Vaellushiihtäjiä

Riekko

Harmittaa kun tekisi mieli pitemmille hiihtovaelluksille kevättalvella, mutta yksin ei kuulemma saa koskaan lähteä, tai naiset keskenään. Tutut miehet ovat kaikki laiskoja hiihtäjiä. Onko ideoita, miten muut ovat ratkaisseet ongelman?
Riekko

14

4299

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kiirunakukko

      Ilman muuta lähtisin sinun kanssasi, mutta kun tuli jo luvattua yhdelle typylle (vaimo). Ehkä sitten ensi kerralla...

      Missä muuten on sellaista neuvottu, ettei naiset keskenään voi lähteä hiihtovaellukselle?

    • Vaellukselle lähtöön, jos ei ukko pane vastaan.
      Ilmoitat vaan tänne tai johokin foorumiin, niin varmasti saat seuraa. Suomenlatu tai joku muu järjestö voi olla ratkaisu. Kokeile tuolta vaikka seuranhakua! ----->

      http://www.relaa.com/ ja http://www.vaellusnet.com/turinat/

    • näin............

      Kerään riittävästi rohkeutta ja lähden yksin.

    • Variksensiipi

      Olen lähdössä hiihteleen pohjoiseen keväämmällä joksikin aikaa. Olen nelikymppinen mies. Jos kiinnostusta niin kyllä reissuun mahtuu.

      • Riekko

        Sullahan saattaa vaikka nilkka nyrjähtää tai patteri loppua kännykästä, mitens suu sitten pannaan ?
        Samalle tuvalle voi hiihdellä joitain karjuja jotka voivat käydä hankaliksi yksin hiihteleville naisille, ja vaikka olisi kaksikin naista niin voivat ne silti käydä hankaliksi. Ratkaisua en keksi muuta kuin täytyy varmaan ottaa uusi ukko, sellainen hiihtelevä tyyppi :)


      • Variksenluu
        Riekko kirjoitti:

        Sullahan saattaa vaikka nilkka nyrjähtää tai patteri loppua kännykästä, mitens suu sitten pannaan ?
        Samalle tuvalle voi hiihdellä joitain karjuja jotka voivat käydä hankaliksi yksin hiihteleville naisille, ja vaikka olisi kaksikin naista niin voivat ne silti käydä hankaliksi. Ratkaisua en keksi muuta kuin täytyy varmaan ottaa uusi ukko, sellainen hiihtelevä tyyppi :)

        Niin ainahan sita voi sattua jotain. Mut eiköhän vaarallisin osuus ole toi automatka. Kunhan saan ahkioni kuntoon alan pikkuhiljaa suunnittelemaan tarkemmin tota reissua. Ja niistä karjuista olen itsekkin mies puolinen. Aurinkoa ja talvea.


      • Riekko kirjoitti:

        Sullahan saattaa vaikka nilkka nyrjähtää tai patteri loppua kännykästä, mitens suu sitten pannaan ?
        Samalle tuvalle voi hiihdellä joitain karjuja jotka voivat käydä hankaliksi yksin hiihteleville naisille, ja vaikka olisi kaksikin naista niin voivat ne silti käydä hankaliksi. Ratkaisua en keksi muuta kuin täytyy varmaan ottaa uusi ukko, sellainen hiihtelevä tyyppi :)

