...niin,voi olla että tää kirjoitus kuuluis johonkin muualle esim.bulimia-keskusteluun...
Mulle on tullut ongelma syömisestä,kalorien laskemisesta ja liikkumisesta/laihtumisesta.Joskus oon ollut tosi lihava,mut muutaman vuoden ajan oon ollut ihan normaalipainoinen.Silloin kun laihdutin karkasi homma käsistä ja jouduin käymään lekurilla,koska olo meni niin huonox (veriarvot päin helvettiä).Tällöin jo tuli joskus oksenneltua.
Jonkun aikaa vouhotin ns.terveellisenruoan takia ja söin vain kaikkea vähärasvaista,vähäkalorista ja hedelmiä yms...karkkeja,jäätelöä,leivoksia en syönyt ollenkaan,enkä oikeata kotiruokaa.
Nyt tilanne oli jonkun aikaa normaali,söin niinkuin normaalit,terveet ihmiset.Mutta lihoin muutaman kilon,sain huomautuksia noista parista kilosta ja kommenttia että tarttis tehdä jotain itselleen...Tällöinkin olin vielä normaalipainoinen (painoindeksi 24).
Näitä muiden kommentteja itkin ja tunsin ihteni taas huonox ja rumax.Nyt oon laihtunut 8-kg ja painoindeksi on nyt jotain 21...mutta itken edelleen lihavan,ruman kroppani takia.Liikun joka päivä ihteni kipeex,en voi jättää päivääkään väliin liikunnasta.Lasken joka ikisen suupalan kalorin,1200 Kcal/pvä,ei enempää.Jos sorrun syömään enempi,niin oksennan väkisin tai paastoan pari seuraavaa päivää.Yleensä oon syömättä yhden päivän viikossa ja oksennan n.kerran päivässä,mut sekin vaihtelee.Nyt on kauhee morkkis päällä,koska söin eilen oikeeta ruokaa ja melkeen 500g irtokarkkeja...et jos lihon ton takia...tänään pitää elää pelkän kahvin voimalla ja jaksaa liikkua vähintään parituntia...Kauhee olo kun ei voi puhua kellekkään tästä,eikä pysty oleen normaali ihminen...ei pysty nauttiin yhdestäkään päivästä,koska ruoka,kalorit,liikunta ja oma paino hallitsee elämää!
Mulle on tullut ongelma syömisestä,kalorien laskemisesta ja liikkumisesta/laihtumisesta.Joskus oon ollut tosi lihava,mut muutaman vuoden ajan oon ollut ihan normaalipainoinen.Silloin kun laihdutin karkasi homma käsistä ja jouduin käymään lekurilla,koska olo meni niin huonox (veriarvot päin helvettiä).Tällöin jo tuli joskus oksenneltua.
Jonkun aikaa vouhotin ns.terveellisenruoan takia ja söin vain kaikkea vähärasvaista,vähäkalorista ja hedelmiä yms...karkkeja,jäätelöä,leivoksia en syönyt ollenkaan,enkä oikeata kotiruokaa.
Nyt tilanne oli jonkun aikaa normaali,söin niinkuin normaalit,terveet ihmiset.Mutta lihoin muutaman kilon,sain huomautuksia noista parista kilosta ja kommenttia että tarttis tehdä jotain itselleen...Tällöinkin olin vielä normaalipainoinen (painoindeksi 24).
Näitä muiden kommentteja itkin ja tunsin ihteni taas huonox ja rumax.Nyt oon laihtunut 8-kg ja painoindeksi on nyt jotain 21...mutta itken edelleen lihavan,ruman kroppani takia.Liikun joka päivä ihteni kipeex,en voi jättää päivääkään väliin liikunnasta.Lasken joka ikisen suupalan kalorin,1200 Kcal/pvä,ei enempää.Jos sorrun syömään enempi,niin oksennan väkisin tai paastoan pari seuraavaa päivää.Yleensä oon syömättä yhden päivän viikossa ja oksennan n.kerran päivässä,mut sekin vaihtelee.Nyt on kauhee morkkis päällä,koska söin eilen oikeeta ruokaa ja melkeen 500g irtokarkkeja...et jos lihon ton takia...tänään pitää elää pelkän kahvin voimalla ja jaksaa liikkua vähintään parituntia...Kauhee olo kun ei voi puhua kellekkään tästä,eikä pysty oleen normaali ihminen...ei pysty nauttiin yhdestäkään päivästä,koska ruoka,kalorit,liikunta ja oma paino hallitsee elämää!
