Lahti-Saloranta

aseista, kertoi upseeriystävämme, että Lahti - Saloranta oli huono ja pakkassäällä toiminnaltaan epävarma ase. Siksi sodan aikana pikakivääriampujat hylkäsivät sen ja ottivat venäläisiltä kaatuneilta takuuvarman "Emman."
Tulinopeuheltaan hitaamman, mutta varman.
Muistan isänikin sanoneen, että vaikka Emman päälle olisi kaatanut saavillisen santaa se vaan "loukutti."

merimona1 kirjoitti:

aseista, kertoi upseeriystävämme, että Lahti - Saloranta oli huono ja pakkassäällä toiminnaltaan epävarma ase. Siksi sodan aikana pikakivääriampujat hylkäsivät sen ja ottivat venäläisiltä kaatuneilta takuuvarman "Emman."
Tulinopeuheltaan hitaamman, mutta varman.
Muistan isänikin sanoneen, että vaikka Emman päälle olisi kaatanut saavillisen santaa se vaan "loukutti."

Pitää paikkansa. Meillä oli ko. ase koulutuskäytössä. Varastossa niitä oli kunnostettuina riivatun paljon!
Lipas oli suurempi kuin L-S:ssa, yli 30 patruunaa.
Yksinkertainen purkaa ja kasata, yksi ruuvi.

Nykyäänkin käytössä olevan kevyen konekiväärin lukko on pienennetty kopio Emman vastaavasta.
Lukkorunko ja ja kaksi läpyä sivuilla. Kaipa se hyvä konstruktio oli?!

Vaihtoehto kirjoitti:

Pitää paikkansa. Meillä oli ko. ase koulutuskäytössä. Varastossa niitä oli kunnostettuina riivatun paljon!
Lipas oli suurempi kuin L-S:ssa, yli 30 patruunaa.
Yksinkertainen purkaa ja kasata, yksi ruuvi.

Nykyäänkin käytössä olevan kevyen konekiväärin lukko on pienennetty kopio Emman vastaavasta.
Lukkorunko ja ja kaksi läpyä sivuilla. Kaipa se hyvä konstruktio oli?!

kävi siis Emmaan ja Lahti- Salorantaan?
Muutenhan suomalaisten ei olisi ollut mahdollista ottaa Emmoja käyttöönsä.
Perinteisesti miehinen keskustelun aihe, mutta olen silläkin tavalla kummallinen, että en pelkää aseita, niinkuin useimmat naiset. Olen jopa nuorempana harrastanut pistooliammuntaa.

Vaihtoehto kirjoitti:

Pitää paikkansa. Meillä oli ko. ase koulutuskäytössä. Varastossa niitä oli kunnostettuina riivatun paljon!
Lipas oli suurempi kuin L-S:ssa, yli 30 patruunaa.
Yksinkertainen purkaa ja kasata, yksi ruuvi.

Nykyäänkin käytössä olevan kevyen konekiväärin lukko on pienennetty kopio Emman vastaavasta.
Lukkorunko ja ja kaksi läpyä sivuilla. Kaipa se hyvä konstruktio oli?!

...armeija-aikana, kun se oli niin painava. Sota-aikana siitä varmaan on ollut paljonkin hyötyä toimintavarmuutensa takia.

Armeijassa keksin sille aivan uuden käytön. Olimme syyspimeällä metsässä jotoksella. Jostakin syystä vartiopaikalla oli 5 Emmaa. Minut määrättiin vartioon keskellä yötä. Panin Emmat riviin niin, että joka toinen oli vastakkaiseen suuntaan. Koska niissä oli jalusta ja iso patruunalipas, niin muodostui hyvä alusta, jolla saattoi nukkua. Kun vartiovuoroni loppui, niin seuraava käytti samaa "petiä".

Pikakivääri LS-26 (LahtiSaloranta) on suomalainen pikakivääri. Kaliberi 7.62 x 53R Alapuolisella pystylippaalla.

Emma on sitävastoin venäläinen pikakivääri Dektjarev (PK M 27DP)sama kaliberi. Suomalaiset antoivat nimen EMMA lippaan muodon takia. Se oli päälläpäin oleva lipas ja muistutti äänilevyä. Suosikki kappale oli Emma.