        ei tietenkään pidä lähteä jos tuntee itsensä epävarmaksi. Itse olen vaellellut yksinkin, viimeksi viime talvena ahkion kanssa viikon, nautiskellen. Niin ja olinhan syyskuun alussakin yksin pitkin Lappia resuamassa. Parin viikon päästä lähden Itäkairaan taas. Kaikkina vuoden aikoina useiden vuosien ajan olen vaellellut kahdestaan yhden vaellukseen hurahtaneen naisystäväni kanssa, joskus aikuisen tyttäreni, eikä koskaan mieleeni ole tullut että ketään pitäisi erämaassa pelätä. Kaikkien "karjujenkin" kanssa olen tullut hyvin toimeen vaikka en itse ole karju. Olen yöpynyt useita kertoja kämpän ainoana naisena, seura on ollut aina hyvää, mukavaa, mitään asiattomia yrityksiäkään en ole kokenut. Enkä usko sen johtuvan yksin ulkoisesta olemuksestani, koska nuorempana olin ihan nättikin. Luulenpa vain että roistoilla ei riitä viitseliäisyyttä rymytä saloilla, maalikylillä saaliin eteen ei tarvitse hikoilla. Sinisilmäisesti uskon että vaeltajat ovat kunnon väkeä, kunnioittavat kanssakulkijoitaan.
        Nilkka voi nyrjähtää yksinkin, sehän on selvä. Sen huomioiden olen monenlaisia mielikuva-harjoituksia käynyt läpi. Ihminen selviää monesta asiasta maltilla. On osattava leiriytyä hätätilanteessa ja pidettävä itsensä lämpimänä. Kevyt majoite, esim laavu on aina oltava mukana. Puhelimesta en ole kovin huolta kantanut koska useimmiten kuljen kuuluvuusalueiden ulkopuolella ja vaellusharrastukseni on niin vanhaa perua että suurimman osan retkistäni olen tehnyt jo ennen kännykkää, siis en sitä ole niin erämaassa oppinut kaipaamaankaan. Hyvä se tietysti on jos hätä tulee ja kuuluvuuksia on. Suurempi vaara joutua onnettomuuteen on etelän ihmisvilinässä kuin erämaassa, jos ei otattele luonnon kanssa, se nimittäin aina voittaa jos kilpaan käy. Siis asiat viisaasti harkiten, luontoa kunnioittaen liikkumalla yleensä pärjää. Paitsi että elämä on kaikkialla arvaamatonta ja vaarallista -ja kaikki katastrofin aineksethan ovat periaatteessa aina kasassa, eikä kukaan ole selvinnyt vielä hengissä.
        Yksin vaeltamisessa on hyvät puolensa, ei tarvitse tehdä kompromisseja, oman pään sisäiset prosessit ovat sitäpaitsi ihan mielenkiintoisia kun joutuu olemaan ihan vain itsensä kanssa. Kaksin vaeltelisin yleensä mieluiten minäkin, vaelluskavereita vain ei istu joka oksalla. Isossa ryhmässä en alkuunkaan viihdy, erämaan rauha jota retkilläni etsin, jää sosiaalisen hösötyksen varjoon. Sitä hösötystä on täällä siviilissä riittävästi.

        Toivottavasti pääset vaeltelemaan turvallisessa seurassa, nautinnollisia retkiä toivon kaikille muillekin taapertajille!


      • metsien mies
        Käypäläinen kirjoitti:

        ei tietenkään pidä lähteä jos tuntee itsensä epävarmaksi. Itse olen vaellellut yksinkin, viimeksi viime talvena ahkion kanssa viikon, nautiskellen. Niin ja olinhan syyskuun alussakin yksin pitkin Lappia resuamassa. Parin viikon päästä lähden Itäkairaan taas. Kaikkina vuoden aikoina useiden vuosien ajan olen vaellellut kahdestaan yhden vaellukseen hurahtaneen naisystäväni kanssa, joskus aikuisen tyttäreni, eikä koskaan mieleeni ole tullut että ketään pitäisi erämaassa pelätä. Kaikkien "karjujenkin" kanssa olen tullut hyvin toimeen vaikka en itse ole karju. Olen yöpynyt useita kertoja kämpän ainoana naisena, seura on ollut aina hyvää, mukavaa, mitään asiattomia yrityksiäkään en ole kokenut. Enkä usko sen johtuvan yksin ulkoisesta olemuksestani, koska nuorempana olin ihan nättikin. Luulenpa vain että roistoilla ei riitä viitseliäisyyttä rymytä saloilla, maalikylillä saaliin eteen ei tarvitse hikoilla. Sinisilmäisesti uskon että vaeltajat ovat kunnon väkeä, kunnioittavat kanssakulkijoitaan.
        Nilkka voi nyrjähtää yksinkin, sehän on selvä. Sen huomioiden olen monenlaisia mielikuva-harjoituksia käynyt läpi. Ihminen selviää monesta asiasta maltilla. On osattava leiriytyä hätätilanteessa ja pidettävä itsensä lämpimänä. Kevyt majoite, esim laavu on aina oltava mukana. Puhelimesta en ole kovin huolta kantanut koska useimmiten kuljen kuuluvuusalueiden ulkopuolella ja vaellusharrastukseni on niin vanhaa perua että suurimman osan retkistäni olen tehnyt jo ennen kännykkää, siis en sitä ole niin erämaassa oppinut kaipaamaankaan. Hyvä se tietysti on jos hätä tulee ja kuuluvuuksia on. Suurempi vaara joutua onnettomuuteen on etelän ihmisvilinässä kuin erämaassa, jos ei otattele luonnon kanssa, se nimittäin aina voittaa jos kilpaan käy. Siis asiat viisaasti harkiten, luontoa kunnioittaen liikkumalla yleensä pärjää. Paitsi että elämä on kaikkialla arvaamatonta ja vaarallista -ja kaikki katastrofin aineksethan ovat periaatteessa aina kasassa, eikä kukaan ole selvinnyt vielä hengissä.
        Yksin vaeltamisessa on hyvät puolensa, ei tarvitse tehdä kompromisseja, oman pään sisäiset prosessit ovat sitäpaitsi ihan mielenkiintoisia kun joutuu olemaan ihan vain itsensä kanssa. Kaksin vaeltelisin yleensä mieluiten minäkin, vaelluskavereita vain ei istu joka oksalla. Isossa ryhmässä en alkuunkaan viihdy, erämaan rauha jota retkilläni etsin, jää sosiaalisen hösötyksen varjoon. Sitä hösötystä on täällä siviilissä riittävästi.

        Toivottavasti pääset vaeltelemaan turvallisessa seurassa, nautinnollisia retkiä toivon kaikille muillekin taapertajille!

        Vanha taru kertoo että Itäkairassa on joskus takavuosina elellyt,tai muuten vain paljon aikaansa viettänyt naishenkilö.En tiedä onko tarina tosi vai ei,mutta tällaisia uskaliaita ja kunnioitusta herättäviä naisvaeltajia olen minäkin joskus reissuillani tavannut.Yhtenä mieleenpainuvimpana tapauksena on muistissani vuonna -82 sattunut kohtaaminen.Olimme vaimon kanssa huhtikuisella hiihtovaelluksella asettuneet yöpuulle Keskon kämppään jonkun muun kulkijan lisäksi.Kaikki nukkuivat jo puolenyönaikoihin kun tupaan saapui pimeästä(suhteellinen käsitys)ja pakkasesta yksinäinen naishiihtäjä joka kertoi tulleensa Jaurulta Vongoivan kautta.Syvä kunnioitukseni heräsi tätä keski-iän paremmalle puolelle ehtinyttä vaeltajaa kohtaan,ehkä juuri siksi koska hän oli naishenkilö.Toivotampa vaan hyviä hiihtokelejä sinne Itäkairaan tuleville viikoille!


      • metsien mies kirjoitti:

        Vanha taru kertoo että Itäkairassa on joskus takavuosina elellyt,tai muuten vain paljon aikaansa viettänyt naishenkilö.En tiedä onko tarina tosi vai ei,mutta tällaisia uskaliaita ja kunnioitusta herättäviä naisvaeltajia olen minäkin joskus reissuillani tavannut.Yhtenä mieleenpainuvimpana tapauksena on muistissani vuonna -82 sattunut kohtaaminen.Olimme vaimon kanssa huhtikuisella hiihtovaelluksella asettuneet yöpuulle Keskon kämppään jonkun muun kulkijan lisäksi.Kaikki nukkuivat jo puolenyönaikoihin kun tupaan saapui pimeästä(suhteellinen käsitys)ja pakkasesta yksinäinen naishiihtäjä joka kertoi tulleensa Jaurulta Vongoivan kautta.Syvä kunnioitukseni heräsi tätä keski-iän paremmalle puolelle ehtinyttä vaeltajaa kohtaan,ehkä juuri siksi koska hän oli naishenkilö.Toivotampa vaan hyviä hiihtokelejä sinne Itäkairaan tuleville viikoille!

