Olen viisikymppinen työssä käyvä kolmen ihanan lapsen mummo. Työelämä on minulla erittäin kiireistä ja kuluttavaa. Viikonloppuina pakostakin menee aikaa palautumiseen ja voimien keräämiseen. Yritän auttaa poikani lapsiperhettä sen minkä voin: lastenhoitoapua antamalla ja rahallisestikin tosi paljon.
Rakastan lapsenlapsiani yli kaiken, mutta aina en jaksaisi hoitaa heitä. Tuntuu vaan, ettei nuoret sitä ymmärrä. Henkin haluaisivat viettää kahdestaan aikaa viikonloppuina ja heistä mummolan pitäisi olla paikka, johon voi aina tuoda lapset. Tämä on ikävä ristiriita, joka näivertää välejämme. Haluaisin tietysti olla mummo, joka on aina syli avoinna lapsenlapsilleen, mutta kun en vaan aina jaksa.
Onko toisilla tällaisia tilanteita?
Rakastan lapsenlapsiani yli kaiken, mutta aina en jaksaisi hoitaa heitä. Tuntuu vaan, ettei nuoret sitä ymmärrä. Henkin haluaisivat viettää kahdestaan aikaa viikonloppuina ja heistä mummolan pitäisi olla paikka, johon voi aina tuoda lapset. Tämä on ikävä ristiriita, joka näivertää välejämme. Haluaisin tietysti olla mummo, joka on aina syli avoinna lapsenlapsilleen, mutta kun en vaan aina jaksa.
Onko toisilla tällaisia tilanteita?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tilanteeni aivan sama.
ihmetelly kans kun nuoret ei ymmärrä että tämän ikäsenä:ei jaksa enää niin paljon!Sitä paitsi lapset vaatii mummolta paljon enempi kun omilta vanhemmilta,pitäs jaksaa pomppia ja leikkiä kaikenlaista mukana,tietenkin se välillä on kivaa mutta ei koko ajan!Myös se että ukit ja vaarit saa mennä omia menoja ja ei heiltä edes kysytä mitään.Välillä tuntuu että vaikka rakastaakin lapsia:vois muuttaa kauemmaksi.
syntyi, teimme tyttäreni kanssa sopimuksen että otan lapsenlapsen noin kerran kuukaudessa viikonloppuhoitoon. Tämä systeemi on toiminut hyvin, ja jokainen on ollut suht tyytyväinen järjestelyyn. Toimin pienyrittäjänä ja viikonloput ovat itselläni lähes aina vapaat. Tytär järjestää menonsa ja vapaansa sille viikonlopulle jolloin pikkutyttö on luonani ja me tytöntytön kanssa odotamme innolla noita viikonloppuja.:)) Hauskaa on, koska järjestän tilanteet niin ettei tarvitse hirveästi muuta tehdä noina viikonloppuina kun touhuta pikkuisen kanssa. Asumme eri paikkakunnilla, joten sekin tietysti tekee tilanteen helpommaksi ja selkeämmäksi.
Toki joustamme tilanteen mukaan puolin ja toisin, esim sairastumiset tai työesteet.
että lastenlapset ovat pieniä vain hetken aikaa, kutan omatkin lapset olivat. Aika rientää tosi nopeasti. Siteet lastenlapsiin luodaan aikaisessa vaiheessa ja myöhemmin niitä on aika hankala rakentaa. Oletko harkinnut että alkaisit tehdä osa-aikatyötä vaikka vuoden ajaksi? Silloin et väsyisi niin paljon omasta työstä, sinulla olisi enemmän aikaa itsellesi ja viikonloppuisin myös lastenlapsillesi.
Kiitos erityisesti Sinun vastauksestasi.
En todella ole tullut ajatelleeksi, että he ovat pieniä vain hetken. Ja onhan totta, että jos vanhemmat saavat levätä, he jaksavat taas lastenkin kanssa enemmän.
Olen itsekin ajatellut sitä vuoden osa-aikatyötä... hmm. täytyy miettiä.
paljon olenkin kuullut nykyisin tuollaisesta....
Kyllä aikuisten lasten pitäisi itse ymmärtää ettei niitä kullannuppuja voi aina hoidatuttaa isovanhemmilla..pitää uskaltaa sanoa heille,että ei jaksaisi niin usein hoitaa...kyllä he varmasti ymmärtävät kun selittää asian nätisti..on turha polttaa itseään loppuun...
että lapset on todella vähän aikaa pieniä mutta siitä huolimatta ei ketään voi hyväksi silläkään verukkeella käyttää!Jos ei jaksa niin ei jaksa!Missä on työantaja joka antaa virkavapaata lastenlapsien takia!
työnantajaa ole olemassakaan. Kun on jono työntekijöitä oven takana odottamassa, niin osa-aikaisen työn tai virkavapaan pyytäminen lastenlasten vuoksi ei mene läpi. Ei tänäpäivänä.
