lenkkeillessämme uudessa asuinkunnassamme helsingissä olen huomannut seuraavaa: rähisevän koiran kanssa kulkeva taluttaja/omistaja pysähtyy ohitustilanteessa. omistaja jännittyy, kiristää hihnaa, kieltää koiraa jo etukäteen. koira tempoo hihnassa ärisee. omistaja tarraa koiraana, siirtyy nurmikolle pakoon tai isompien koirien kanssa sitoo remmin toisen pään aitaan. omistaja roikkuu koiran niskassa tai ottaa sen syliinsä. koira jatkaa riekkumista. paikalla odotetaan että muut ovat menneet ohi, jonka jälkeen matka jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.
mietinpä vaan kuinka suuri osa, jos ei nyt ihan kokonaan ärinä johdu omistajan käyttäytymisestä. miten tällaisen kohtelun saanut ärisijä suhtautuisi vastaantulijaan jos omistaja kulkisi ohi huomaamatta muita, kiristäisi hihnaa vain tarpeen vaatiessa. kieltäisi vasta ohituksen tapahduttua, tai aikaisintaan silloin kun kieltoon on aihetta. ei koskisi koiraan. palkitsisi hyvästä käytöksestä.
koiralle kaikki pitäisi opettaa hyvällä. lapsia voi torua ja kieltää, ne ymmärtävät puhetta, ainakin myöhemmin. vasta hyvän mentyä läpi voi koiralle opettaa että toimittava on vaikka ei aina haluaisikaan. lapsien kasvatuksesta sanotaan leikillä järjestys uhkaa, kiristä lahjo, koirilla se toimii päinvastoin. tosin on kouluttajan oman harkintakyvyn varassa kannattaako koiran kanssa siirtyä ollenkaan uhkaamiseen...
puhetta ymmärtävän ihmisen on vaikea ymmärtää miten yhdelä liikkeellä, eleellä, äänenpainolla, tilanteella, ajalla, paikalla, namilla, kosketuksella tai äänellä voi kertoa koiralle kokonaisen tarinan, lauseesta puhumattakaan. kuinka helposti koira reagoi siihen mitä emme edes tiedosta? koira saattaa yhdistää epämielyttävän kokemuksen johonkin eleeseen ja oppia reagoimaan negatiivisella tavalla, mutta yhtä hyvin koira oppii yhdistämään positiivisen ja reagoi positiivisesti. on kuitenkin aina muistettava se valitettava tosiseikka että negatiivinen korvaa useimmiten positiivisen ja tilannetta on vaikea korvat ataas positiiviseksi.
siis jokainen koiran omistaja/taluttaja/ystävä. miettikää asiaa koiran kannalta. miten ohitus tulisi toteuttaa? kannattaako reagoida tilanteeseen ennen tilannetta ja siten omalla toiminnalla provosoida koiraa hyökkäävään/pelkäävään käytökseen. kannattaako ohituksesta tehdä isompaa numeroa kun se jo on. Miettikää koulutuksessa onko tänään koirasi kipeä, jolloin negatiivinen olo voi antaa leimansa koko koulutukselle. miettikää tilannetta elettä aikaa likettä. älkää pilatko hyvää koiraa/alkua omalla harkitsemattomuudella. olkaa rohkeita, mutta muistakaa että vain täydellisesti koiran kanssa samoin tunteva ja ajatteleva voi olla täydellinen kouluttaja/omistaja/taluttaja ja siten saada täydellisesti toimivan koiran. (ainahan voi pyrkiä täydellisyyteen vaikkemme sitä koskaan tavoita)
ja lopuksi. ohittavana osapuolena olen aina huumorilla ihmetellyt miten käy kun vastakkain tulee kaksi pysähtyvää koirakkoa.. Siinäkö sitten seistään ja odotetaan että toinen uskaltaa ohittaa?