Metusalem kirjoitti:

Pikakivääri LS-26 (LahtiSaloranta) on suomalainen pikakivääri. Kaliberi 7.62 x 53R Alapuolisella pystylippaalla.

Emma on sitävastoin venäläinen pikakivääri Dektjarev (PK M 27DP)sama kaliberi. Suomalaiset antoivat nimen EMMA lippaan muodon takia. Se oli päälläpäin oleva lipas ja muistutti äänilevyä. Suosikki kappale oli Emma.

oli Lahti-Saloranta rakennettu. Mutta sodassa ei ammuta ihanteellisissa olosuhteissa, joten hiekka, roskat ja aserasvan jäätyminen pakkasella tekivät sen kenttäolosuhteisiin kelpaamattomaksi (kuten Esko Puujalan antamassa linkissäkin kerrotaan).

Emma oli kasattu venäläiseen tapaan huolimattomasti ja niin suurilla välyksillä, että osien valmistuksessa ei mitään laatukontrollia tarvittukaan, koska susikappaleetkin mahtuivat lonksumaan laukaisukoneistossa! Suunnilleen näin kouluttajat kertoivat minun armeija-aikanani. Luulen kyllä, että aseen suunnittelija Dektjarev oli suorituttanut laajoja kenttäkokeita ja niiden tuloksena väljentänyt mitoituksia. Samoja periaatteita väitetään noudatetun Kalashnikov-kiväärin suunnittelussakin.

Niinpä Emmaan ei tullut häiriöitä hiekkakylvyn jälkeenkään, vaan se jatkoi harvaa louskutustaan kaikissa olosuhteissa. Osumatarkkuudella ja kantomatkan pituudella ei niin suurta väliä ollutkaan, koska sellainen kuului konekiväärien 'toimialaan'.

Suomi-konepistoolissakin lienee väljä mitoitus, koska se on lähitaisteluase. Nykyisistä armeijan rynnäkkökivääreistä en sitten tiedäkään mitään.

Hannipali kirjoitti:

oli Lahti-Saloranta rakennettu. Mutta sodassa ei ammuta ihanteellisissa olosuhteissa, joten hiekka, roskat ja aserasvan jäätyminen pakkasella tekivät sen kenttäolosuhteisiin kelpaamattomaksi (kuten Esko Puujalan antamassa linkissäkin kerrotaan).

Emma oli kasattu venäläiseen tapaan huolimattomasti ja niin suurilla välyksillä, että osien valmistuksessa ei mitään laatukontrollia tarvittukaan, koska susikappaleetkin mahtuivat lonksumaan laukaisukoneistossa! Suunnilleen näin kouluttajat kertoivat minun armeija-aikanani. Luulen kyllä, että aseen suunnittelija Dektjarev oli suorituttanut laajoja kenttäkokeita ja niiden tuloksena väljentänyt mitoituksia. Samoja periaatteita väitetään noudatetun Kalashnikov-kiväärin suunnittelussakin.

Niinpä Emmaan ei tullut häiriöitä hiekkakylvyn jälkeenkään, vaan se jatkoi harvaa louskutustaan kaikissa olosuhteissa. Osumatarkkuudella ja kantomatkan pituudella ei niin suurta väliä ollutkaan, koska sellainen kuului konekiväärien 'toimialaan'.

Suomi-konepistoolissakin lienee väljä mitoitus, koska se on lähitaisteluase. Nykyisistä armeijan rynnäkkökivääreistä en sitten tiedäkään mitään.

