Antakaamme anteeksi jokaiselle joka pyytää ja vaikka ei pyytäisikään, sillä sanan mukaan anteeksiantamattomuus on este rukouksien kuulumiselle.
Johanneksen kirjeissä tästä kerrotaan erityisen tarkasti.
Lukekaa itse ja pyytäkää Pyhää Henkeä oppaaksi.
Johanneksen kirjeissä tästä kerrotaan erityisen tarkasti.
Lukekaa itse ja pyytäkää Pyhää Henkeä oppaaksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Perustele.Minä olen ollut kyynisellä mielellä erästä ihmistä kohtaan ja elämäni on mennyt päin mäntyä.Rukouksiani siis ei ole kuultu.Voisitko kenties kertoa jotakin omista kokemuksistasi ja/tai valottaa tätä asiaa hengellisesti minulle tyhmälle? En usko, että raamatunluku minua auttaa.
Jonkun täytyy selittää.Ja miten ihminen lopulta jaksaa antaa anteeksi, jos joku ihminen on ollut todella armoton häntä kohtaan?
Ainakin minä olen saanut voiman anteeksi antaa. Liha on toki vastaan pannut, mutta koska Jumalan sana useissa eri kohdissa sanoo, että jollet sinä anna anteeksi, ei sinullekkaan anteeksi anneta. Olen taivuttanut tahtoani ja ihme on tapahtunut, olen kyennyt antamaan anteeksi. Se on vapauttanut sen tilan, jonka anteeksi antamattomuus vei ja tilalle on tullut raikkaus ja rakkaus.
Erään kerran tunsin, että Pyhä Henki kehotti minua pyytämään anteeksi eräältä henkilöltä. Olin ihmeissäni, sillä en tienyt tehneeni häntä vastaan mitään loukkaavaa. Taivuin Hengen kehotukseen ja pyysin anteeksi. Ihme tapahtui, tämä henkilö alkoi itkemään ja sanoi, että hänellä itsellä oli ollut nurjia ajatuksia, minusta riippumattomia.
On tärkeää antaa anteeksi, jos haluaa Jumalan kuulevan rukoukset. Anna sanan opastaa ja lue vaikkapa Johanneksen kirjeitä tai evankeliumeja, niissä puhutaan tästä asiasta usein.
Isä meidän rukous, joka on tärkein uskovaisen rukous sanoo: "anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme heille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
Tarvitsisin nyt todella apua erääseen tilanteeseen.Eräs lähisukulaiseni on tehnyt minulle aivan hirvittävän tempun, katalan ja armottoman ja jättänyt minut hätää kärsimään.
Menetin häneen täydellisesti luottamukseni.Tämä tapahtui viime kesänä.Jouduin hirvittävän vihan valtaan.Mutta lopulta-halusin antaa anteeksi.Pyysin häneltä anteeksi.Mutta koska luottamukseni häntä kohtaan meni täysin,nykyään lähinnä karttelen häntä.Minun on enää kaiken jälkeen aivan täysin mahdotonta rakentaa häneen luottavaista suhdetta koska käsittääkseni se on ilmeisesti ehkä turhaa enkä jaksa.Voinko toimia näin, siis että karttelen häntä, mutta kuitenkin haluan antaa anteeksi? Olenko siis oikeasti jaksanut antaa anteeksi?
Jos olet pyytänyt häneltä anteeksi, niin olet totisesti tehnyt Jumalan tahdon.
Välinne eivät kuitenkaan tulleet kuntoon, koska jäit epäluottamukseen. Ei sen tarvitse sinusta johtua. Oletteko puhuneet tästä kamalasta teosta ja siitä miten se on sinua loukannut, vai oletko täyttänyt Jumalan sanaa, vaikka olet tienyt, että toinen osapuoli ei siitä kummene, siunattu olet. Olet tehnyt omalta osaltasi oikein. Ole vapaa, äläkä murehdi. Rukoile, että sukulaisesi haluaa itse puhua asiasta ja tehdä parannuksen.
