Olipa kerran miekkonen nimeltä Hindel. Hindel oli jo ohittanut nuoruutensa kiihkon ja eleli nyt seesteisiä keski-iän vuosia yhdessä vaimonsa Leenan kanssa. Hindel harrasti filateliaa ja paiseiden puhkomista. Hindelille nähkääs putkahteli märkärupia sinne tänne tuosta vaan. Niiden puhkominen oli Hindelin mielestä hulvattoman hauskaa. Hänen vaimonsa tosin piti sitä inhottavana ja epähygieenisenä, samoin kuin Hindelin tapaa kerätä varpaankynsiä purkkiin ja sitten pureskella niitä.
Hindeliä ei kuitenkaan hänen vaimonsa naisellinen hienostuneisuus estänyt. Hän eleli itselleen ja itseään varten. Hänestä ei vähimmässäkään määrin voinut sanoa, että hän olisi tossun alla (tussun alla hän tosin joskus oli, mutta se on jo eri tarina).
Eräänä päivänä kävi niin, että päivittäisellä kävelyretkellään puistossa Hindel huomasi housujensa putoilevan tavan takaa. Aluksi hän ei kiinnittänyt erityistä huomiota asiaan, kiskaisi vain pöksynsä vyötärölle. Sama kuitenkin toistui uudelleen ja uudelleen. Hindel huolestui ja kiiruhti kotiinsa. Siellä hän meni peilin eteen ja huomasi asian oikean tolan: hänen takapuolensa lerputti aivan valtoimenaan!
Hindel kirkaisi kauhusta ja Leena riensi ovensuuhun. "mikä hemmetti sulla on, Hindel", Leena ihmetteli. "Mun perse lerputtaa", nieleskeli Hindel. "Lerputtaa? Miten niin lerputtaa? Mitä se sellainen on", Vaimo hämmästeli. "Katso itse jos et usko", Hindel pyllisti kohti vaimoaan. Se oli vikatikki. Hindelin takapuolen valtaisa paine purkautui hirmuisen räjähdyksen saattelemana ja Leena peittyi - no tiedätte kyllä mihin.
Hindel itse singahti räjähdyksen voimasta ulkoavaruuteen ja päätyi kuun kiertoradalle. Onneksi kuu-ukko pyydysti Hindelin ja pyysi hänet asumaan kotiinsa kuun keskipisteeseen. Siellä kuu-ukko ripuloi Hindelin suuhun päivittäin ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Sen pituinen se.
Hindeliä ei kuitenkaan hänen vaimonsa naisellinen hienostuneisuus estänyt. Hän eleli itselleen ja itseään varten. Hänestä ei vähimmässäkään määrin voinut sanoa, että hän olisi tossun alla (tussun alla hän tosin joskus oli, mutta se on jo eri tarina).
Eräänä päivänä kävi niin, että päivittäisellä kävelyretkellään puistossa Hindel huomasi housujensa putoilevan tavan takaa. Aluksi hän ei kiinnittänyt erityistä huomiota asiaan, kiskaisi vain pöksynsä vyötärölle. Sama kuitenkin toistui uudelleen ja uudelleen. Hindel huolestui ja kiiruhti kotiinsa. Siellä hän meni peilin eteen ja huomasi asian oikean tolan: hänen takapuolensa lerputti aivan valtoimenaan!
Hindel kirkaisi kauhusta ja Leena riensi ovensuuhun. "mikä hemmetti sulla on, Hindel", Leena ihmetteli. "Mun perse lerputtaa", nieleskeli Hindel. "Lerputtaa? Miten niin lerputtaa? Mitä se sellainen on", Vaimo hämmästeli. "Katso itse jos et usko", Hindel pyllisti kohti vaimoaan. Se oli vikatikki. Hindelin takapuolen valtaisa paine purkautui hirmuisen räjähdyksen saattelemana ja Leena peittyi - no tiedätte kyllä mihin.
Hindel itse singahti räjähdyksen voimasta ulkoavaruuteen ja päätyi kuun kiertoradalle. Onneksi kuu-ukko pyydysti Hindelin ja pyysi hänet asumaan kotiinsa kuun keskipisteeseen. Siellä kuu-ukko ripuloi Hindelin suuhun päivittäin ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Sen pituinen se.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä oon tosiaan nyt täällä kuussa.