Suunnittelijan vastuu

olin ymmärtäväni tuosta vakuutuksesta. "Tapiolan korvausvelvollisuus tilaajalle aiheutetusta vahingosta on enintään vakuutuksenottajan kustakin tehtävästä saaman kokonaispalkkion suuruinen." Tarjouksessa omavastuu määräksi oli merkitty 2000 euroa.

""suunnittelija joutuu korvaamaan maksimissaan oman palkkion määrän vahinkoa. "" onko tästä jotain ennakkotapausta oikeuskäsittelyssä? Vai onko todellisuus kuitenkin toinen?

Rak.ins kirjoitti:

olin ymmärtäväni tuosta vakuutuksesta. "Tapiolan korvausvelvollisuus tilaajalle aiheutetusta vahingosta on enintään vakuutuksenottajan kustakin tehtävästä saaman kokonaispalkkion suuruinen." Tarjouksessa omavastuu määräksi oli merkitty 2000 euroa.

""suunnittelija joutuu korvaamaan maksimissaan oman palkkion määrän vahinkoa. "" onko tästä jotain ennakkotapausta oikeuskäsittelyssä? Vai onko todellisuus kuitenkin toinen?

Lue lisää

kannata edes ottaa vakuutusta. Jos teet kuluttajalle hommaa, korvaat ammattilaisena aiheuttamasi vahingon lähtökohtaisesti täysimääräisesti. Yritysten keskenkin voi olla kyseenalaista, sitooko tuo vastuunrajoitusehto. Olen itse juristi ja juuri vastuukysymysten vuoksi en viitsi tuttujen juttuja hoitaa, kun ei ole yritystä, joten en saa vastuuvakuutusta ja pienten palkkioiden vuoksi ei viitsi riskeerata korvausvastuuseen joutumista.

korvaussummaan kirjoitti:

kannata edes ottaa vakuutusta. Jos teet kuluttajalle hommaa, korvaat ammattilaisena aiheuttamasi vahingon lähtökohtaisesti täysimääräisesti. Yritysten keskenkin voi olla kyseenalaista, sitooko tuo vastuunrajoitusehto. Olen itse juristi ja juuri vastuukysymysten vuoksi en viitsi tuttujen juttuja hoitaa, kun ei ole yritystä, joten en saa vastuuvakuutusta ja pienten palkkioiden vuoksi ei viitsi riskeerata korvausvastuuseen joutumista.

Lue lisää

vuosien mittaan useampia suunnitelmia tehnyt, yksityishenkilönä toiselle yksityiselle. Nyt on ruvennut arveluttamaan: näillä palkkioilla ei kovin kummoisia vahinkoja makseta. Niinpä jätän firaabelit muille sillä väitteistä huolimatta: insinöörikin on ihminen ja joskus voi lipsahtaa.

osakeyhtiön, jonka ainoa työntekijä olen. Olenko siis vastuussa muuta kuin tuon suunnittelun hinnan verran?

Rak.ins kirjoitti:

osakeyhtiön, jonka ainoa työntekijä olen. Olenko siis vastuussa muuta kuin tuon suunnittelun hinnan verran?

kaikesta vahingosta. Sinä itse, jos tuottamus on lievää suurempaa, joltakin kohtuulliselta osalta yhteisvastuullisesti firmasi kanssa. Tästä oli vähän aikaa sitten keskustelua, käyppä alempana lukemassa.

Rak.ins kirjoitti:

osakeyhtiön, jonka ainoa työntekijä olen. Olenko siis vastuussa muuta kuin tuon suunnittelun hinnan verran?

On meidänkin toimistossa vastuuvakuutus, eikä ilman uskaltaisi töitä tehdäkään.
Ihan halpa sen vuosimaksu ei todellakaan ole.
Omavastuukin on sen verran kova, että se kyllä pistää suunnittelijan tarkaksi.

Pääsuunnittelijan vastuu on meidän vakuutuksessa mainittu erikseen ja arkkitehdin
vastuu erikseen. Vuosimaksu menee arvioidun liikevaihdon mukaan.

Käytännössä olemme joutuneet kahdesti hakemaan vakuutuksesta korvauksia
25 v toiminnan aikana.

Toinen tapaus johtui meidän alihankkijana toimineen vihersuunnittelijan tekemästä
virheestä pihatien koroissa. Asfalttia jouduttiin repimään ja tietä loiventamaan.

