Muut ominaisuudet ovat selvillä, mutta en osaa päättää sukupuolta. Onko jommasta kummasta enemmän vaivaa esim juoksuaikana?
En aio teettää pentuja ja yhden kissan huusholli on kyseessä, sisäkissana pidän.
Kuinka paljon eroa on leikatun ja leikkaamattoman välillä? Hankkinen aikuisen kissan = leikatun, mutta kiinnostaa JOS ei olekaan leikattu.
En aio teettää pentuja ja yhden kissan huusholli on kyseessä, sisäkissana pidän.
Kuinka paljon eroa on leikatun ja leikkaamattoman välillä? Hankkinen aikuisen kissan = leikatun, mutta kiinnostaa JOS ei olekaan leikattu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itselläni on ollut yksi kollikissa ja kolme narttua. Ensimmäisen kollikissan jälkeen päätin etten ikinä ota toista kollia. Kissa oli aivan ihana luonteeltaan mutta sairastui lopulta niin pahasti että lopetus oli edessä. Kissalla oli virtsakivien kanssa todella pahoja ongelmia ja jouduin sen takia käymään lääkärissä ties miten monta kertaa. Tutullani oli ihan sama ongelma oman kissansa kanssa. Virtsakivet ovat yleinen uroskissojen ongelma. Narttukissoilla taas on vähän väliä kiima-aika jos ovat leikkamaamattomia. Itse jaksoin kuunnella mouruamista kaksi vuotta kunnes päätin mennä steriloimaan kissan. Kolli vai narttu? Molemmat ovat taatusti ihania.
leikkaamattomalla kissalla esiintyy usein merkkailua, niin kolleilla kuin naaraillakin, mut kolleilla enemmän.
Minulla on kaksi poikakissaa, ja ovat maaaaaailman ihamimpia otuksia. Sehän nyt on selvä, että otat sitten tytön tai pojan, niissä molemmissa on paljon hommaa ja tekemistä. Meillä on vanhemmalla poitsulla ollut nuorena virtsakiviä, mutta ne saatiin aika nopsaan hoidettua pois. Vanhemalla iällä se on alkanut kiseksimaan vääriin paikkoihin, mutta olen kuullut, että myös tyttökissat tekevät sitä. Eli ei se kuseksiminen ja merkkailu ole ainoastaan poikakissojen vitsaus!
Tyttö tai poika molemmat ovat yhtä ihania. Ei sukupuolella ole oikeasti mitään merkitystä.
Kissan sukupuoli on vähän makuasia. Leikatut kissat ovat molemmat yhtä helppoja/vaikeita.
Itse en tykkää kummastakaan sukupuolesta leikkaamattomana. Ovat jotenkin niin rauhattomia väkkäröitä eikä niihin saa mitään kontaktia. Siis ovat lähellä mutta eivät henkisesti paikalla. Lisäksi tietenkin merkkailut ja metelöinnit. Että kyllä leikatulla ja leikkaamattomalla on eroa, ja paljon. Kannattaa leikkauttaa kissa ajoissa, ettei käytös jää päälle.
Meillä kollien ja naaraiden erot ovat aika selvät:
Kollit ovat vähän tasaisempia luonteeltaan, eivät hötkyile turhista. Tykkäävät läheisyydestä mutta kauempanakin on hyvä olla. Kollit ovat toisaalta vaikeampia luonteeltaan, koska keksivät enemmän päänvaivaa meille ihmisille tekemällä kaikenlaista pikkukiusaa. Monet kerrat on jouduttu keksimään ylimääräistä aivojumppaa, kun vanhat eivät ole riittäneet näille omasta mielestään superfiksuille kisumirreille.
Tytöt taas ovat niin purrpurr-ihania, että huh huh.. ;) Ei sekunninkaan rauhaa, jos kissaan erehtyy vilkaisemaankaan (se tarkoittaa tyttöjen mielestä, että nyt mamma tahtoo taas seurustella). Hellyyspuraisuja satelee. Tytöt ovat toisaalta luonteeltaan ja käytökseltään yksinkertaisempia ja niiden toimet ovat enemmän ennalta-arvattavia.