Joskus on syytäkin kartella määräaikaan asti rikkojia, mutta vihaa ei sydämmessään saa kantaa. Anteeksi kun on antanut, on vapaa. Miksipä sinä toisen syntiä kantaisit.
vastauksestasi.Tuo helpottaa suuresti minun sieluni tilaa.Juttu on niin, että valitettavasti hän on sellainen henkilö, että epäilen suuresti, voiko hänen kanssaan ylipäätään keskustella koko asiasta.Aiemminkaan se ei ole onnistunut, kun on hänen kanssaan tullut riitaa.Aina kaikki on ollut vain ja ainoastaan minun syytäni hänen mielestään.
Hän nostattaa yleensä kohtauksen.Olisin itse halunnut elää hänen kanssaan sovussa ja rauhassa.
Koska hän ei ole asioita rehdisti halunnut selvittää, siitä johtuu, etten voi luottaa enää häneen.Siis on mielestäsi ihan oikein, että karttelen häntä? Ettei minulle tulisi jälleen paha mieli?
Ja pahat muistot kaikista tapahtumista?
Kun näenkin häntä vain vilaukseltä, minulle tulee hirvittävän tympeä ja kauhean ahdistunut olo.Melkein pahoinvointi.Mitä minä teen?:((
Mutta HALUAN antaa anteeksi.Miksi minun suhteeni häneen on niin vaikea?:(
Hänen täytyy olla sinulle todella läheinen ihminen, isä, äiti, sisar. Vain läheisimmät saavat noin voimakkaita tunnereaktioita aikaan.
Uskovaisena sinä tiedät, että Jumala on antanut käskyn kunnioittaa vanhempia, olivatpa he millaisia tahansa. Jos Hän, kaikkitietävä Jumala antaa tuollaisen käskyn, Hän antaa myös meille kyvyn toteuttaa käskyn.
Hän on myös käskenyt meidän rakastaa lähimmäistämme ja totisesti Hän antaa siihen kyvyn.
Sinulla on varmasti kesken tämä anteeksi anto prosessi, mutta luota, että sinulla on totisesti kyky antaa anteeksi.
Ei sinua hyödytä, jos sinä asiaa mielessäsi puit, vaan jos sinä puhut siitä Jeesukselle, se hyödyttää, tulet näkemään, että vapaudut tästä asiasta ja saat uutta tilalle.
Maailmassa on paljon vääryyttä ja epäoikeuden mukaisuutta, mutta muista tulee aika, jolloin kaikki tuodaan valoon, nekin asiat joissa emme täällä saa oikeutta.
Joku vuosi sitten, minutkin leimattiin varkaaksi ja hyvin läheisen ihmisen taholta. En ole koskaan varastanut, koska olen kunnioittanut aina Jumalaa.
Loukkaannuin syvästi ja olin hämmästynyt tunteistani, jotka kävivät jopa vihan puolella.
Muistin kuitenkin Jumalan sanan ja annoin anteeksi, ei tämä loukannut kyllä edes pyytänyt, mutta minä annoin anteeksi ja tunteeni tasoittuivat, enkä ole muistellut kokemaani pahaa.
En tiedä luuleeko tuo minua syyttänyt, että todella olen varastanut, mutta tulee aika jolloin totuus tulee julki ja hän saa tietää syyttä minua soimanneensa.
Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa ja meillä uskovilla on ihmeellinen kyky toteuttaa Jumalan sanaa.
Jos et vielä jaksa olla tämän vaikean lähimmäisen kanssa tekemisissä, niin tulee aika, että olet niin vahva, että jaksat ja huomaat, että et loukkauksesta piittaa. On hyväkin pitää välimatkaa viisauden hengessä, jos nimittäin itse tietää, että ei ole kummallekkaan hyväksi olla nyt tekemisissä. Anna kuitenkin anteeksi ja unohda, sillä se vapauttaa sinusta valtavasti hyvää energiaa. Ei kannata koskaan toisen tekoa kantaa, oli se sitten kuinka kamala tahansa, sillä jokainen vastaa vain omasta itsestään.