niinpa, siina se kysymys tuli.
olen talla hetkella aarettoman ihastunut toiden kautta eraaseen mieheen vaikka elan vakituisessa parisuhteessa ja aivan hullua on se, etta olen menossa tana vuonna naimisiin!
olenkin miettinyt johtuuko ihastumiseni osittain juuri siita, etta naina haita edeltavina kuukausina ajattelen enemman omaa suhdettani sulhaseeni ja onko han varmasti ja oikeasti minulle "se oikea". luulin vuosi sitten olevani asiasta varma, mutta kuluneen vuoden aikana olen aika ajoin joutunut ajattelemaan asiaa tarkasti.
meilla ei ole ollut helppo vuosi takana ja nyt tama ihastukseni tyon kautta (ei kuitenkaan tyopaikallani) saa paani sekaisin. olen flirttaillut ihastukseni kanssa aina kun han tulee tyopaikallani kaymaan (ei ole edes kaynyt kun 6 kertaa) ja olen myyty kun han puhuu minulle. pidan suunnattomasti hanen tyylistaan ja rauhallisuudestaan, luulen etta han muistuttaa muutenkin siina suhteessa paljon omaa (jo poisnukkunutta) isaani. hanen tyonsa sivuaa sita mita itsekkin teen ammatikseni ja tiedan, etta hanella on samoja kiinnostuksen kohteita (ainakin kaksi) ja minusta tuntuu, etta haluaisin tietaa hanesta koko ajan enemman ja enemman, jotta voisin loytaa jotakin josta en hanessa pida ja yrittaa siksi hanet unohtaa. en tunnu saavan mielenrauhaa hanesta ja ajattelen hanta joka paiva.
mika siis neuvoksi?? tiedan, etta tilanne on aika "patti". haluaisin tutustua ihastukseeni niin paljon paremmin ja pikimiten, vaikka samaan aikaan tiedan, etta en voi sita tehda, silla olenhan luvannut viettaa loppuelamani jonkun toisen kanssa.. onkohan tama vain jotain haita edeltavaa stressin aiheuttamaa oireilua vai mista tiedan, jos vaikka olenkin mahdollisesti loytanyt elamani toisen "Oikean" joka voisi minut tehda onnelliseksi? onnellisemmaksi kuin oma sulhaseni?
olen talla hetkella aarettoman ihastunut toiden kautta eraaseen mieheen vaikka elan vakituisessa parisuhteessa ja aivan hullua on se, etta olen menossa tana vuonna naimisiin!
olenkin miettinyt johtuuko ihastumiseni osittain juuri siita, etta naina haita edeltavina kuukausina ajattelen enemman omaa suhdettani sulhaseeni ja onko han varmasti ja oikeasti minulle "se oikea". luulin vuosi sitten olevani asiasta varma, mutta kuluneen vuoden aikana olen aika ajoin joutunut ajattelemaan asiaa tarkasti.
meilla ei ole ollut helppo vuosi takana ja nyt tama ihastukseni tyon kautta (ei kuitenkaan tyopaikallani) saa paani sekaisin. olen flirttaillut ihastukseni kanssa aina kun han tulee tyopaikallani kaymaan (ei ole edes kaynyt kun 6 kertaa) ja olen myyty kun han puhuu minulle. pidan suunnattomasti hanen tyylistaan ja rauhallisuudestaan, luulen etta han muistuttaa muutenkin siina suhteessa paljon omaa (jo poisnukkunutta) isaani. hanen tyonsa sivuaa sita mita itsekkin teen ammatikseni ja tiedan, etta hanella on samoja kiinnostuksen kohteita (ainakin kaksi) ja minusta tuntuu, etta haluaisin tietaa hanesta koko ajan enemman ja enemman, jotta voisin loytaa jotakin josta en hanessa pida ja yrittaa siksi hanet unohtaa. en tunnu saavan mielenrauhaa hanesta ja ajattelen hanta joka paiva.
mika siis neuvoksi?? tiedan, etta tilanne on aika "patti". haluaisin tutustua ihastukseeni niin paljon paremmin ja pikimiten, vaikka samaan aikaan tiedan, etta en voi sita tehda, silla olenhan luvannut viettaa loppuelamani jonkun toisen kanssa.. onkohan tama vain jotain haita edeltavaa stressin aiheuttamaa oireilua vai mista tiedan, jos vaikka olenkin mahdollisesti loytanyt elamani toisen "Oikean" joka voisi minut tehda onnelliseksi? onnellisemmaksi kuin oma sulhaseni?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.