Toinen tapaus oli kerrostalon yhdessä ikkunalinjassa sattunut mittaristiriita,
jonka takia jouduttiin tekemään timantilla lisää tilaa neljälle ikkunalle.

Vastuun määrä kirjataan suunnittelusopimukseen, jos se ymmärretään tehdä oikein.
Konsulttitoiminnan yleisissä sopimusehdoissa vastuu rajataan suunnittelupalkkion
suuruiseksi, ja sama rajaus on yleensä vastuuvakuutuksessakin.

Jos tilaajana on yritys, asia on juuri noin (jotkut tilaajat vaativat korotetun
vastuun ja niitä projekteja varten otetaan lisävakuutus).

Jos tilaajana on yksityinen kuluttaja, vastuuta ei voi rajata yleisillä sopimusehdoilla.
Silloin pitää varmistaa vakuutusyhtiön kanta vastuun määrään ja tarvittaessa
ottaa lisävakuutus.

kuluttajalle kirjoitti:

kaikesta vahingosta. Sinä itse, jos tuottamus on lievää suurempaa, joltakin kohtuulliselta osalta yhteisvastuullisesti firmasi kanssa. Tästä oli vähän aikaa sitten keskustelua, käyppä alempana lukemassa.

Lue lisää

ovivarausta, joka oli sähkömieheltä jäänyt tekemättä, vai jotain muuta.

Arkkivaari kirjoitti:

On meidänkin toimistossa vastuuvakuutus, eikä ilman uskaltaisi töitä tehdäkään.
Ihan halpa sen vuosimaksu ei todellakaan ole.
Omavastuukin on sen verran kova, että se kyllä pistää suunnittelijan tarkaksi.

Pääsuunnittelijan vastuu on meidän vakuutuksessa mainittu erikseen ja arkkitehdin
vastuu erikseen. Vuosimaksu menee arvioidun liikevaihdon mukaan.

Käytännössä olemme joutuneet kahdesti hakemaan vakuutuksesta korvauksia
25 v toiminnan aikana.

Toinen tapaus johtui meidän alihankkijana toimineen vihersuunnittelijan tekemästä
virheestä pihatien koroissa. Asfalttia jouduttiin repimään ja tietä loiventamaan.

Toinen tapaus oli kerrostalon yhdessä ikkunalinjassa sattunut mittaristiriita,
jonka takia jouduttiin tekemään timantilla lisää tilaa neljälle ikkunalle.

Vastuun määrä kirjataan suunnittelusopimukseen, jos se ymmärretään tehdä oikein.
Konsulttitoiminnan yleisissä sopimusehdoissa vastuu rajataan suunnittelupalkkion
suuruiseksi, ja sama rajaus on yleensä vastuuvakuutuksessakin.

Jos tilaajana on yritys, asia on juuri noin (jotkut tilaajat vaativat korotetun
vastuun ja niitä projekteja varten otetaan lisävakuutus).

Jos tilaajana on yksityinen kuluttaja, vastuuta ei voi rajata yleisillä sopimusehdoilla.
Silloin pitää varmistaa vakuutusyhtiön kanta vastuun määrään ja tarvittaessa
ottaa lisävakuutus.

Lue lisää

korvausta vakuutusyhtiöltä, enempi kuin kohteen suunnittelupalkkio oli?

Tarkoittaako kuluttajasuoja sitä, että yksityisille ei kannata tehdä töitä?

Rak.ins kirjoitti:

korvausta vakuutusyhtiöltä, enempi kuin kohteen suunnittelupalkkio oli?

Tarkoittaako kuluttajasuoja sitä, että yksityisille ei kannata tehdä töitä?

Kyllä nämä vastuuasiat tarkoittavat yksiselitteisesti ettei yksityisille pitäisi tehdä mitään. Edellä olevat maininnat asiasta ovat kiihkottomia ja päteviä.

Asia on tulossa aina vain akuutimmaksi. yksityisten tekemät vaatimukset asuntokaupan vastuissa ovat leviämässä kaikkeen toimintaan asuntojen yhteydessä. 17 vuotta asiaa pohtineena olen vedättämässä hintaa kipurajalle. Yksityisten ssiakkaiden kipurajalle. Jos jotain teen, on sen katettava riskit. Ei mukavien asiakkaiden vaan paskiaisten. Ja mielellään moninkertaisesti, koska ei pieneipalkkaisessa suunnittelussa voi pitää riskirahastoa kun pitäisi myös viedä kotiin jotain muovikassissa.

