Oon ryyppäillyt sellaset about 2-3 vuotta silleen, että on ollut pitempiä tai lyhyempiä putkia. Joskus on ollut muutama päivä välissä. Kun kaverit aamulla on oksentaneet krapulassa, niin meikäpoika se vaan tempoo lisää kaljaa alas kurkusta ja niin meno jatkuu. Aamuisin ei ole aikoihin siis ollut päänsärkyä eikä pahoinvointia. Joskus iltaisin vaan, jos on juonut paljon ja nopeasti, niin sillon saattaa lasse lentää. Mutta ei se muuta ole tehnyt kuin helpottanut oloa, sen jälkeen taas lisää sorbusta naamaan ja bileet jatkuu.
Mulla on ikää pian 23 vuotta. Ja oon nyt ollut 5 päivää ilman viinaa. Ja elämä on n pisteeseen, että olen tosissani alkanut miettiä raitistumista, koska ne ole enää aikoihin pystynyt ottamaan alkoholia ''kohtuudella''.
Mitäs sanositte tuosta kertomuksesta ja mun tilanteesta? Onko tuo tavallista, ettei tuu krapulaa?
Mulla on ikää pian 23 vuotta. Ja oon nyt ollut 5 päivää ilman viinaa. Ja elämä on n pisteeseen, että olen tosissani alkanut miettiä raitistumista, koska ne ole enää aikoihin pystynyt ottamaan alkoholia ''kohtuudella''.
Mitäs sanositte tuosta kertomuksesta ja mun tilanteesta? Onko tuo tavallista, ettei tuu krapulaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla myös tilanne, että oon ajatellut pistää pelin poikki ryyppäyksen osalta. Jos otan, niin sitä menee sitten niin paljon, että tolkku pois joka asiasta ja koko persoona muuttuu muutenkin sekopäiseksi, kun lyö yli aina jossain vaiheessa.Muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi.
Oon ottanut suunnilleen viikonloppusin jotain 4-5 vuotta ja välillä jopa pysyny ottamatta kuukausien ajan.tosin viime vuosina on ollu pahimmillaan jopa yli kuukauden putki ja pari muutaman viikon mittasta tosin ne on ollu loma-aikoina. Mielialat tolla juomisella saa ihan v*tulleen ja pahimmissa krapulamorkkiksissa tuntuu että järki lähtee. Mä oon sitä mieltä, että ei tässä touhussa oo mitään järkee. Varmaan pahenee vaan jos ei sille nyt paa stoppia. Oon itekin vasta 24-vuotias. En tiiä noista krapula-asioista, itselläni tulee kyllä krapulat. Kuitenkin tää homma saa luvan loppua, viime kerran sekoilut ja seuraavan päivän tunnelmat tais olla viimenen tikki tossa hommassa. Ennenkin on ollut suunnitelmissa lopettaa, mutta aina sitä tuntuu löytävän ittensä samasta pisteestä jonkun ajan päästä. Ajattelin tällä kertaa hakea jotain apuja hommaan, ettei tarvitse yksin velloa asiansa kanssa. Tsemppiä sulle!
Tsemiä sullekin. Mulla on kyllä tullut sitten putken jälkeen aina niin hirveet vierotusoireet ja kaikenmaailman ahdistukset yms. on tehneet olon ihan sietämättömäksi, että sekin on pistänyt harkitsemaan todella vakavasti asioita. Onhan se kiva tietty välillä ''bilettää'', mutta kun päihdeongelmainen ei siihen pysty. Se on kauhua kun joutuu menemään viinakauppaan saadakseen olonsa taas ''normaaliksi'', ja pahimmassa tapauksessa ei jaksa edes sinne kävellä...
Muistelempa taas vaihteeksi omaa kehitystäni.Minulla oli hyvin harvoin krapulaa nuorena.Vaikka en olisi ottanutkaan loivennusta.Nämä loivennus oluset tuli mukaan kuvioihin joskus yli kolmekybäsenä.Myöhemmin raaka viina.Ku vaan sai sen ensimmäisen nielastua niin johan alkoi elämä kirkastumaan.Nämä tilanteetkin oppi suunnittelemaan että varmasti tiesi että viinaa on ku herää.Tulipa siihen vielä pilleritkin lopuksi.Nyt olen ollut vähän yli kaks' vuotta raittiina ja voisin lainata tätä omaa olotilaani hetkesi sinulle.Nyt voi "bilettää" ilman päihteitä ja vieläpä nauttia siitä ihan aidosti.Apuahan löytyy jos et yksin jaksa.Halut on sinun siihenkin...........
aika pian meikäläinen kyllä oppi käyttään siihen sopivaa lääkettä. Alotin n 17v dokaam ja olin kyllä jo 20v täysalkoholisti - 25v takana eka tuhottu avioliitto ja ihan viinan takia. Samanikäsenä aloin nähdä ja kuulla harhoja. Ei kuitenkaan tullu mieleenkään lopettaa tai edes vähentää, avunhakemisesta puhettakaan, viinanjuontia.