Enpä tiedä mutta Lahti/saloranta on ainakin pirun tarkka vempele... toimintavarmuuden puute johtuu varmasti osaksi myös siitä että aseessahan on päinvastainen lukko mekanismi = lukko on koko ajan takana jotta ase jäähtyisi paremmin eli avonaisesta lukostahan kaikki lika pääsee helposti sisään ja estää aseen toiminnan varsinkin kun kyseessä on näin iso kalipeerinen ase jolloin myös lukon aukko rungossa on luonnollisesti suuri.

merimona1 kirjoitti:

aseista, kertoi upseeriystävämme, että Lahti - Saloranta oli huono ja pakkassäällä toiminnaltaan epävarma ase. Siksi sodan aikana pikakivääriampujat hylkäsivät sen ja ottivat venäläisiltä kaatuneilta takuuvarman "Emman."
Tulinopeuheltaan hitaamman, mutta varman.
Muistan isänikin sanoneen, että vaikka Emman päälle olisi kaatanut saavillisen santaa se vaan "loukutti."

DE El7kr
De gnau sooo
' kyllä

suomalaiseen piti aina välillä kusta

dem

Hannipali kirjoitti:

oli Lahti-Saloranta rakennettu. Mutta sodassa ei ammuta ihanteellisissa olosuhteissa, joten hiekka, roskat ja aserasvan jäätyminen pakkasella tekivät sen kenttäolosuhteisiin kelpaamattomaksi (kuten Esko Puujalan antamassa linkissäkin kerrotaan).

Emma oli kasattu venäläiseen tapaan huolimattomasti ja niin suurilla välyksillä, että osien valmistuksessa ei mitään laatukontrollia tarvittukaan, koska susikappaleetkin mahtuivat lonksumaan laukaisukoneistossa! Suunnilleen näin kouluttajat kertoivat minun armeija-aikanani. Luulen kyllä, että aseen suunnittelija Dektjarev oli suorituttanut laajoja kenttäkokeita ja niiden tuloksena väljentänyt mitoituksia. Samoja periaatteita väitetään noudatetun Kalashnikov-kiväärin suunnittelussakin.

Niinpä Emmaan ei tullut häiriöitä hiekkakylvyn jälkeenkään, vaan se jatkoi harvaa louskutustaan kaikissa olosuhteissa. Osumatarkkuudella ja kantomatkan pituudella ei niin suurta väliä ollutkaan, koska sellainen kuului konekiväärien 'toimialaan'.

Suomi-konepistoolissakin lienee väljä mitoitus, koska se on lähitaisteluase. Nykyisistä armeijan rynnäkkökivääreistä en sitten tiedäkään mitään.

DE El7 kr

Juuri

Mutta

Mr Mannerheim
"" konepistoolis on liian hyviää #"
DE M

Mika Pesonen kirjoitti:

Enpä tiedä mutta Lahti/saloranta on ainakin pirun tarkka vempele... toimintavarmuuden puute johtuu varmasti osaksi myös siitä että aseessahan on päinvastainen lukko mekanismi = lukko on koko ajan takana jotta ase jäähtyisi paremmin eli avonaisesta lukostahan kaikki lika pääsee helposti sisään ja estää aseen toiminnan varsinkin kun kyseessä on näin iso kalipeerinen ase jolloin myös lukon aukko rungossa on luonnollisesti suuri.

DE El7KR
JUURIU NÄIN
dem

Vaihtoehto kirjoitti:

Pitää paikkansa. Meillä oli ko. ase koulutuskäytössä. Varastossa niitä oli kunnostettuina riivatun paljon!
Lipas oli suurempi kuin L-S:ssa, yli 30 patruunaa.
Yksinkertainen purkaa ja kasata, yksi ruuvi.

Nykyäänkin käytössä olevan kevyen konekiväärin lukko on pienennetty kopio Emman vastaavasta.
Lukkorunko ja ja kaksi läpyä sivuilla. Kaipa se hyvä konstruktio oli?!

DE EL7KR

Niinhän se makaa

Entäs """ Jati - Matik ""
DE ??

merimona1 kirjoitti:

kävi siis Emmaan ja Lahti- Salorantaan?
Muutenhan suomalaisten ei olisi ollut mahdollista ottaa Emmoja käyttöönsä.
Perinteisesti miehinen keskustelun aihe, mutta olen silläkin tavalla kummallinen, että en pelkää aseita, niinkuin useimmat naiset. Olen jopa nuorempana harrastanut pistooliammuntaa.