Kuluttajan suoja on ankara. Lähtökohta on se, että elinkeinonharjoittaja maksaa aina. Tuosta voi yrittää repiä huumoria, mikä voi olla vaikeaa. Kovin vaikeaa. Mitään merkitystä ei ole sillä miten tilaaja on oman osutensa hoitanut. Onko toimittanut oikeaa tietoa. Onko toimittanut ajoissa. Vaatimuksia on kyllä, jotta homma pitää saada määräaikaan tehdyksi. Ei riitä että on kirjattuna jonekin, että tilaaja ei ole toimittanut jotain. Koska asian tuntevan suunnittelijan "olisi pitänyt osata sitä ynnä tätä eikä maallikon".

Konsulttivastuuvakuurus koskee yritysten välisiä puuhia. Elinkeinon harjoittajan ja kuluttajan välillä on viidakon laki, mutta niin, että kuluttaja (suojineen) on tiikeri ja suunnittelija roikkuu jaloistaan narusta.

Muluttajan ja elinkeinonharjottajan välille tarvitaan pelisäännöt. Siitä tässä on kyse. Jotain samanlaista mikä on yritysten välillä. Ja jos vastuut ovat elinkautisen luokkaa, niin korvaukset suunnittelusta pitää saada johonkin suhteeseen. Myös on vakuutusyhtiöstä saatava vakuutus kuluttajansuojan realisoitumisen varalle. Tilannehan on aivan mitättömässäkin "tapauksessa" paljon vaikeampi kuin yritysten välillä vaikka minkä suuruisessa kohteessa, kun sentään vakuutusturva toimii.

Vanhempi suunnittelija kirjoitti:

Kyllä nämä vastuuasiat tarkoittavat yksiselitteisesti ettei yksityisille pitäisi tehdä mitään. Edellä olevat maininnat asiasta ovat kiihkottomia ja päteviä.

Asia on tulossa aina vain akuutimmaksi. yksityisten tekemät vaatimukset asuntokaupan vastuissa ovat leviämässä kaikkeen toimintaan asuntojen yhteydessä. 17 vuotta asiaa pohtineena olen vedättämässä hintaa kipurajalle. Yksityisten ssiakkaiden kipurajalle. Jos jotain teen, on sen katettava riskit. Ei mukavien asiakkaiden vaan paskiaisten. Ja mielellään moninkertaisesti, koska ei pieneipalkkaisessa suunnittelussa voi pitää riskirahastoa kun pitäisi myös viedä kotiin jotain muovikassissa.

Kuluttajan suoja on ankara. Lähtökohta on se, että elinkeinonharjoittaja maksaa aina. Tuosta voi yrittää repiä huumoria, mikä voi olla vaikeaa. Kovin vaikeaa. Mitään merkitystä ei ole sillä miten tilaaja on oman osutensa hoitanut. Onko toimittanut oikeaa tietoa. Onko toimittanut ajoissa. Vaatimuksia on kyllä, jotta homma pitää saada määräaikaan tehdyksi. Ei riitä että on kirjattuna jonekin, että tilaaja ei ole toimittanut jotain. Koska asian tuntevan suunnittelijan "olisi pitänyt osata sitä ynnä tätä eikä maallikon".

Konsulttivastuuvakuurus koskee yritysten välisiä puuhia. Elinkeinon harjoittajan ja kuluttajan välillä on viidakon laki, mutta niin, että kuluttaja (suojineen) on tiikeri ja suunnittelija roikkuu jaloistaan narusta.

Muluttajan ja elinkeinonharjottajan välille tarvitaan pelisäännöt. Siitä tässä on kyse. Jotain samanlaista mikä on yritysten välillä. Ja jos vastuut ovat elinkautisen luokkaa, niin korvaukset suunnittelusta pitää saada johonkin suhteeseen. Myös on vakuutusyhtiöstä saatava vakuutus kuluttajansuojan realisoitumisen varalle. Tilannehan on aivan mitättömässäkin "tapauksessa" paljon vaikeampi kuin yritysten välillä vaikka minkä suuruisessa kohteessa, kun sentään vakuutusturva toimii.

Lue lisää

Pääsi teksti läpi ennen oikolukua. Koettakaa tulkita oikein.

