Taimistotuhojen yksiselitteiseksi aiheuttajaksi mielletään yleisesti ja automaattisesti, ja juuri sillä siunaaman hetkellä tapahtuneeksi yksinomaan hirvi, varsinkin asiaa tarkemmin tuntevien piirissä. Samaa lumen poikki painamaa männyntainta esitellään itku kurkussa uutena taimistotuhona vuodesta toiseen, kunnes se lahottuaan kaatuu maahan, ja menettä viimeinkin enemmän uskottavuutensa yksinkertaisimpienkin kannattajiensa silmissä.
Metsänomistajien valtaosa suhtautuu asiaan kyllä kiihkottomasti, ja useimmiten juuri he osaavat sitten sen metsän uudistuksenkin hoitaa niin, ettei mainittavaa sanomistakaan synny.
Todellisen ongelman muodostavatkin todelliset talvialueilla tapahtuvat taimistotuhot, sekä niitten julkisuudessa saamalla huomiolla ratsastavat epärehelliset, ja usein vielä metsänuudistusta luonnon ehdoilla osaamattomat suuriääniset vähemmistön edustajat.
Hirvienkin aiheuttamia taimistotuhoja mainittavissakin määrin toki syntyy aina jossai, mutta se on nimeen omaan vuotuinen tapahtuma, eikä aiheuta kommentteja enään seuraavana vuonna siltäosin. Korvaus-systeemi korvaa aiheutetun vahingon hirven kaatolupamaksuista kerätyistä varoista, ja asia kuuluu jäädä siihen.
Mahdollisista uusista vahingoista on sitten mahdollista anoa uusi korvaus JNE. Nämä vanhat vahingot ja vanhat hirvikannat eivät saa vaikuttaa kaatolupien määriin taannehtivasti, vaan niihin on otettava huomioon vain, ja ainoastaan sen hetkiset hirvimäärät kriteerinä.
Nyt kun alkaa taas olla ajankohtaista tulevan syksyn kaatokiintiöitä miettiä, onkin syytä vakavasti harkita juuri tämänhetkistä tilannetta, eikä missään nimessä sortua mihinkään yliampuvaan pitkävihaiseen kostomenttaliteettiin kriteeriksi lupamääristä päätettäessä, tämä on tärkeää, että kanta säilyisi elinvoimaisena ja metsästyskelpoisena petopaineestakin huolimatta.
Tässä niinkuin monessa muussakin asiassa pätee vanha sanonta, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten!
Olen täysin vakuuttunut siitä, että nykyinen varovainen lupamäärien säätely, on se oikea tie, mihinkä näytettäisi pitkän opettelun tuloksena vihdoinkin päästyn.
Metsänomistajien valtaosa suhtautuu asiaan kyllä kiihkottomasti, ja useimmiten juuri he osaavat sitten sen metsän uudistuksenkin hoitaa niin, ettei mainittavaa sanomistakaan synny.
Todellisen ongelman muodostavatkin todelliset talvialueilla tapahtuvat taimistotuhot, sekä niitten julkisuudessa saamalla huomiolla ratsastavat epärehelliset, ja usein vielä metsänuudistusta luonnon ehdoilla osaamattomat suuriääniset vähemmistön edustajat.
Hirvienkin aiheuttamia taimistotuhoja mainittavissakin määrin toki syntyy aina jossai, mutta se on nimeen omaan vuotuinen tapahtuma, eikä aiheuta kommentteja enään seuraavana vuonna siltäosin. Korvaus-systeemi korvaa aiheutetun vahingon hirven kaatolupamaksuista kerätyistä varoista, ja asia kuuluu jäädä siihen.
Mahdollisista uusista vahingoista on sitten mahdollista anoa uusi korvaus JNE. Nämä vanhat vahingot ja vanhat hirvikannat eivät saa vaikuttaa kaatolupien määriin taannehtivasti, vaan niihin on otettava huomioon vain, ja ainoastaan sen hetkiset hirvimäärät kriteerinä.
Nyt kun alkaa taas olla ajankohtaista tulevan syksyn kaatokiintiöitä miettiä, onkin syytä vakavasti harkita juuri tämänhetkistä tilannetta, eikä missään nimessä sortua mihinkään yliampuvaan pitkävihaiseen kostomenttaliteettiin kriteeriksi lupamääristä päätettäessä, tämä on tärkeää, että kanta säilyisi elinvoimaisena ja metsästyskelpoisena petopaineestakin huolimatta.
Tässä niinkuin monessa muussakin asiassa pätee vanha sanonta, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten!
Olen täysin vakuuttunut siitä, että nykyinen varovainen lupamäärien säätely, on se oikea tie, mihinkä näytettäisi pitkän opettelun tuloksena vihdoinkin päästyn.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jopas kalahti! Jos jokainen hirvikolari tai taimikkotuho uutisoitaisiin yhtä sydäntä riipaisevasti ja näyttävästi kuin suden syömä Sesse, niin lehdissä ei muita juttuja olisikaan. Järkiään ihmisen loppuiäkseen vammauttanut hirvikolari kuitataan tikkuaskin kokoisella ilmoituksella, kun suden syömä hurtta saa tyytyä reiluun kämmenen kokoiseen uutiseen.
Jos tiheys on luokkaa 6 elukkaa/1000 ha, siis kolminkertainen tavoitteeseen nähden, niin olisko syytä katsoa peiliin? Miksi maanomistajan pitäisi katsoa vierestä kun vuokralainen toimii maanomistajan etua vastaan ja aiheuttaa omalla toiminnallaan hänelle vahinkoa?