        Ei Itäkairan Prinsessa tarua suinkaan ole. Hän liikkuu edelleen Itäkairassa ja asuu oikeasti Oulun lähellä. Vaeltelee enimmäkseen yksin, joskus puolisonsa kanssa. Prinsessasta on tehty jokunen lehtijuttukin. Saattaa olla että Keskolle tulija oli joku muu, minulla on sellainen käsitys ettei alkuperäisversio ainakaan liiku lainkaan suksilla, vaikka toukokuun puolella jo rämpii sohjossa mutta jalkapelillä. Kiva on prinsessan juttuja vieraskirjoista lukea. Hassua että en ole häneen sattunut törmäämään koskaan, aina olemme menneet jotenkin ristiin vaikka paljolti samoilla alueilla joka vuosi liikumme, minä tosin talvellakin.
        Siis käypäläinen ei ole se prinsessa. Hänessä kun ei ole prinsessa-ainesta, enempikin maahisten sukua lie.


      • metsien mies
        Käypäläinen kirjoitti:

        Ei Itäkairan Prinsessa tarua suinkaan ole. Hän liikkuu edelleen Itäkairassa ja asuu oikeasti Oulun lähellä. Vaeltelee enimmäkseen yksin, joskus puolisonsa kanssa. Prinsessasta on tehty jokunen lehtijuttukin. Saattaa olla että Keskolle tulija oli joku muu, minulla on sellainen käsitys ettei alkuperäisversio ainakaan liiku lainkaan suksilla, vaikka toukokuun puolella jo rämpii sohjossa mutta jalkapelillä. Kiva on prinsessan juttuja vieraskirjoista lukea. Hassua että en ole häneen sattunut törmäämään koskaan, aina olemme menneet jotenkin ristiin vaikka paljolti samoilla alueilla joka vuosi liikumme, minä tosin talvellakin.
        Siis käypäläinen ei ole se prinsessa. Hänessä kun ei ole prinsessa-ainesta, enempikin maahisten sukua lie.

        Käypäläistä epäillyt tuoksi legendaariseksi prinsessaksi,vaikka saattoi kirjoitukseni niinkin ymmärtää.


    • vaeltaja

      3-5 naista porukalla varmaan pärjäis, kun suunnittelisi
      hyvin. Varaisi varaustupapaikkoja ainakin ekoille reissuille yms. Olen kiinnostunut lähtemään mukaan joku talvi jos muuten tuntuu että pärjätään porukassa. meilaile. [email protected]

      • Riekko

        Hyvä idea, Tuula! Otan yhteyttä piakkoin, ensi vuoden kevätvaelluksen tiimoilta.


    • Tuisku

      Olisin myös innokas lähtemään ryhmään mukaan suunnittelemaan reissua! Laitoin meilin Vaelajan antamaan sähköpostiosoitteeseen.

      • Riekko

        Odottelemme siis yhdessä viestiä Vaeltajalta.
        Varmaan olisi hyvä tavata ihan oikeasti ennekuin enemmän suunnitellaan yhteistä reissua.
        Riekko


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ymmärrän paremmin kuin koskaan

      Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän
      Tunteet
      47
      5146
    2. Pyhäinpäivän aamua

      Oikein hyvää huomenta ja rauhallista päivää. ❄️😊🥱☕❤️
      Ikävä
      326
      1918
    3. Nainen, se auttaisi jo paljon minua

      tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin
      Ikävä
      113
      1838
    4. Anja ja Janne

      Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut
      Tuusniemi
      70
      1517
    5. Tässä epämiellyttävä totuus

      Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät
      Ikävä
      68
      1467
    6. Miksi olet niin ehdoton mies?

      Yksi virhe ja heti pihalle?
      Ikävä
      81
      1214
    7. Elämäni rakkaus

      Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh
      Ikävä
      32
      1213
    8. Entä jos sinäkin?

      Ehkä sinäkin ajattelet minua?
      Ikävä
      36
      1056
    9. On vaikea uskoa

      Että hän olisi niin syvästi rakastunut
      Ikävä
      42
      1035
    10. Mikä sinussa on parasta

      Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä
      Ikävä
      21
      984
    Aihe