Vastaukset 5
Vanhimmat
...ei voi muuta sanoa, kun että yritä suunnata mielenkiintosi välillä itsestäsi pois. On sitä maailmassa tärkeämpiäkin asioita, kun sinun perseesi koko. Ehkä ikä tekee tehtävänsä, ehkä ei. Jotkut ei pääse tuosta ikinä..minä pääsin..miks olla niin ankara itelleen...?
Ja jos voivottelua ja muuta hymistelyä haluat lukea, niin selaile vanhoja...
...vai niin...no mulle mun perseen koko on ongelma,koska ennen kun olin tosi lihava sain kuulla haukkumista koko ajan...eli olin tän takia koulukiusattu koko peruskoulunajan (9vuotta) ja sama jatkui vielä osittain ammattikoulussa.Pahinta oli se,et oma äiti haukkui lehmäx mua kersana,eikä suostunut ostaan uusia vaatteita,koska sen mielestä niin läskeille lapsille ei löydy edes vaatteita.Eli kummitäti ja ymmätäväinen mummo huolehti tän asian kun olin lapsi...Ennen laihduttamistani viiltelin ja teen vieläkin sitä joskus,kun häpeän itseäni...Joskus tuntuu siltä,että haluaisin kuolla,koska koskaan en tunnut kelpaavan kellekkään.Aina jokin on mussa vialla.
..hassua, mutta mulla on samanlainen historia kun sulla ylipainoineen ja kiusaamisineen, mutta uskoppa huvikses, et sinä oo sen huonompi ihminen kun muutkaan ja hittooko se kellekään kuuluu miten iso olet...kun et ees iso ole...
Tota noin...
Mua kiusattiin koko mun peruskoulun sen takia et olin muka lihava (viimex taisin olla 168/55 kun koulus kiusattiin)
Mua haukku myös koko perhe lihavaksi(edelleen)
Ja kaikkee muuta nimitystäkin löyty mm.huora, lehmä jne.
Ei ollu kavereita...
Mut jutun juju on se et haistatat paskat kaikille jotka ei kannusta sua ja rakasta sua semmosena kun sä olet.
Mä otin ton asenteen ja nyt mul on ihana mies, lapsikin ja kiva työ asiat kunnos.
Helppoo tää ei ollu, mut kyl se siitä
Antaa ihmisten puhuu,
keksi sä mitä kaikkee kivaa sä voit elämälläs tehdä:)
Tosi ikävää että toisten typerät kommentit vaikuttavat sinuun noin pahasti. Repsahdit koska sait typeriä kommentteja joltain akoilta kun olit normaalipainoinen ja oli motivaatiota elää terveesti. Olen samanlainen.
Nosta ihan piruuttas paino siihen kun indeksisi oli 24. Syöt kunnolla, et näe nälkää ja pysyt normaalipainossa. Näytä niille kommentoijille että ne ei määrä minkänäköisenä sulla on oikeus elää. Varsinkin kun pidät itsestäs huolta -eli syöt kunnolla ja terveellisesti ja tarpeeksi- niin on erittäin asiatonta kenenkään tulla kommentoimaan. Sinähän yrität vain saada itsesi terveeksi.
Jotkut meistä ovat normaalipainoisina hieman pullukan näköisiä mutta naisella nyt vain kuuluu olla muotoja ja rasvakudosta enemmän kuin miehellä.
Niin yritä olla välittämättä kenenkään "ootpa lihonu" "onko tullu syötyä karkkia viime aikoina?" -kommenteista. Tää on sun elämäs, ei kenenkään muun. Voin sanoa että ikäviltä kommenteilta et tuu elämässä koskaan väistymään. Aina on joku joka ei tykkää susta vaikka olisit kuinka laiha ja kaunis ja tyylikäs. Tärkeintä on että elää silleen kuin itsestä tuntuu hyvältä. Muuta keinoa ei oikeestaan ole, ainoa jota pitää miellyttää ON OMA ITSE, koska muille ihmisille eikä maailman asioille me ei voida kuitenkaan yksin mitään.