Skorpionit on kovia. Kaikki tietää sen. Mutta millaisia on kaksoisskorpionit eli että myös nouseva merkki on skorpioni. Kertokaa millaisia olette. Itse olen kova.
kaksoisskorpioni
Jepulis
122033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen sekä aurinko- että nousumerkiltäni skorpioni, lisäksi minulla on merkurius ja neitsyt skorpionissa. En tunne olevani sisimmässäni kova. Pinnalta voin olla hyvinkin kova, koska olen erittäin taitava salaamaan tunteeni niin halutessani. Olen todella kova suojelemaan itseäni. Saatan vaikuttaa todella avoimelta, mutta valitsen tarkkaan, missä asioissa kenenkin ihmisen kanssa olen avoin. En koskaan paljasta sisintäni kokonaan.
Tunnun myös olevan melkoinen kameleontti, mitä seuraan sopeutumiseen tulee. Sopeutan käyttäytymiseni kulloiseenkin seuraan ja tunnen silti koko ajan olevani oma vapaa itseni. Olen myös erittäin voimakkaasti tunteva ja temperamenttinen ihminen. Jos ihmiset pääsisivät näkemään koko tunnekirjoni, useimmat säikähtäisivät. Ehkä suojelen muita itseltäni tyynen ja ehkä kovaltakin vaikuttavan ulkokuoren avulla.
Olen sosiaalinen, ihmisten parissa viihtyvä, iloinen ja positiivinen luonne. Ainakin niin kauan kun minua ei petetä tai kohdella epäoikeudenmukaisesti. Jos näin tehdään, saattaa seurauksena olla kovakin kosto. Ilmoitan kyllä missä rajani kulkee, mutta jos varoitusta ei oteta vakavasti vaan tieten tahtoen jatketaan huonoa kohtelua muutun tunteettomaksi paholaiseksi. Oikeutetusta kostosta nautin suunnattomasti. En kuitenkaan haluaisi kenellekään mitään pahaa ja olen todella empaattinen ihminen, mutta jos yksityisyyttäni loukataan, astuvat voimaan toiset lait.
Lisättäköön, että minulla on todella vahva intuitio ja herkkä vaisto. Usein ymmärrän ihmisten tarkoitusperät ennen kuin he itsekään niitä ymmärtävät. Ehkä juuri tästä syystä seuraani hakeutuu terapian tarpeessa olevia ihmisiä, joita kyllä autan niin kauan kuin minua ei yritetä hallita. En koe olevani omituinen, enkä kovin omalaatuinenkaan. Olen vain oma itseni. TÄllainen olen.
Mikä meni pieleen?
Olisin voinut kirjoittaa tuon itse pari vuotta sitten. Olisin todella voinut, sanasta sanaan. Olin iloinen siitä että olin kuvailemasi lainen. Ja ylpeä siitä myös, kuvailusi oli ihailtava mielestäni. Luulin joskus olleeni masentunut. Nyt vasta olen pikku hiljaa ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, kun ei halua herätä uuteen päivään, ei halua nähdä aurinkoa eikä pimeyskään enää lämmitä, en osaa enää nauttia mistään.
Ennen kuvittelin itseni merkitykselliseksi. Minussa oli jotain erikoista, erilaista. Nyt.. kellun unohduksen aallokossa, räpiköin hukkumisen rajamailla.
Jotain tapahtui. Nyt olen hukassa, en tunnusta enää lähes ainuttakaan noista kuvauksista, olen kuin auki revitty kirja, ilman mitään omaa, mitään yksityistä, ilman identiteettiä.. Toki muistan hyvin tarkasti mitä kaikkea parin vuoden sisällä on tapahtunut, mutta mikä tämän todella aiheutti, en osaa aavistellakaan..
... jalat suustani. Näinhän se on..
Olin joskus kova. Olin hyvin kirjava ja terävä suustani, taitava puhumaan, taitava lukemaan muita. Olisin joskus ollut jopa kova pala vastustajalle fyysisessä mittelössä.
Nyt olen pehmyt kuin mädäntynyt banaani. Astu päälleni, kuulet vain *lörts*. En sano vastaan, hymyilen ja koetan kääntyä pois tai sopertaa jotain omaa.