Tuo virtsakivien esiintyminen on aika yleistä kolleilla mutta naaraillekin sopivissa olosuhteissa aivan mahdollinen tauti. Meillä on yhdellä kollilla ja yhdellä naaraalla virtsakiteitä (pääasiassa panttaamisen aiheuttamia). Sairauksia voi pitkälti ehkäistä ennalta, virtsavaivat ovat yleensä elintasosairauksia.
kiitoksia vastauksista, lisääkin saa tulla!
tiedän yhden leikkaamattoman kollin ja se on kyllä ihan 'kunnollinen', ei merkkaa pissimällä eikä tee pahojaan.
hankkinen leikatun kissan, oli sukupuoli kumpi tahansa. huolestuttaa vain ettei kissan persoonallisuus katoa ts. ettei siitä tule flegmaattinen leikattuna..?
onko nartuilla muuten samanlaiset 'kuukautiset' kuin koirilla??
.."kuukautisia". Kiima on sellasta mouruamista ja kissa ei keskity mihinkään. Pyllyä laahataan pitkin lattioita yms.. Teet tyttökissalle palveluksen leikkaamalla sen. Kiimat on sille aina tosi kova henkinen rasite (kuten ihmisellekin) ja leikkamattomuus saattaa johtaa kohtutulehduksiin/märkään kohtuun tms.
Eikä kissasta flegmaattinen tule, rauhottaa vaan yliaktiivista toimintaa..
Tosiaan ei kissan luonne siitä leikkaamisesta mihinkään katoa, kissasta tulee vaan miellyttävämpi seuralainen. Sekä nartut että urokset kannattaa leikata, sekä kissan että omistajan parhaaksi. Narttujen kiimaa ei nimittäin ole kiva kuunnella, leikkaamattoman uroksen pissa haisee voimakkaammalle kuin leikatun, molemmat voi leikkaamattomina merkkailla ja nartulla leikkauttaminen myös ehkäisee tiettyjä sairauksia, kuten kohtutulehdusta. Eli leikkauttamisen edut on selkeät.
Voisit kysellä kissaa löytöeläinkodista. Niistähän kissat luovutetaan valmiiksi leikattuina, ja voit kissojen kanssa seurustelemalla ja hoitajilta kyselemällä valita kissan, jonka luonne sinua miellyttää.
Ota hyvä ihminen kaksi kattia,sisarukset eri sukupuolta,niin ei tartte pähkäillä! Samalla "vaivalla" menevät ja kisut tarttee kavereita joiden kanssa voi kommunikoida ja puuhastella,saavat purkaa energiaansa muuhun kuin pahantekoon.Ja kissojen luonteilla on eroja,mulla kollipoika äidinkultasylivauva,tyttö etäinen,mutta ihana.Ainoastaan aamulla on äitinkulta,nälkä vissiin...Ja niiden touhuja on tosi kiva katsellakin!Ota suosiolla kaksi,niistä on iloa tuplaten!
..kahta kissaa. Ja tosiaan mieluiten eri sukupuolta ja leikattuja (tietenkin). Meillä ekat kissat otettiin löytöeläintalolta, poika aikuisena ja tyttö pentuna ja ne ovat tulleet hyvin toimeen keskenään. Kissat tarvitsevat paljon tekemistä, joten kahdesta kissasta on seuraa toisilleen, kun itse olet poissa. Kaksi kissaa on vielä helposti "hallittavissa" oleva määrä, mutta neljässä kissassa onkin jo hommaa... Kokemusta on, mutta päivääkään en vaihtaisi pois!!
Mulla on kolme leikattua urosta ja on tosi eläväistä porukkaa. Jostain olen lukenut, että tyttökissat olisivat luonnostaan vähän arempia(ainakin vieraiden suhteen), koska leikattunakin niillä säilyy jonkinnäköinen "äidillinen varovaisuus". Ei tosin ole kokemusta. Kaverillani on leikattu narttu ja uros, eikä niissä ole isompia eroja. Poika on äänekkäämpi ja "röyhkeämpi", mutta ihania molemmat.