Kommentteja kiitos
mietinpä vaan kuinka suuri osa, jos ei nyt ihan kokonaan ärinä johdu omistajan käyttäytymisestä. miten tällaisen kohtelun saanut ärisijä suhtautuisi vastaantulijaan jos omistaja kulkisi ohi huomaamatta muita, kiristäisi hihnaa vain tarpeen vaatiessa. kieltäisi vasta ohituksen tapahduttua, tai aikaisintaan silloin kun kieltoon on aihetta. ei koskisi koiraan. palkitsisi hyvästä käytöksestä.
koiralle kaikki pitäisi opettaa hyvällä. lapsia voi torua ja kieltää, ne ymmärtävät puhetta, ainakin myöhemmin. vasta hyvän mentyä läpi voi koiralle opettaa että toimittava on vaikka ei aina haluaisikaan. lapsien kasvatuksesta sanotaan leikillä järjestys uhkaa, kiristä lahjo, koirilla se toimii päinvastoin. tosin on kouluttajan oman harkintakyvyn varassa kannattaako koiran kanssa siirtyä ollenkaan uhkaamiseen...
puhetta ymmärtävän ihmisen on vaikea ymmärtää miten yhdelä liikkeellä, eleellä, äänenpainolla, tilanteella, ajalla, paikalla, namilla, kosketuksella tai äänellä voi kertoa koiralle kokonaisen tarinan, lauseesta puhumattakaan. kuinka helposti koira reagoi siihen mitä emme edes tiedosta? koira saattaa yhdistää epämielyttävän kokemuksen johonkin eleeseen ja oppia reagoimaan negatiivisella tavalla, mutta yhtä hyvin koira oppii yhdistämään positiivisen ja reagoi positiivisesti. on kuitenkin aina muistettava se valitettava tosiseikka että negatiivinen korvaa useimmiten positiivisen ja tilannetta on vaikea korvat ataas positiiviseksi.
siis jokainen koiran omistaja/taluttaja/ystävä. miettikää asiaa koiran kannalta. miten ohitus tulisi toteuttaa? kannattaako reagoida tilanteeseen ennen tilannetta ja siten omalla toiminnalla provosoida koiraa hyökkäävään/pelkäävään käytökseen. kannattaako ohituksesta tehdä isompaa numeroa kun se jo on. Miettikää koulutuksessa onko tänään koirasi kipeä, jolloin negatiivinen olo voi antaa leimansa koko koulutukselle. miettikää tilannetta elettä aikaa likettä. älkää pilatko hyvää koiraa/alkua omalla harkitsemattomuudella. olkaa rohkeita, mutta muistakaa että vain täydellisesti koiran kanssa samoin tunteva ja ajatteleva voi olla täydellinen kouluttaja/omistaja/taluttaja ja siten saada täydellisesti toimivan koiran. (ainahan voi pyrkiä täydellisyyteen vaikkemme sitä koskaan tavoita)
ja lopuksi. ohittavana osapuolena olen aina huumorilla ihmetellyt miten käy kun vastakkain tulee kaksi pysähtyvää koirakkoa.. Siinäkö sitten seistään ja odotetaan että toinen uskaltaa ohittaa?
Kommentteja kiitos
Vastaukset 9
Vanhimmat
no meillä on koirana just tuollainen rähisijä tapaus. Jos yrität kävellä ohitustilanteissa koirien ohitse normaalisti rähjätään vielä pahemmin kuin silloin kun kielletään valmiiksi.
Tarkkailemalla koiran ilmettä näkee ihan selvästi aikooko koira rähjätä vai ei, jolloin koiraa pystyy varoittamaan jo ajoissa että se kulkee nätisti.
Hihnan kiristäminen on mielestäni parempi vaihtoehto kuin se että koira pääsee hyökkäämään vastaantulevan koiran kimppuun.
Nykyään kun on paljon päästy kouluttamaan tuota rähinää pois niin koirakin osaa jo ohittaa muut koirat hiljaa. jos koira on vapaana toisen koiran kanssa tappeluita ei synny. mutta lenkillä koiraa ei saa pitää vapaana ja toiseksi jos jänis kulkee sen nenän alta niin se lähtee ihan varmasti eli hihnassa lenkeillä.
Jep, mutta sinäpä et pysähdy, tarraa koiraan, välttele tilannetta jne. namin kanssa vois auttaa, mutta ootte jo varmaan harjotellu sillä. tottakai hihnaa kiristetään jos koira muuten hyökkää, mutta vasta tarpeen vaatiessa, siis ei nosteta koiran etupäätä narulla ilmaan jo ennen tilannetta.
Ja mikä parasta koulutat tätä käytöstä pois, et välttele ongelmaa...