Mitä tapahtui? Itse olen ollut pahasti masentunut, mutta selvisin siitä. Uskon selviäväni kaikista eteeni tulevista ongelmista, koska olen selvinnyt pahasta masennuksestakin itse. Kukaan ei edes osaisi kuvitella nykyisen minäni perusteella, että olen ollut masentunut. Kukaan ei osannut kuvitella sitä edes silloin, kun kärsin siitä niin pahasti, että mietin riistäisinkö hengen itseltäni. Osasin niin taitavasti peittää synkät tuntemukseni. Silloin kun tuntui mahdottomalta esittää hyväntuulista, pysyttelin omissa oloissani. Mutta eräänä päivänä tulin siihen pisteeseen, että tajusin, että näin ei voi jatkua. Aloin tietoisesti ajatella positiivisemmin. Joka aamu mietin, mitä positiivista on tässä hetkessä. Voimia sain erityisesti hyvästä ja kauniista säästä, joskus sadekin oli hyvää säätä, nautin veden valumisesta ja vaatteideni kastumisesta. Mutta erityisesti nautin siitä, kun vaihdoin kuivaa ylle ja oli hyvä olo. Feenix-linnuksi tunsin itseni tuolloin. Olen opetellut nauttimaan itsestäni ja elämästä, pyrin näkemään asioiden valoisat puolet. Harjoita itsesuggestiota! Olet vahvempi kuin uskotkaan. Älä anna masennukselle periksi! Lähde ulos, urheile, nauti pienistä asioista, ylitä itsesi jossakin asiassa joka päivä. Iloitse jokaisesta voitosta, jonka itsestäsi otat! Palkitse itseäsi kun olet mielestäsi onnistunut. Huomaat, että olet kuin oletkin Feenix-lintu, kykenet nousemaan tuhkasta ja löydät uuden alun elämällesi. Voimia!
Jos se ei tapa ni se vahvistaa. Itse olen voimakas tunneihminen, vaikka sitä ei varmaan lähimmätkään ihmiset usko :) niin viielä olen ja pystyn kätkemään tunteet. Olen käynyt myös aallon pohjalla, mutta noussut sieltä. Skorppareillahan on taipumus aina uudistaa elämänsä. Kyllä sä sieltä vielä pystyt nousemaan ja kun nouset, olet entistä vahvempi.
Tuli ehkä vähän väärä käsitys. En ole sellainen kovis että hakkaisin tuolla kartsalla porukoita. Oikeastaan olen aika lämminhenkinen ja oikeudenmukainen. Mutta tarvittaessa olen kyllä kova. Olen kyllä hyvin syvällinen ja seksuaalinen. Oikeastaan olen ihan sellainen kuin horoskoopissa lukee. Venus vaaka eli naisia palvova. Naiset ihailevbat minua mitä joskus itsekin ihmettelen.
Mä olen kaksoisskorppari, eli nousu ja aurinko on skorpparissa. Aiemmin olen myös minä kärsinyt masennuksesta ja muunkin laisista vakavemmista psyykkisistä häiriöistä, lähinnä suurten elämänmuutosten aiheittamana.
Elämä oli tuolloin hyvin kamalaa, näin lievästi sanottuna, mutta todellisuudessa kävin aivan niin pohjalla kuin mahdollista, elämän ja kuoleman rajalla, sillä muistan jopa katsoneeni sairaalassa itseäni ulkopuolisena syvän usvan täyttäessä ympäristön.
Nyt voin sanoa, että olen tervehtynyt. Lääkkeitä en enää juurikaan käytä, toista lääkettä syön enää vain nimeksi ja kuukauden kuluttua senkin lopetan, kaksi oli aikoinaan. Feeniks lintu todellakin voisi kuvata minua. Nuoret yleensäkin paranevat tai selviävät tällaisista tapahtumista helpommin ja niin paranin minäkin hyvin nopeasti ja huomaamatta, kiitos siitä myös avomiehelleni, johon tutustuin sairastuttuani, ja joka auttoi minua lähinnä unohtamaan huonot ajat ja tapahtuneet asiat. Puhuttu ei olla näistä sairauksista juurikaan kuin vähän, kaikkea en ole kertonut läheskään hänelle, koska en halunnut ketään hoivaamaan minua. Olin aiemmin toisin sanoen surullinen siitä, kun minulla ei ollut läheistä kaveria. Paranin hetkessä kun sain vierelleni unelmieni miehen.
Olisiko tällainen kuvaus, joka sopisi minun horoskooppiini. Kaikki luultavasti eivät tämän jälkeen halua tunnustaa kuuluvansa skorpionien ryhmään.
ja kaksois sellainen ja nainen. Olen erittäin herkkä sisimmässäni, mutta vahvuuttakin löytyy. Kuten aloittaja kertoi omaavan erittäin herkän intuition ja vaistoavan ihmisestä jotain jo ennen kuin toinen suutaan aukaiseen, niin sama mulla. Minua pidetään salaperäisenä, koska en ikinä ole lörpötellyt omia asioitani mm. työ- ja opiskelupaikoissa ja muutenkin vain harvalle todella hyvälle ystävälle avaudun.
Lieköhän mullakin taipumusta masennukseen, kun on niitä päiviä joskus, että mieli on ihan musta ja kieltämättä olen kokenutkin paljon vastoinkäymisiä elämässäni, mutta aina sieltä suosta on noustu. Skorppari taitaa todellakin fenikslinnun tavoin nousta aina uudelleen ja uudelleen periksi antamatta.
