Selailin vanhoja tammikuussa kirjoitettuja viestejä ja huomasin kuinka eräs mieshenkilö haikaili rakastettunsa perään, jonka hän oli kadottanut. Pelko esti miestä ottamasta tähän yhteyttä.
Minulla on täysin samanlainen olotila. En ollut millään muotoa koskaan uskonut, että rakastuisin joku päivä ja kokisin näin valtavan tunneryöpyn. Luulin rakkauden olevan jotakin ylimainostettua, jotain joka on vain Hollywoodin keksimää ajanviihdettä. Nyt tiedän, ettei se ole totta.
Tapasin erään miehen vähän aikaa sitten ja asiat eivät sujuneet mitenkään toivomallani tavalla. Huomasin vasta jälkeenpäin-kuten kaikki aina-että olin rakastunut tähän mieheen. Luulin vielä vähän aikaa sitten, että tämä tunne menisi ohi, mutta ei se mee pois. En voi keskittyä kunnolla mihinkään kun hän on vain mielessäni. Ja soittaminen ja tunteiden paljastaminen tuntuu liian pelottavalta. Haluaisin kyllä asiaan ratkaisun, mutta pelko todellakin estää toimimasta.
Jos tammikuussa viestinsä kirjoittanut mies näkee tämän viestin, niin kerro miten sulla menee ja oletko uskaltanut ottaa yhteyden naiseen, johon olet rakastunut
Minulla on täysin samanlainen olotila. En ollut millään muotoa koskaan uskonut, että rakastuisin joku päivä ja kokisin näin valtavan tunneryöpyn. Luulin rakkauden olevan jotakin ylimainostettua, jotain joka on vain Hollywoodin keksimää ajanviihdettä. Nyt tiedän, ettei se ole totta.
Tapasin erään miehen vähän aikaa sitten ja asiat eivät sujuneet mitenkään toivomallani tavalla. Huomasin vasta jälkeenpäin-kuten kaikki aina-että olin rakastunut tähän mieheen. Luulin vielä vähän aikaa sitten, että tämä tunne menisi ohi, mutta ei se mee pois. En voi keskittyä kunnolla mihinkään kun hän on vain mielessäni. Ja soittaminen ja tunteiden paljastaminen tuntuu liian pelottavalta. Haluaisin kyllä asiaan ratkaisun, mutta pelko todellakin estää toimimasta.
Jos tammikuussa viestinsä kirjoittanut mies näkee tämän viestin, niin kerro miten sulla menee ja oletko uskaltanut ottaa yhteyden naiseen, johon olet rakastunut
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin meitä on useampi samaisessa tilanteessa. Tässä sitä on enemmän tai vähemmän eletty jo useampi vuosi epätoivon ja epätietoisuuden vallassa, kun ei tiedä miten uskaltaisi edetä. Onko se kenties sitten niin, että kun on jo tarpeeksi rakastunut sitä pelkää mokaavansa ja menettävänsä toisen kokonaan...en tiedä... vinkkejä ottaisin myös mielelläni vastaan, millä sen pelon voittaisi?
kun kaikki vaan tai ei mitään..... Eikä se ole kerrasta peli kuitenkaan poikki. Luultavasti kyse on vain siitä mitä haluaa ja sitten jos oikeasti haluaa niin sen kyllä saa. Näine se menee elämässä. Lopulta, jos jotain haluaa niin sen muistaa vielä vuosienkin päästä.
siis mä haluun.... ja mä rämmin vaikka sen kuun taivaalta, että kelpaa ;o)
Elämä vie eteenpäin....ainakaan vielä et ole unohtanut mua...
mitähän nimimerkkiä tarkoitat,tarinoita on satoja
jos osuu kohdalle niin vastaan.
olla ihan nimetön sekin. Mutta kiinnostaisi kyllä kuulla toi sun oma tarinas, jos haluat kertoa.
eipä toi nyt kummonen tarina ole.Haikailin ja ikävöin kesken jääneiden asioiden perään aikani.
Monta kertaa oli puhelin kädessä soitanko vai en.
Yhtenä iltana soitin ja minulle vastattiin.
Siitä se roihahti.
Aikamme soiteltiin ja vaihdettiin viestejä, tapailtiin.
Tapailtiin useammin. Muutama kerta peuhattiin lakanoiden välissä kivaa oli.
Näin meni jonkin aikaa kunnes huomattiin,että tää ei oo meijän juttu.
Kaikenkaikkijaan kannatti soittaa asiat selkes ja meille molemmille jäi hyvä mieli.