DE EL7KR
HUH
mä ihgan pelekään
sano Mikko

ii-li kirjoitti:

...armeija-aikana, kun se oli niin painava. Sota-aikana siitä varmaan on ollut paljonkin hyötyä toimintavarmuutensa takia.

Armeijassa keksin sille aivan uuden käytön. Olimme syyspimeällä metsässä jotoksella. Jostakin syystä vartiopaikalla oli 5 Emmaa. Minut määrättiin vartioon keskellä yötä. Panin Emmat riviin niin, että joka toinen oli vastakkaiseen suuntaan. Koska niissä oli jalusta ja iso patruunalipas, niin muodostui hyvä alusta, jolla saattoi nukkua. Kun vartiovuoroni loppui, niin seuraava käytti samaa "petiä".

DE RL7KR

JOTAIN rajaa...
Sano rajajääkjääri
EI lääk'ää ri

.hi hi
deM

merimona1 kirjoitti:

aseista, kertoi upseeriystävämme, että Lahti - Saloranta oli huono ja pakkassäällä toiminnaltaan epävarma ase. Siksi sodan aikana pikakivääriampujat hylkäsivät sen ja ottivat venäläisiltä kaatuneilta takuuvarman "Emman."
Tulinopeuheltaan hitaamman, mutta varman.
Muistan isänikin sanoneen, että vaikka Emman päälle olisi kaatanut saavillisen santaa se vaan "loukutti."

Tätä kerrottiin minullekin armeijassa Vaasassa vuonna 1964.

ii-li kirjoitti:

...armeija-aikana, kun se oli niin painava. Sota-aikana siitä varmaan on ollut paljonkin hyötyä toimintavarmuutensa takia.

Armeijassa keksin sille aivan uuden käytön. Olimme syyspimeällä metsässä jotoksella. Jostakin syystä vartiopaikalla oli 5 Emmaa. Minut määrättiin vartioon keskellä yötä. Panin Emmat riviin niin, että joka toinen oli vastakkaiseen suuntaan. Koska niissä oli jalusta ja iso patruunalipas, niin muodostui hyvä alusta, jolla saattoi nukkua. Kun vartiovuoroni loppui, niin seuraava käytti samaa "petiä".

No olipa isänmaallinen teko, olisikohan vahva lääkitys auttanut.

lycka till

Kurssilla se laitettiin mulle kun soitin jtuoita nmokkaa liikkaa

DSE OH3KR ,,

Mauno Koivistullakin oli samanlainen, joka musepossa nykyisin....
Opin kantamaan sitä,,,
Kyllä poijaa ten osasivatten ampua sillä pitjkin maantietä
Kuinka paljon ?????
de m

Lahti ja Kalashnikov olisivat olleet monimiljonäärejä USAssa
Kyllä näpertely- Suomi ja komuryssä ottaa oikeasti päähän, olisi pitänyt nuorena valmistuneena häipyä

Aika monet Neuvostoliitossa valmistetut aseet olivat WW2:n aikaan "sattumalta toimivia"!
Mutta faktahan on että kaikki kyttäsivät toistensa kyhäelmiä, ottivat niistä mallia ja yrittivät vähän kehittääkin tuotteitaan.
Nyt menen sivun aiheesta sivuun mutta esim. saksalaisten sukellusveneet WW2.ssa olivat pitkälti suomalaistelakalla suunniteltuja. Saksalta olivat vedenalaiset WW1:n ehdoissa kielletty ja siksi saksalaiset tulivat Suomeen ja puuhastelivat täällä salaa...
Sotilaslentokoneitten kanssahan saksalaiset tekivät paljon yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa ja saksalaisia oli Neuvostoliitossa vuosia tämän asian tiimoilta. Tämä tosin pidettiin suurimmalta osalta Saksan upseeristoakin salassa ja se aiheuttikin ongelmatilanteita kun myös saksalaispilotteja kuoli koelennoilla ja heidän ruumiittensa toimittamisensa salaa kotimaahan haudattavaksi jne. oli yksi ongelma.

Selässä hiihtäminen on aina ilkeää.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Selässä hiihtäminen on aina ilkeää.

Sissiltä se käy.