Ristiäisistä

Minä uskon siihen, että kasteessa lapsesta tulee Jumalan lapsi ja taivaan valtakunnan perillinen, Jeesuksen opetuslapsi.

Uskon, että kasteessa hänet liitetään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kastetulla on mahdollisuus saada synnit anteeksi Jeesuksen uhrin takia ja että hänelle on paikka taivaan kodissa, että kastettua odottaa ylösnousemus aivan niin kuin Jeesuskin nousi kuolleista.

Uskon, että kasteessa ihminen saa Pyhän Hengen, oppaakseen ja johdattajakseen tässä elämässä.

Uskon, että kaste on lahja, jonka me saamme armosta, ilman omia ansioita. Tähän lahjaan me saamme tutustua ja turvautua elämämme jokaisena päivänä. Vanhempien, kummien ja seurakunnan tehtävänä on kertoa kastetulle kasteen lahjoista ja auttaa häntä elämään ne todeksi elämässään.

Itselleni henkilökohtaisesti kaste merkitsee vielä sitä, että saan joka aamu aloittaa alusta. Minulle on myös tärkeää se, että kun olin vielä aivan pieni, Jumala otti ensimmäisen askeleen minua kohti, että kaste on Jumalan teko, ei minun oma tekoni.

Kasteessa on turva elämässä, kasteessa on turva kuoleman hetkellä. Näin uskon ja ajattelen, ja se riittää minulle, riittää myös syyksi siihen, että olen kaikki lapseni kasteelle vienyt.

Haluan viedä lapseni kasteelle, koska vanhempani tekivät samoin minun kohdallani. Olen siitä kiitollinen heille. Paitsi kaunista juhlaa, kaste merkitsee Jumalan hyvyyden konkreettista lahjaa pienelle ihmiselle. Kasteesta alkaa elämä kristittynä ihmisenä. Lapsikasteessa korostuu uskon lahjaluonne, ihmisen ei tarvitse itse tehdä mitään, usko annetaan puhtaana lahjana ja iän ja kasvatuksen myötä tämä usko saa kasvaa ja vahvistua.

Itse en usko jumalaan enkä mihinkään muuhun uskonnolliseen jutskailuun mutta se kaste on vaan semmonen tapa niin sanotusti. Minut ja sisarukset on myöskin kastettu vaikka kummatkaan vanhemmista ei usko jumalaan.
Minulle itselleni ei se kaste ole mikään jumalan lapseksi kastamista tai muuta sellaista, se on vain kaunis tilaisuus antaa lapselle nimi ja osoittaa että välittää vauvasta.
Kasteen avulla lapsi saa mennä riparille ilman erillistä kastetta sitten 15 vuotiaana, ja tulevaisuudessa juhlia omia kirkkohäitä.

Itsekin kävin riparin ja tuskastelin sitä kirkkoilua ja kaikkien jeesustelujen opettelemista ulkoa, mutta ajettelin että sittenpähän saan hienot kirkkohäät joskus tulevaisuudessa.

Voi sitä lapsen kastaa kirkossa ilman että siihen jumalaan uskoo vai mitä? Lapsi saa sitten itse erota kirkosta kun pystyy ja jos haluaa.

ensinnäkin se kastejuhla eikä ristiäiset..

Itselleni se on hauska juhla jossa tavataan sukulaisia ja juhlitaan vauvan nimeä vaikka nimenanto ei hommaan liity millään tavalla. Touhusta ei ole lapselle mitään haittaa eikä jää pysyvää traumaa.. Toisaalta jospa se pappi onkin oikeassa? Silloin homma on mennyt nappiin ja tulevaisuus on turvattu.. Toisaalta olen siis ihminen joka juhlii mitä vain koska vain kunhan on aihetta juhlaan!!!

Lasten isälle se on tärkeä perinne joka kuuluu tehdä. Kaikki on kastettu tähänkin asti. Asialla ei ole siis hänelläkään uskonnollista merkitystä vaan se on tapa tapauskovaisella joka ei mene kirkkoon kuin äitinsä hautajaisissa ja lastensa häissä.. Esim rippijuhlat ensi kesänä menee niin että minä kirkkoon kuulumaton pakana menen kirkkoon ja vedän koko ohjelman täysin rinnoin (ristimättä käsiäni kertaakaan) ja siitä tulee mukavan turvallinen olo hetkeksi. Isä jää valmistelemaan juhlia kotiin koska ei kestä moista seremoniaa millään ilveellä...

Aikamoista seurakunnan hyväksikäyttöä?