Vanhempi suunnittelija kirjoitti:

Kyllä nämä vastuuasiat tarkoittavat yksiselitteisesti ettei yksityisille pitäisi tehdä mitään. Edellä olevat maininnat asiasta ovat kiihkottomia ja päteviä.

Asia on tulossa aina vain akuutimmaksi. yksityisten tekemät vaatimukset asuntokaupan vastuissa ovat leviämässä kaikkeen toimintaan asuntojen yhteydessä. 17 vuotta asiaa pohtineena olen vedättämässä hintaa kipurajalle. Yksityisten ssiakkaiden kipurajalle. Jos jotain teen, on sen katettava riskit. Ei mukavien asiakkaiden vaan paskiaisten. Ja mielellään moninkertaisesti, koska ei pieneipalkkaisessa suunnittelussa voi pitää riskirahastoa kun pitäisi myös viedä kotiin jotain muovikassissa.

Kuluttajan suoja on ankara. Lähtökohta on se, että elinkeinonharjoittaja maksaa aina. Tuosta voi yrittää repiä huumoria, mikä voi olla vaikeaa. Kovin vaikeaa. Mitään merkitystä ei ole sillä miten tilaaja on oman osutensa hoitanut. Onko toimittanut oikeaa tietoa. Onko toimittanut ajoissa. Vaatimuksia on kyllä, jotta homma pitää saada määräaikaan tehdyksi. Ei riitä että on kirjattuna jonekin, että tilaaja ei ole toimittanut jotain. Koska asian tuntevan suunnittelijan "olisi pitänyt osata sitä ynnä tätä eikä maallikon".

Konsulttivastuuvakuurus koskee yritysten välisiä puuhia. Elinkeinon harjoittajan ja kuluttajan välillä on viidakon laki, mutta niin, että kuluttaja (suojineen) on tiikeri ja suunnittelija roikkuu jaloistaan narusta.

Muluttajan ja elinkeinonharjottajan välille tarvitaan pelisäännöt. Siitä tässä on kyse. Jotain samanlaista mikä on yritysten välillä. Ja jos vastuut ovat elinkautisen luokkaa, niin korvaukset suunnittelusta pitää saada johonkin suhteeseen. Myös on vakuutusyhtiöstä saatava vakuutus kuluttajansuojan realisoitumisen varalle. Tilannehan on aivan mitättömässäkin "tapauksessa" paljon vaikeampi kuin yritysten välillä vaikka minkä suuruisessa kohteessa, kun sentään vakuutusturva toimii.

Lue lisää

Näinhän se on ettei ammattilaisen kannata yksityiselle piirtää viivaakaan tai voi joutua pahimmassa tapauksessa piirtää sitä samaa viivaa koko loppuelämänsä. Kuluttujansuoja kun jyrää kaikki KSE:t ihan mennen tullen.

Aivan älyttömäksihän tämä tilanne muuttuu sen takia että samalla laki lykkää rakennushankkeeseen ryhtyvälle niskaan sen tuhannet velvoitteet ja säädökset joiden pillin mukaan pitää lankkua kulkea, mutta samalla samainen rakennushankkeeseen ryhtyvä voi heittäytä kohteen pääsuunnittelijan edessä imbesilliksi, joka ei edes tajua wc-pytyn merkintää jos sitä ei kuvan alalaidassa ole erikseen kerrottu, sillä eihän kuluttajan tarvitse tietää alan ammattijargonia.

karkeasti ottaen voisi arvella, että yksityiselle suunniteltaessa pitäisi hinta kertoa kymmenellä rakennusliikkeeseen verrattuna. On ne niin vittumaisia asiakkaita. Pahimmillaan.

suomi rakentaa kirjoitti:

Näinhän se on ettei ammattilaisen kannata yksityiselle piirtää viivaakaan tai voi joutua pahimmassa tapauksessa piirtää sitä samaa viivaa koko loppuelämänsä. Kuluttujansuoja kun jyrää kaikki KSE:t ihan mennen tullen.

Aivan älyttömäksihän tämä tilanne muuttuu sen takia että samalla laki lykkää rakennushankkeeseen ryhtyvälle niskaan sen tuhannet velvoitteet ja säädökset joiden pillin mukaan pitää lankkua kulkea, mutta samalla samainen rakennushankkeeseen ryhtyvä voi heittäytä kohteen pääsuunnittelijan edessä imbesilliksi, joka ei edes tajua wc-pytyn merkintää jos sitä ei kuvan alalaidassa ole erikseen kerrottu, sillä eihän kuluttajan tarvitse tietää alan ammattijargonia.

karkeasti ottaen voisi arvella, että yksityiselle suunniteltaessa pitäisi hinta kertoa kymmenellä rakennusliikkeeseen verrattuna. On ne niin vittumaisia asiakkaita. Pahimmillaan.