Kuulostaa hyvältä, ku te nuoret pohditte asiaa nyt jo. Kannattaa tosiaan haarkita.
Raittiina eläminen ei ole mitenkään huono vaihtoehto - päinvastoin. Itse olen oikeastaan vasta sen jälkeen varsinaisesti elänyt, kun lopetin alkoholin n nelikymppisenä 15v sitten.
Ja apua kyllä löytyy!!
Hyvää jatkoa!
tässä näin konkarina monesti ajattelee että miten sen tiedon onnistuis saamaan perille jo nuoremmille ja ennen sitä pohjakosketusta.Tätä alkoholismia on osuvasti vertailtu diabetekseen.Joillakin se iskee heti nuorena ja toisille iän myötä.Tauti on kuitenkin sama ja hoito myös.Taidetaan olla aika ittepäistä sakkia.Olihan se senverran surkeeta aikaa että ei ole ihme jos haluaa kaverin pelastaa......
mutta on joitain ihmisiä, joilla ei todellakaan ole krapulaoireita. Yleensä tällaiset ihmiset ovat "normaalitilassa" eli selvinpäin hyvin iloisia ja sosiaalisia ihmisiä.
Itselle tulee hyvinkin helposti morkkis (ei enää ikinä -tunne), vaikka ei ois pahasti sekoillutkaan.
Tsemppiä sulle kuitenkin, jokainen raitis päivä on jo voitto. Jos lipsahduksia tuleekin, niin yritä taas uudestaan! Hyvää jatkoa!
kyllä oli näitä tappokrapuloita, kun kavereitten kanssa yleensä perjantai-iltasin vedettiin kunnon lärvit. Yleensä se oli vaan jotain 3 litraa(sillon oli vielä litran pulloja) kaljaa, siideriä/lonkeroa. Sitä jossain vaiheessa iltaa alkoi aina päässä pyöriä, maailma musteni, olo oli kamala ja oksennnusrefleksi rajua. Jos kotia pääsi yöksi, niin sitä sammui heti punkkaan ja aamulla oli pää vitun kipeä ja oli pakko juosta heti oksentamaan ja tunsi todellakin suurinpiirtein kuolevansa. Ja ajatteli ettei enää ikinä. Muistan kerrankin, kun oksenkin parvekkeella talvella, kun en uskaltanut oksentaa vessassa, ettei vanhemmat kuulisi. Oksennus oli mustaa, koska olin juonut jotain salmiakkikossun tapaista litkua.
Eli tuo oli joskus 17 ylöspäin, kun dokaaminen oli vaan sitä viikonloppuista. Mutta myöhemmin elämänvarrella, kun alkoi saada omaa rahaa ja ikää tuli ostaa viinaksia, niin alkoholinkäyttö alkoi lipsua. Kohta ei enää ollut viikonpäivällä mitään väliä, vaan voitiin lähteä ''viihteelle'' vaikka maanantaina. Kaverin luota herätessäni ryyppyillan jälkeen otin tavakseni kiskoa heti aamutuimaan lisää huikkaa naamaan, vaikka pää olikin kipeä ja viina tuntui suorastaan vastenmieliseltä. Työharjoittelupaikassa ollessani tapasin erään kaverin, joka tissutteli játkuvasti ja kävimme aina ruokatauolla vetäsemässä isot siiderit tai vastaavat naamaan. Jossain vaiheessa olin niin päissäni työpaikalla, etten enää jaksanut, vaan lähdin kesken päivän pois ja siitä se lipsuminen sitten alkoikin. Pikkuhiljaa se meni siihen, että varsinainen krapula aamuisin kävi yhä harvinaisemmaksi.
Niin... Että kun ihmiset kyselee joskus krapulalääkkeitä, niin sanoisin, että paras lääke on olla juomatta liikaa. En suosittele kasvattamaan itselleen ''krapulatonta toleranssia'', sillä silloin ollaan jo vakavan alkoholisoitumisen puolella.
Tuosta krapulasta vaan piti sanoa, että se riippuu niin paljon ihmisestä, millanen olotila on seuraavana aamuna. Itse en juurikaan koe pahaa oloa seuraavana aamuna ja jotkin kaverini taas valittavat hirveää päänsärkyä ja oksentelevat..
556765777467464
Yritä typerä pentu aikuistua.
Edes vähän.