Kyllä Sinun/teidän kannattaisi vakavasti keskustella lastenne kanssa asiasta. Ei työssäkäyvältä mummolta voida vaatia sitä että jaksaa vielä jatkuvasti lapsenlapsia hoitaa. Ennnenaikaan tilanne oli vallan toinen, yleensähän mummot olivat kotona, eivät suinkaan työelämässä mukana. Myytti siitä mummolan kaikkivoipaisuudesta taitaa olla sieltä ammoisilta ajoilta peräisin.
ihan eri asia kuin virkavapaa.Sitäpaitsi siitä saa rahaakin.
työpaikan menettämisestä, niin on tietenkin ymmärrettävää että mitään joka helpottaisi omaa elämää ja jaksamista ei voi edes harkita.
Työnantajat suhtautuu tosi myönteisesti nykyään näihin vapaa-aikajärjestelyihin koska ne edesauttavat työntekijän jaksamista työelämässä.
Myös se seikka että ei ole ongelmia saada toinen henkilä tilalle edesauttaa työnantajaa suhtautumaan vapaa-aikajärjestelyihin myönteisesti.
mummolomia!Se olisi hyväksi kaikille noin pitemmän päälle!
ei vielä ole, mutta sovitaan me kaikki mummot että äänestetään seuraavissa kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa sellaisia ehdokkaita jotka keksivät ajaa tätä asiaa (vertaus vanhempainlomaan).
ei ole mielestäni lainkaan huono asia. Joitakin vanhoja myyttejä kannattaisi herätellä henkiin. Kyllä ne viisi-kuusikymppiset mummot tekivät ennenvanhaankin töitä EI he VAIN olleet kotona.. kannattasi tutustua työn historiaan.
tässä tulee sitten harkittavaksi myös sellainen seikka, että jos pitää yrittää vielä avustaa rahallisestikin lapsiaan, kuten avaaja mainitsi, niin kyllähän kokopäiväinen työ antaa tällaiseen paremmat mahdollisuudet. Siinä ajetaan vaan mummoa liian ahtaalle jaksmisen kanssa. Kohtuus kaikessa.
Voit olla oikeassa työnanatajan suhtautumisiin osaaika- yms töissä, itselläni ei ole omakohtaisia kokemuksia tuosta. Pienyrittäjän toimessa omaa vapaa-aikaa voi jonkunverran säädellä, mutta pussinpäälle se käy ankarasti jos pitemmäksi aikaa vapaalle heittäytyy. Kyllä se on niin että vastuu lapsista on vanhemmilla, ei isovanhemmilla. Heidän pitäisi saada vain nauttia lapsenlapsistaan, kun ovat jo yhden sukupolven hoitaneet ja kasvattaneet, senkin monesti ansiotyönsä ohella.
myytit ovat myyttejä, ne eivät välttämättä ole yksiyhteen todellisuuden kanssa. Toki osa mummoista teki ansiotyötä kodin ulkopuolella, mutta eivät läheskään kaikki. Näinä aikoina viisikymppinen nainen, mikäli ei ole sairautta, on useimmiten työelämässä vielä kiinni.
vanhemmilla itsellään. Tuo rahallinen avustaminen on kans sellainen juttu että pistää vähän ajattelemaan. Pitäiskö jutella sen perheen kanssa ja esittää vaihtoehdoksi seuraavaa:
Olen niin väsynyt että jään vuorottelu / osa-aikavapaalle ja se tarkoittaa sitä että en voi teitä enää rahallisesti avustaa, lapsia voin katsoa vaikka joka toinen viikonloppu.
Jospa se nuoriso-osasto tuosta tekee omat johtopäätöksensä ja valitsee mummolan laatu-ajan tai rahallisen avustuksen.
jota naiset tekivät ennen kotona, siitä oli leikki kaukana.
oli kotiäiti ja isä jäi 60-vuotiaana eläkkelle joten heillä oli eri lailla aikaa,itse 57 ja kokopäivätöissä,myös joka toinen viikonloppu,itsellekin pitäisi olla aikaa,olen sinkku tosin joten ei äijää kotona passattavana.
Tyttären kanssa olemme sopineet että pidän hänen nyt jo 10-vuotiasta poikaansa luonani la-su kerran kuukaudessa mutta hän voi kyllä tulle meille joskus kolun jälkeenkin (asun lähellä hänen kouluaan,syömme iltapalaa,juttelemme ja katsomme TV:tä.En voi kieltää häntä tulemasta,meillä on kivat välit!