Lue lisää

Tilannehan ei todellakaan ole arkkitehtien ja normiasiakkaiden aiheuttama, vaan lakimiesten ja vittumaisten päänaukoja-asiakkaiden, joiden elämänsisältö on kurjistuttaa kaikkien muiden elämää ja tehdä heidän ammatinharjoittaminen vaikeaksi ja mielellään mahdottomaksi. Katsokaa amerikkaan ja miettikää saatteko sanoa edes kissaa ilman lakimiestä.

Vanhempi suunnittelija kirjoitti:

Kyllä nämä vastuuasiat tarkoittavat yksiselitteisesti ettei yksityisille pitäisi tehdä mitään. Edellä olevat maininnat asiasta ovat kiihkottomia ja päteviä.

Asia on tulossa aina vain akuutimmaksi. yksityisten tekemät vaatimukset asuntokaupan vastuissa ovat leviämässä kaikkeen toimintaan asuntojen yhteydessä. 17 vuotta asiaa pohtineena olen vedättämässä hintaa kipurajalle. Yksityisten ssiakkaiden kipurajalle. Jos jotain teen, on sen katettava riskit. Ei mukavien asiakkaiden vaan paskiaisten. Ja mielellään moninkertaisesti, koska ei pieneipalkkaisessa suunnittelussa voi pitää riskirahastoa kun pitäisi myös viedä kotiin jotain muovikassissa.

Kuluttajan suoja on ankara. Lähtökohta on se, että elinkeinonharjoittaja maksaa aina. Tuosta voi yrittää repiä huumoria, mikä voi olla vaikeaa. Kovin vaikeaa. Mitään merkitystä ei ole sillä miten tilaaja on oman osutensa hoitanut. Onko toimittanut oikeaa tietoa. Onko toimittanut ajoissa. Vaatimuksia on kyllä, jotta homma pitää saada määräaikaan tehdyksi. Ei riitä että on kirjattuna jonekin, että tilaaja ei ole toimittanut jotain. Koska asian tuntevan suunnittelijan "olisi pitänyt osata sitä ynnä tätä eikä maallikon".

Konsulttivastuuvakuurus koskee yritysten välisiä puuhia. Elinkeinon harjoittajan ja kuluttajan välillä on viidakon laki, mutta niin, että kuluttaja (suojineen) on tiikeri ja suunnittelija roikkuu jaloistaan narusta.

Muluttajan ja elinkeinonharjottajan välille tarvitaan pelisäännöt. Siitä tässä on kyse. Jotain samanlaista mikä on yritysten välillä. Ja jos vastuut ovat elinkautisen luokkaa, niin korvaukset suunnittelusta pitää saada johonkin suhteeseen. Myös on vakuutusyhtiöstä saatava vakuutus kuluttajansuojan realisoitumisen varalle. Tilannehan on aivan mitättömässäkin "tapauksessa" paljon vaikeampi kuin yritysten välillä vaikka minkä suuruisessa kohteessa, kun sentään vakuutusturva toimii.

Lue lisää

oikeuskäytännöstä. Esimerkiksi konsultti-, tilintarkastus- ja asianajoalalla vastuut ovat todella kovat. Korkeiman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan ei auta luottaa, mitä asiakas kertoo tai kysyy, vaan olenaisten tietojen oikeellisuus pitää varmistaa itse asiakkaalta samoin kuin se, että kysymys on oikea (pelkkä oikea vastaus kuluttajan väärään kysymykseen ei riitä). Mutta ei se rakennusalan suunnittelijoilla ole sen ihmeellisempää kuin muillakaan asiantuntijoilla. Tietysti rakenne- tai perustamissuunnitelman virheen korjaaminen voi tulla hyvin kalliiksi jälkikäteen. Esimerkiksi kiinteistönvälitysfirma joutui vastuuseen, kun asunnon ostaja oli myyjän pyynnöstä maksanut kauppahinnan toiselle tilille kuin mitä oli sovittu ja myyjä (huijari) käytti rahat muuhun kuin sen lainan maksuun, jonka vakuutena ko. asunto-osakkeet pankissa olivat. Pankki ei siten antanut osakkeita kauppahinnan maksaneelle ostajalle, kun ei ollut saanut lainan maksua. Kiinteistönvälitysliike oli korvausvelvollinen, kun ei ollut tähdentänyt ostajalle, että kauppahinta on maksettava tietylle nimenomaiselle tilille, josta pankki saisi ne vakuusvelan maksuksi. Tässä esimerkkiä asiantuntijan vastuusta. Terveisin vahingonkorvausoikeuteen erikoistunut juristi.

