kelpaa ehkä 50% naisista (loput on liian luonnehäiriöisiä tai luotaantyöntävän oloisia). Romantiikka on elämän realiteetteja pakoilevia idiootteja varten. Raitiovaunuja ja naisia tulee aina uusia. Turha takertua tai kestää minuuttiakaan jotain kusipäistä raivotautista huomiohuoraa. Ei ole sen arvoista. Valitettavasti suomalaisten naisten taso on jatkuvasti huononemaan päin, mutta onneksi muista kulttuureista löytyy vielä selväpäisiä vitunkantotelineitä.

mutta tiedän, että olen noita asioita omalle miehelleni (hänkin on minulle). En tietenkään tarkoita, että itse ajattelisin olevani korvaamaton jne.

Kyllä minä koen olevani todellisen rakkauden kohde, enkä keksi mitään syytä epäillä sitä.

että kukaan minulle voisi olla korvaamaton ja niin uskomaton etten ketään muuta voisi koskaan kelpuuttaa. Olen kuitenkin parisuhteessa sataprosenttisesti, enkä haikaile muiden naisten perään. Jossain voisi varmaan olla mulle parempikin nainen olemassa, mutta en tunne tarvetta ottaa siitä selvää. Rakastan naistani ja huolehdin suhteesta jossa elän.

suurinpiirtein täydellisen vastakappaleen, niin ei kannata lähteä uusia sovittelemaan.
Kylmiä kommentteja...eikö ihmiset nykyään enää rakastu täydellisen pöhköpäisesti? Nythän on kevät...

ei kelpaa kunnolliset,jollain tavoin sen on oltava huorahtava.Ihmettelenkin suomalaisia miehiä.olen ajatellutkin lähteä ulkomaille koulusta valmistuttuani ja jään sinne.Ei suomessa ole kunnollisia miehiä....

Joo, no sitä "todellista rakkautta" odottelet sitten vielä kiikkustuolissakin. Sitä huonosti näyteltyä romanttista rakkauttasi voit tiirailla vaikka lainaamalla Pearl Harborin.

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Ihmisen elämässä on monta tärkeää ja korvaamatonta henkilöä. Näistä esimerkkeinä vanhemmat, sisarukset, parhaat ystävät, omat lapset. Joillekin jopat eläimet.

Ja jos joku aikoo valittaa, että mun listasta puuttuu aviopuolisot, seurustelukumppanit ynnä muut siipat - sääli teitä, jos elämänkumppaninne ei ole parhaita ystäviänne.

uskon siihen, enkä kyllä mitään muuta osaa itselleni tavoitellakkaan. En halua edes yrittää mitään jos nyt vaikka toimis juttuja vaan kyllä suhteen pitää perustua todelliseen rakkauteen.

Olen kuitenkin aikas lähelle kyseiseen tilanteeseen päässyt missä tunteet olivat juuri tuota todellista rakkautta, mutta ajankohta oli väärä sekä molempien elämäntilanne oli sellainen että jatkaminen ei tullut kysymykseen.
Varmaksi ei tietysti lopputulosta osaa ennustaa mutta siihen päätökseen päästiin yhteisymmärryksessä.

Huolittu heila on vain tarjolla olevista huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono.

Rakkautta... voi hellan tuudelis.

Aina vaihdetaan parempaan, kun kohdalle osuu. Elämän edetessä ja yhteisen rihkaman (muksut, kämppä, jne.) kertyessä kynnys tietysti nousee.

Vaan tarpeeksi paljon paremman ehdokkaan tullessa vastaan menee vaimoke tietty vaihtoon.

Elämä on... =(

mutta en kuitenkaan pyyteettömään rakkauteen ,)

"Tarkoitan sellaista rakkautta, että rakastamanne nainen on ainoa laatuaan,ainutlaatuinen, korvaamaton juuri sinulle"


Jokainen ihminen on ainoa laatuaan ja ainutlaatuinen. Siitä korvaamattomuudesta sitten voi olla montaa mieltä. Mutta kysymykseen, uskon kyllä. Naiivi minäkin.

Kyllä mä miehenä uskon sellaiseen rakkauteen. Olen tällainen tunteellinen romantikko.

Olen rakastunut, enkä vaihtaisi rakastani kehenkään muuhun.

ehkä huonosti muotoiltu, mutta näyttää siltä, että romanttisesti ajattelevia miehiä on vielä olemassa, ei pelkästään kylmän laskelmoivia. Pelottavinta nykyajassa on juuri se, että ihmiset eivät osaa enää oikeasti rakastua, analysoidaan liikaa tunteita ja järkiperusteilla aletaan suhteisiin, jotka ovat usein tuhoon tuomittuja.Toisaalta, voihan järjelläkin solmitussa suhteessa kehittyä syviä tunteita toista osapuolta kohtaan, mutta itse olen sitä mieltä, että molemminpuolinen täydellinen hullaantuminen on paras tapa aloittaa suhde.Sitten kun niitä huonoja aikoja tulee, niin kuin jokaisessa suhteessa ennen pitkää, voi muistella alkuaikojen rakastumisen tunnetta ja muistaa ne asiat, miksi yhteen päädyttiin.

Kukaan ei ole mielestäni korvaamaton.....paitsi lapset.

Mun mielestä ihminen joka uskoo tuollaisia juttuja on lukenut liikaa reginaa ja gloriaa. Silti, tämä oli vain oma mielipiteeni.

Olen 33v ja vaimoni paikalla pelaisi ihan yhtä hyvin joku muu 30:stä ehdokkaasta.