En siis kritisoinut sinunkaltaisten kouluttajien/omistajien/taluttajien käytöstä
Onnea
Kiitos, että jaksoit tuon naputella tänne:) Siinä on taas muistuttamisen paikka näille rähisijöille. Olen aina ihmetellyt tuota pysähtymistä, ja vielä enemmän sitä, että koira päästetään maahan makaamaan, ja sieltä sitten hyökkäämään ja rähisemään.
Ja olen myös huomannut saman, että omistajat itse pelkäävät ohitustilanteita, ja siirtävät pelkonsa koiraansa.
Välillä minullakin on vaikeuksia, jos vastaantuleva on pysähtynyt odottamaan meitä. Minulla on kaksi koiraa, uros ja narttu, jotka kumpikaan eivät rähise, mutta tuo pysähtyminen saa kyllä uroksen niskakarvat nousemaan pystyyn. Koirani eivät selvästikään ymmärrä, miksi toinen seisoo, mitä se haluaa, ja urosta tilanne provosoi. Olemme silti aina ohi päässeet, mutta pientä murinaa on kyllä urokseltani kuultavissa. Senkin lopettaa, kiellosta.
Koulutusta koirallenne, hyvät pysähtyjät.Sitä olen monet kerrat toivonut. Yrittäkää edes, vaikkei koirasta tosiaankaan sitä täydellsitä tulisi, mutta, että pääsisitte edes kävelemään eteenpäin. Minuakin on huvittanut ajatus kahden pysähtyjän kohtaamisesta, taitaa tulla vilu odotellessa:)
Kirjoitit ihan just niistä virheistä, joita huomaan nyt tekeväni. Pysähdyn murisijani kanssa oikeastaan siksi, että on helpompi hallita koiraa, kun vaan tönöttää kunnes kunnolla koulutetut ovat päässeet ohi.
Nyt taidankin toteuttaa neuvojasi ja yrittää pysyä liikkeessä. Kiitti kirjoituksestasi.
ihanaa -kehittyvä ihminen -onnea yritykselle ja kerro myöhemmin kuulumisista...
lihasvoimiltani, arka nivelistäni enkä muutenkaan suuren suuri kooltani. Kävellessä toinen jalka on pääsääntöisesti ilmassa, ja jos lähes painoiseni piski lähtee silloin hyökkäykseen, viedään emäntää perässä kuin leijan pyrstöä. Siksi valmistaudun, isken kannat maahan ja otan remmistä kaksin käsin kiinni.
Nyt tietysti ihan asiallinen ihmettely, miksi ihmeessä minulla on sellainen koira jota en pysty hallitsemaan. Yksinkertaista; koira on kyllä koulutettu, mutta se on asunut koko ikänsä suuressa taloudessa, vapaana pihalla vahtikoirana. Pakottavien, ikävien elämäntilanteiden muutoksen vuoksi jouduin lähtemään kaupunkiin eläimieni kanssa ja koira on nyt lisäksi iäkkäänä muuttunut ärtyiseksi. En ota uutta koiraa kun tästä aika jättää (ainakaan näin suurta) mutta en tervettä 12-vuotiasta kumppania lopeta tämän pikku ongelman vuoksi.
Hm, tulipa vuoadtus asiasta mikä tuskin kiinnostaa ketään, saitte ainakin yhden selityksen pysähtymiseen :)
jep, oikeassa olet, tilanteesi on tosiaan hankala. vanha koira oppii kuitenkin uusia temppuja, joten miten olisi parit makkarat taskussa toisen koiran vastavetovoimaksi... voisihan sitä kokeilla. ensin vaikka paikallaan ja jos tehoo niin pikkuhiljaa liikkeessa. maalaiskoirastakin saa kaupunkilaiskoiran jos jaksaa opettaa ja palkita
Rähisevän koiran omistajana olen saanut ohjeet, että PITÄÄ pysähtyä koiran kanssa ja ottaa kiinni sitä tukevasti. Koiraa ei saa päästää omistaja edellä riehumaan. Ja kun koira on huomannut "saaliinsa" ja jää vaanimisasentoon on kieltäminen jo turhaa, se pitää tapahtua ennen kuin koira on huomannut kohteensa. Tämä konsti on meillä tepsinyt, pikkuhiljaa tosin. Näin meillä pikkuterrierin kanssa, ehkä isommilla koirilla on eri konstit.
outoa, mistä tommosta neuvoa jaetaan. en ainakaan ite noin tekisi... jaa-a kerrohan jotain järkeviä psykologisia syitä tolle ni siten ehkä ymmärretään...