suomi rakentaa kirjoitti:

Tilannehan ei todellakaan ole arkkitehtien ja normiasiakkaiden aiheuttama, vaan lakimiesten ja vittumaisten päänaukoja-asiakkaiden, joiden elämänsisältö on kurjistuttaa kaikkien muiden elämää ja tehdä heidän ammatinharjoittaminen vaikeaksi ja mielellään mahdottomaksi. Katsokaa amerikkaan ja miettikää saatteko sanoa edes kissaa ilman lakimiestä.

Lue lisää

suinkaan kehitä riitoja. Hyvästä lakimiehestä on apua, hän osaa arvioida tilanteen oikeudellisesti ja pyrkiä voimassa olevan oikeuden mukaiseen lopputulokseen sovinnollisesti. Tarvittaessa tietenkin mennään oikeuteen, jos asiakkaan etu sitä vaatii. Itse pidän todella paljon oikeudenkäynneistä, mutta nykyisen työni puitteissa en ole pitkään aikaan päässyt oikeuteen. Hyvä lakimies ei lähde ajamaan asiaa, jossa ilmeisesti ei ole menestymisen mahdollisuutta. Ongelmana eivät ole niinkään turhat vaatimukset vaan se, että lakimiespalvelujen ollessa hinnakkaita ihmiset eivät pääse oikeuksiin, kun eivät raaski maksaa lakimiehen palveluksista. Varmasti löytyy yksittäisiä esimerkkejä huonoistakin lakimiehistä, mutta pääsääntöisesti ainakin Asianajajaliittoon kuuluvat ovat tunnollisia eivätkä edes viitsi ottaa hoidettavaksi pikkujuttua, jossa ei ole menestymisen mahdollisuuksia. Eli lakimiehet aivät aiheuta riitoja vaan pyrkivät ratkaisemaan niitä. Terveisin Lakinainen.

laista ja kirjoitti:

oikeuskäytännöstä. Esimerkiksi konsultti-, tilintarkastus- ja asianajoalalla vastuut ovat todella kovat. Korkeiman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan ei auta luottaa, mitä asiakas kertoo tai kysyy, vaan olenaisten tietojen oikeellisuus pitää varmistaa itse asiakkaalta samoin kuin se, että kysymys on oikea (pelkkä oikea vastaus kuluttajan väärään kysymykseen ei riitä). Mutta ei se rakennusalan suunnittelijoilla ole sen ihmeellisempää kuin muillakaan asiantuntijoilla. Tietysti rakenne- tai perustamissuunnitelman virheen korjaaminen voi tulla hyvin kalliiksi jälkikäteen. Esimerkiksi kiinteistönvälitysfirma joutui vastuuseen, kun asunnon ostaja oli myyjän pyynnöstä maksanut kauppahinnan toiselle tilille kuin mitä oli sovittu ja myyjä (huijari) käytti rahat muuhun kuin sen lainan maksuun, jonka vakuutena ko. asunto-osakkeet pankissa olivat. Pankki ei siten antanut osakkeita kauppahinnan maksaneelle ostajalle, kun ei ollut saanut lainan maksua. Kiinteistönvälitysliike oli korvausvelvollinen, kun ei ollut tähdentänyt ostajalle, että kauppahinta on maksettava tietylle nimenomaiselle tilille, josta pankki saisi ne vakuusvelan maksuksi. Tässä esimerkkiä asiantuntijan vastuusta. Terveisin vahingonkorvausoikeuteen erikoistunut juristi.

Lue lisää

Oikeastaan on olemassa normaalien henkilöitten tapa hoitaa asioita ja sitten ovat nämä marginaalipersoonat. Minä hoidan pientalon siivua suunnittelun kannalta. Siivun arvo on urakassa noin 20000 euroa. Esteettinen ja toiminnallinen arvo on tietenkin jotain muuta kuin tuolla summalla arvioitava. Lopputulos on osa jotain kokonaisuutta, jolla asutaan kymmeniä vuosia.