Lempeä luonteeltani mäkin olen, mutta jos joku suututtaa minut, niin en varmasti jätä asiaa siihen, vaan teen jotain vaikeuttaakseni edes vähän sen ihmisen elämää. Tarkoitan sellaisia juttuja, joissa minua on loukattu todella pahasti ja niitä tilanteita ja ihmisiä ei onnekseni ole kuin kaksi, muut olen tainnut vaistoni avulla saanut pysymään loitolla elämästäni. Mystiikka kiinnostaa ja edelliset elämät jne...miten teillä muilla, onko kiinnostusta sellaisiin juttuihin?
Mut kaiken kaikkiaan, taidamme me skorpparinaiset olla miesten mieleen, kun itse ainakin saan paljon kuulla kehuja miehiltä, luonteestani ja joku joskus kehuu ulkonäköäkin. Olen tyytyväinen itseeni ja uskallan tunnustaa olevani skorpioni :))
planeettoja skorpioniin osunut, aurinko 3 muuta ja vielä 3 asteroidia. Noista aiemmista jutuista tunnistaa hyvin itsensä. Jatkuva tarve uudistumiseen, oikeudenmukaisuus, herkkyys, kova kuori, hiljaisuus, syvällisyys...
Minut varmaankin koetaan salaperäisenä, itsevarmana, ehkä ylpeänä ja hieman pelottavanakin. Astrologia ym. kiinnostaa paljon ja sitä kautta oon vihdoin alkanut hieman ymmärtää itseäni. Väittäisin että kukaan ei perinpohjin voi mua tuntea. En liikoja löpise itsestäni kai itseäni suojellakseni, pelkään että kertomillani asioilla joku saattaisi loukata mua. Vain tosi luotettavalle ystävälle voin avautua. En myöskään ylläpidä pinnallisia suhteita, ja ystäväpiiri onkin suppea. Aika pahaa masennusta olen myös joutunut kokemaan, lähinnä eron seurauksena, mutta niistä oon saanut itsevarmuutta ja henkisiä eväitä tulevaisuuden varalle.
Jollakin tuossa alussa oli huonoja kokemuksia skorpionista. Olen skorpparimies ja usein suhteessa olen mustasukkaisuuden kohteena vaikka en voi kuvitella loukata lähimpiäni. Tarvitsen myös vapauteni, enkä pitkään ole ohjailtavana. Minkäänlainen painostaminen ei tule kysymykseen. Tarvitsen myös kumppanin ehdottoman luottamuksen. Herkkävaistoisena huomaan jos jossakin mättää. Viimeistään tässä vaiheessa pitää skorpionille olla täysin aito ja rehellinen, muuten ei jatkuvuutta voi pitkään olla. Muuten voi skorpioni rajuillakin keinoilla pyristellä irti.
Nuorempana olen ollut melko teräväsanainen ja nykyäänkin tarvittaessa, joskin vaistojen ohjaamana pyrin niistä eroon koska olen huomannut että tahtomattani loukata, saatan rehellisyydessäni sanoa asiat liiankin suoraan. Kaveripiiri senkun harvenee.. siksi usein pidän mielipiteet sisälläni, jos ne eivät minua kosketa ja oon usein hiljainenkin.
Mitenkäs muut ovat nämä asiat kokeneet?
hyviä ystäviä. Ei mitään mukavia tuttavia vaan sellaisia, jotka todella pääsevät sinne kovan kuoren alle, ja ovat tämän luottamuksen arvoisia.. Musta ainakin tuntuu, että ei ole mitään kauniimpaa kuin se että voi välillä luvan kanssa olla "heikko" ja haavoittuvainenkin, vaikka yleensä olisi kuinka itsenäinen ja voimakas ihminen tahansa. Taipuisin helposti masennukseen jos en voisi puhua äidilleni (skor) ja parhaille ystävilleni (rapu & neitsyt), kaikista maailman asioista,täysin omana itsenäni.. Skorpioneista sanotaan että emme esitä mitään, mitä emme ole, mutta toisaalta itse olen harvoin täysin avoin. Niille joita mustat pilvet ei jätä rauhaan> elämään pitää löytää intohimo ja tarkoitus!
Muuten tekeekö kova kuori skorpionista heikon? Miksi herkkää sielua pitää piilotella niin kiihkeästi? En itsekään tähän tiedä vastausta vaikka merkin edustaja olenkin..
"Miksi herkkää sielua pitää piilotella niin kiihkeästi?"
Jos lopetat piilottelun, ja sielusi on herkkä kuin munankuori, se murskataan. Mutta jos sielusi on herkkä kuin lammen tyyni pinta, sitä ei voi murskata, eikä sitä tarvitse piilotella. Matka on pitkä...