Pojan pienenä ollessa hoidin häntä joka toinen viikonloppu,tytär oli sillouin juuri eroonut ja vuorotyössä,hänen ex-miehensä muutti eron jälkeen ilkomaille.
Tehkää lastenne kanssa heti selvät pelisäännöt:
-mummolla on oikeus omaan elämään.
-mummo saa kieltäytyä lasten hoidosta, eikä siitä saa loukkaantua.
-mummon ei tarvitse auttaa lapsiaan rahallisesti.
Itse olen ollut lapsenlapseni kanssa niin paljon että hänellä on jo suuri kaveripiiri mummon luona, joten vaan syömässä ja nukkumassa täällä sisällä ollaan.
luistelemassa pojanpoikani (8v.) kanssa. 3 tuntia luisteltiin ja pelattiin jääkiekkoa. Täällä vielä tänään niin kaunis ilma. Huomenna mennään uimahalliin.
Käyn itsekin viikot töissä ja poikani tajuaa, että tarvin itsekin vapaa-aikaa. Hoidan kyllä jos nuoret haluavat joskus käydä kahdestaan jossain. Nyt soitin pojanpojalleni itse että tulisi viikonlopuksi meille.
Mutta rajansa pitäis kaikella olla. Tiedän mummoja, jotka melkein elävät lasten ja lastenlastensa elämää. Ehkä jotkut tykkää sellaisesta. Mutta minulla on vielä omakin elämä.
Pojalleni syntyy kaksoset kahden viikon sisään. Varmaan käyn auttamassa heitä paljon viikonloppuna. Sen verran kaksosissa on kova työ ainakin alkuun, että ovat avusta varmaan kiitollisia.
hoida pienokaisia olenkaan? Meillä on vaimoni kanssa sellainen tyyli että osanaikaa yhdessä ja toisina iltoina, päivinä vuorotellen. Minulla on onni ja ilo hoitaa ukintyttöö vaikka joka päivä kun olen jo eläkkeellä. Ymmärrän kyllä sen väsymisen, ja oman ajan tarpeellisuuden. Minusta se pitää kertoa suoraan lapsen vanhemmille. Mutta kyllä se lapsen hoitaminen ja kehityksen seuraaminen antaa paljon, ainakin minulle.
lastesi kanssa,sinulla on oma elämä ja pidät lapsenlapsia silloin kun se sopii sinulle!
Olen usean lapsen mummo ja itse sairaseläkkeellä,mutta silti on pakko hoitaa välillä yhtä lapsenlasta joka on parivuotias,kun isä on sairas vakavasti ja äiti joutuu aivan liian monelle taholle taipumaan.
Nykyään,kun ei ole sellaista turvaverkostoa,kuin oli omassa lapsuudessani,että voi hädässä jättää lapsen vaikka naapuriin,joutuu näin mummona olemaan avuksi ja vaikka se on raskasta niin teen sen mielelläni.Onneksi itselläni on mahdollisuus välillä levätä .Toiset lapsoset on jo niin isoja ,että on enempi iloa kuin työtä.
mummona minäkin asetan usein ipanat etusijalle mutta täytyy joskus sanoa ettei käy tai nyt ei jaksa.se on väärin pieniä lapsiakin kohtaan kyllä he huomaavat että mummo on väsynyt yhdessä olo ei ole silloin mukavaa.
-jokaisella lapsella on myös kummeja ja kavereita joiden luona voi olla ja vanhemmat voivat sopia vuorot vahtimalla toistensa lapsia
Hei,
Mukavaa oli lukea mitä mieltä olette, millaisia kokemuksia teillä on. Kiitos!
Tänään taas mummon mussut olivat hoidossa ja mukavaa meillä oli. Ulkoiltiin ja syötiin lihapullia ja luettiin satuja.
Vähän aikaa he ovat pieniä ja ihanaa kun minunn luotetaan ja minua tarvitaan. Pikkuiset ovat tärkeimmät maailmassa minulle.
SILTI, sanoin lasten vanhemmille, että huomenna tämä mummo lataa akkujaan ulkoilemalla ja lukemalla, menkää tekin koko perhe ulkoilemaan yhdessä ja vaikka makkaraa paistamaan!
Sanoin että reipas ja vauhdikas mummo on heidänkin perheelleen suurempi ilo kuin väsynyt ja kiukkuinen : ) että sillä tavalla.
Ja tiedän...huomenna on jo ikävä lapsia, mutta yhden vapaapäivän viikonlopusta varaan ihan itseni hemmotteluun!