Normaalit näkevät jonkun mokan suhteutettuna kokonaisuuteen ja kokonaisuuden arvo häivyttää sen. Marginaalipersoona ottaa mokan irti asiayhteydestä ja siitä paisutellaan vaikka lakimiesten kanssa mahtava korvausvastuu. Tarkoittaa sitä, että nykyisillä systeemeillä suunnittelijoitten palkkion voi niin halutessaan kuitata aina pois ilman mitään rajoja. Myös moninkertaisesti verrattuna palkkioon, jos kuluttajan suojaa lukee suoraan.

Mikä lienee oikeasti käytäntö? Joku asioista päättää. Onko päättäminen mielivaltaista, koska mitään KSE:tä ei ole luettavaksi. Kohtuullistaako joku asioita oman pään mukaan? Kuluttajansuojavirastosta tulee jotain suosituksia ja minulla on se kokemus, että siellä kyllä todetaan vanhat asiat vanhentuneiksi esimerkiksi. Mutta missään ei ole pykälää koska aikarajoja ei ole eli suositus voi olla mitä tahansa, jos suosittelijalla on huono aamu ja antipatioita.

Minusta suunnitteluhankkeissa korvausvastuu voisi olla niinkin päin, että mokaa verrataan koko rakennuksen arvoon ja tuolla suhdeluvulla katsotaan suunnittelupalkkioon kohdistuva vastuu. Eli jos rakennuksen arvo on laskenut mokasta 1600 euroa, niin se on 160000 euron rakennuksessa 1%. Kuluttaja saisi sitten suunnittelijalta 1% takaisin suunnittelupalkkiosta, joka olisi se oikea summa. Näin asiat menevät muuallakin.

Tässä on se peruste, että noilla pienillä palkkioilla on valmisteleva suunnittelijaryhmä luonut jonkun kokonaisuuden. Palkkiot ovat esimerkiksi prosentteja koko hankkeen lopullisesta arvosta. Tilaaja on voinut saada hyvällä suunnittelulla lisäarvoa, joka kyllä on aivan todellista. Rakennusten arvo on heti valmistuttuaan jotain muuta kuin siihen menneet tarvikkeet ja työt, jos ideat ovat hyvät.

Vanhempi suunnittelija kirjoitti:

Oikeastaan on olemassa normaalien henkilöitten tapa hoitaa asioita ja sitten ovat nämä marginaalipersoonat. Minä hoidan pientalon siivua suunnittelun kannalta. Siivun arvo on urakassa noin 20000 euroa. Esteettinen ja toiminnallinen arvo on tietenkin jotain muuta kuin tuolla summalla arvioitava. Lopputulos on osa jotain kokonaisuutta, jolla asutaan kymmeniä vuosia.

Normaalit näkevät jonkun mokan suhteutettuna kokonaisuuteen ja kokonaisuuden arvo häivyttää sen. Marginaalipersoona ottaa mokan irti asiayhteydestä ja siitä paisutellaan vaikka lakimiesten kanssa mahtava korvausvastuu. Tarkoittaa sitä, että nykyisillä systeemeillä suunnittelijoitten palkkion voi niin halutessaan kuitata aina pois ilman mitään rajoja. Myös moninkertaisesti verrattuna palkkioon, jos kuluttajan suojaa lukee suoraan.

Mikä lienee oikeasti käytäntö? Joku asioista päättää. Onko päättäminen mielivaltaista, koska mitään KSE:tä ei ole luettavaksi. Kohtuullistaako joku asioita oman pään mukaan? Kuluttajansuojavirastosta tulee jotain suosituksia ja minulla on se kokemus, että siellä kyllä todetaan vanhat asiat vanhentuneiksi esimerkiksi. Mutta missään ei ole pykälää koska aikarajoja ei ole eli suositus voi olla mitä tahansa, jos suosittelijalla on huono aamu ja antipatioita.

Minusta suunnitteluhankkeissa korvausvastuu voisi olla niinkin päin, että mokaa verrataan koko rakennuksen arvoon ja tuolla suhdeluvulla katsotaan suunnittelupalkkioon kohdistuva vastuu. Eli jos rakennuksen arvo on laskenut mokasta 1600 euroa, niin se on 160000 euron rakennuksessa 1%. Kuluttaja saisi sitten suunnittelijalta 1% takaisin suunnittelupalkkiosta, joka olisi se oikea summa. Näin asiat menevät muuallakin.

