Minulla on tällä hetkellä 10 kuukautinen poikavauva ja marraskuussa on tulossa toinen. Mies on mutta silti mietityttää miten jaksamme henkisesti? En ole saanut edellisiä raskauskiloja pois ja taas uusi lihominen. Saanko enää itse nukuttua? ehostettua? entäs seksi? oma elämä? saako esikoinen tarpeeksi huomiota? pitääkö hankkia toinen pinnasängy. Kaipaisin kipeasti neuvoja ja opastusta. Miten muut on kestänyt ja jaksanut. Onko parempi että kaksi tulee peräikkäin?
rankkaa henkissesti
alana85
2474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elikkäs, omilla lapsillani on ikäeroa 10kk ja 7pv ja ihan hyvin ollaan pärjätty. Raskausaika meni hyvin. Väsymystä toki oli, mutta siinä se meni lapsen unirytmien mukaan. Kun kotona olin, ei ollut kiire minnekään.
Esikoiseni oppe todella aikaisin kävelemään. Kun pääsin laitokselta, käveli esikoiseni minua vastaan. Hänellä oli "kiire alta pois", jos näin voisi sanoa. Auttoi hakemaan vaipan tarvittaessa jne.
Ei tarvittu toista pinnasänkyä, vaan esikoiselle ostettiin lastensänky. Raskastahan se välillä on, mutta uskon että kaksosten vanhemmilla on paljon rankempaa. Kaksostenvaunut oli kyllä pakko hankkia.
Väittäisin, että tuo oma jaksaminen on tärkein asia kun lapsia suunnitellaan pienellä ikäerolla. Äidin jaksaminenhan ei ole millään muotoa itsekäs ajatus, vaan taustalla on ajatus, että lapsi ei voi hyvin jos ei äitikään.
Minä henk.koht. en olisi voinut kuvitellakaan että lastemme ikäero olisi alle 2 vuoden. En vain olisi jaksanut, tiedän sen varmasti. Sinä taas luultavasti jaksat, koska toisen olette noin lyhyellä ikäerolla suunnitelleet? Eiväthän kaikki lapset suunnitellusti synny, niin.. Mutta minä "pelkäsin" jo ajatustakin niin paljon, että ehkäisystä huolehdittiin kyllä 109%:sesti. :-)
Toisena pointtina meillä oli kyllä tuo esikoisen huomiokin. Tuntui jotenkin hurjalle, että esikoisesta tulisi "iso" vauvana. Halusimme antaa hänenkin olla pieni mahdollisimman kauan. Mikään huomion keskipiste tai lellitty hän ei ole ollut, mutta siinä onkin ero onko keskipisteeNÄ vai keskipisteeSSÄ. :-)
Mutta eivät ne lyhyen ikäeron sisaruksetkaan traumoja ole saaneet joten eiköhän tämäkin asia suttaannu!
Lyhyellä ikäerolla sisaruksista on ehkä varmemmin seuraa toisilleen. Tosin itselläni on 3 vuotta vanhempi sisko ja 11kk nuorempi veli ja siskon kanssa olen kyllä PALJON läheisempi ollut pienestä pitäen.
Mikään ei siis ole niin varmaa kuin epävarma!