Tässä on se peruste, että noilla pienillä palkkioilla on valmisteleva suunnittelijaryhmä luonut jonkun kokonaisuuden. Palkkiot ovat esimerkiksi prosentteja koko hankkeen lopullisesta arvosta. Tilaaja on voinut saada hyvällä suunnittelulla lisäarvoa, joka kyllä on aivan todellista. Rakennusten arvo on heti valmistuttuaan jotain muuta kuin siihen menneet tarvikkeet ja työt, jos ideat ovat hyvät.

Lue lisää

Miksei niitä rakenneleikkauksia julkaista ministeriön toimesta. Minimi ja paras ratkaisu erilaisiin pientalorakenteisiin , kuvallisessa muodossa . 1 kuva =tuhat sanaa. Loppuis vastuista höpötys. Vai eikö ne tiedä sieläkään kuin, monta työnjohtajaa ja mitä koulua käyneet kirjoittaa nimiään vastuista, ja hintaa tulee.

Rak.ins kirjoitti:

korvausta vakuutusyhtiöltä, enempi kuin kohteen suunnittelupalkkio oli?

Tarkoittaako kuluttajasuoja sitä, että yksityisille ei kannata tehdä töitä?

Kysyit, saimmeko korvausta yli suunnittelupalkkion.

Molemmat kohteet olivat kerrostalokohteita.
Silloin pätee KSE.

Kuluttaja-asiakkaiden aiheuttama lisäriski pitää kyllä olla mainittu
vastuuvakuutussopimuksessa ja se myös näkyy vuosimaksussa.
Pitäisi siis näkyä myös suunnittelupalkkiossa.

Ei kannata laittaa nimeä suunnitelmiin.

Aika monessa tällaisessa casessa sovittelijana mukana olleena voin todeta että niin kuluttajaviranomainen ja käräkäoikeus ovat melko oikeudenmukaisia. Kuluttajansuojalaki joo pätee kaupankäyntiin, mutta ei vähennä rakennus- ja maankäyttölain määräävää rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuuta. Näin ollen päätökset tehdään ilman sen suurempaa intohimoa kumpaakaan lakia kohtaan. Nämä turhasta valittajat ovat pääsääntöisesti casensa hävinneet ja joutuneet loppulaskut maksamaan asianakokorvauksineen... Jos taas valitus on koskenut aitoa ja havaittua virhettä suunnittelijan suunnitelmissaa, on niistä joutunut korvausvastuuseen. Jos virhe ei kuitenkaan ole ollut tahallinen tai johtunut törkeästä huolimattomuudesta, ovat korvausvaatimukset olleet melko kohtuullisia, reilusti alle itse suunnittelupalkkion. Rakennuttajalla, oli se sitten yritys tai kuluttaja, on todella iso vastuu kannettavanaan ja sitä ei vaan pysty juurikaan siirtämään tai välttämään.

Anonyymi kirjoitti:

Aika monessa tällaisessa casessa sovittelijana mukana olleena voin todeta että niin kuluttajaviranomainen ja käräkäoikeus ovat melko oikeudenmukaisia. Kuluttajansuojalaki joo pätee kaupankäyntiin, mutta ei vähennä rakennus- ja maankäyttölain määräävää rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuuta. Näin ollen päätökset tehdään ilman sen suurempaa intohimoa kumpaakaan lakia kohtaan. Nämä turhasta valittajat ovat pääsääntöisesti casensa hävinneet ja joutuneet loppulaskut maksamaan asianakokorvauksineen... Jos taas valitus on koskenut aitoa ja havaittua virhettä suunnittelijan suunnitelmissaa, on niistä joutunut korvausvastuuseen. Jos virhe ei kuitenkaan ole ollut tahallinen tai johtunut törkeästä huolimattomuudesta, ovat korvausvaatimukset olleet melko kohtuullisia, reilusti alle itse suunnittelupalkkion. Rakennuttajalla, oli se sitten yritys tai kuluttaja, on todella iso vastuu kannettavanaan ja sitä ei vaan pysty juurikaan siirtämään tai välttämään.

Lue lisää

Mikä on rakennusluvassa nimetyn pääsuunnittelijan vastuu tilanteessa, jossa rakennuksella ei ole nimettyä rakennesuunnitelijaa eikä rakennesuunnitelmaa ole tehty?