Meillä on ennestään jo 6 ja puoli vuotta vanha shelttiuros. Se kasvanut ainoana koirajäsenenä perheessä. Nyt sisareni hankki itselleen oman koiran, pienen 9viikkoisen uroskoiran.
"oma koiramme" ei kuitenkaan ota sopeutuakseen pentuun. Pentu tulee iloisesti tutustumaan, hankemaan leikkiin niin uros alkaa murista ja jos pentu ei usko se hyökkää (ei ole purrut kertaakaan, mutta hyökännyt muutaman kerran). Näin tapahtuu varsinkin silloin kun pidän omaa koiraamme sylissä ja pentu tulee katsomaan.
Uros on selvästi mustasukkainen meistä sekä mahdollisesti pennun omista leluista (esim. vie aina ja jatkuvasti pennulta tavaroita). Vaikka pentu onkin sisareni (joka ei enää asu kotona) pentu tulee meille aika-ajoin pitkiksikin ajaksi hoitoon (tällä hetkellä se tulee olemaan luultavammin kolmekin viikkoa).
Auttakaa hyvät ihmiset, miten saan (vai saanko) omaa koiraamme millään hyväksymään pikkuista? Pentu on ollut meillä tosin vasta muutaman päivän, mutta uros tuntuu suhtautuvan hetki hetkeltä yhä "negatiivisemmin". Olkaa kilttejä ja auttakaa, ettei satu vahinkoa!
"oma koiramme" ei kuitenkaan ota sopeutuakseen pentuun. Pentu tulee iloisesti tutustumaan, hankemaan leikkiin niin uros alkaa murista ja jos pentu ei usko se hyökkää (ei ole purrut kertaakaan, mutta hyökännyt muutaman kerran). Näin tapahtuu varsinkin silloin kun pidän omaa koiraamme sylissä ja pentu tulee katsomaan.
Uros on selvästi mustasukkainen meistä sekä mahdollisesti pennun omista leluista (esim. vie aina ja jatkuvasti pennulta tavaroita). Vaikka pentu onkin sisareni (joka ei enää asu kotona) pentu tulee meille aika-ajoin pitkiksikin ajaksi hoitoon (tällä hetkellä se tulee olemaan luultavammin kolmekin viikkoa).
Auttakaa hyvät ihmiset, miten saan (vai saanko) omaa koiraamme millään hyväksymään pikkuista? Pentu on ollut meillä tosin vasta muutaman päivän, mutta uros tuntuu suhtautuvan hetki hetkeltä yhä "negatiivisemmin". Olkaa kilttejä ja auttakaa, ettei satu vahinkoa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
No tuo on aika yleistä. Eli pentu on niin vauhdikas ja innokas että vanhempi koira ei jaksa sitä katsella.. Parempi minusta olisi yrittää hillitä pentua, sillä vanhempi koira on automaattisesti pennun pomo.
Yrittäkää huomioida tätä vanhempaa koiraa vähintäänkin yhtä paljon, mieluummin enemmän kuin sitä pentua. Näin vanhempi koira ei tunne että pentu aikoo heti syrjäyttää sen.
Itselläni oli suunnilleen sama tilanne. Minulla on 6vee cockeri narttu ja 2,5 viikkoa sitten tuli 7 viikkoinen sheltti uros. Narttuni on aina ollut ainokainen ja silmäterä ja nykyisin aika epäsosiaalinen muille koirille, joten olin aika hermona (se on myös ollut hyvin mustasukkainen).Kaikki on mennyt suunnilleen hyvin, narttuni ei leiki pennun kanssa, ärähtelee sille välillä sen tullessa liian lähellä tai ruuasta, mutta ymmärtääkseni sitä ei voi kieltääkään. Vanhempi koira saa komentaa pentua, jos se ei sen kanssa halua touhuta. Puuttua kuuluu asiaan, jos homma menee hyökkääväksi tai jos vanhempi alkaa uhomaan, vaikka siitä, että pentu kävelee ohi.
Vanhemman asemaa on koko ajan vahvistettava, ovesta ekana, ruokaa enemmän, huomiota paljon jne ja, jos pentu ei usko, kun vanhempi sanoo sille "älä tule lähelle", kuuluu ihmistenkin sanoa pennulle ettei mene sinne. Toinen koira saa vahvistusta ja huomaa, ettei sen tarvitse yksin sitä komentaa.
Moni on sanonut, että yhtäkkiä alkaa muutos.
Leluja on oltava niin paljon, että koirasi voi pitää niitä, vaikkei niillä leikkeisi. Pennulle on hankittava siis omia lelujakin. Oma koirani ei ole ollut kovin mustasukkainen, pennun oltua meillä pari päivää teki tarpeettoman valehyökkäyksen ruoka aikana, josta avokki sille vähän suutahti, taisi ymmärtää, että murahtaa saa välillä, muttei hyökkäillä=)
Muistakaa itse olla myös luonnollisia, helpompi tosin sanoa, kuin tehdä, mutta koira vaistoaa, jos on jännitystä ilmassa ja sitten se ainakin on hyökkäävä. Ja te ihmiset olette ne jotka määrää.Uros koiralla ilmeisesti huomattavasti korkeampi kynnys purra pentua, kuin nartulla. (Uros ei tiedä, vaikka olisi oma pentu). Nämä ohjeet olen saanut parilta terapeutilta ja ongelma käyttäytymiseen perehtyneiltä.
moi.meillä oli ja on samanlainen tilanne kuin sinulla.meillä oli ainokainen 9v tipsu joka oli ja on edelleen kiini meissä,hankin kultsun kaveriksi se ei voinnu sietää sitä monee viikkoon,tipsuni ärähteli koko ajan ku kultsu käveliki sen ohi ja varsinki jos tipsu oli sylissä se ois voinnu hyökätä kultsuni kimppuun,mut ei menny kovinkaa kauan ku niistä tuli parhaimmat kaverit.mut nyt taas on ogelma hankin kuukausi sitten koiran pennun,se tulee vähä liianki hyvin toimeen kultsun kanssa.aamusta iltaa riehuvat vaik käyn lenkillä moneen otteeseen..tipsuni ei voi vieläkää sietää pentua vaikka sillekin annetaan samalla tavalla huomiota,että tämmöistä täällä,mut uskon että noista kolmesta koirastani tulevat parhaimmat kaverit.tsemppiä ja kärsivällisyyttä.
tossa tulikin jo mainioita neuvoja. kerrataan kuitenkin vielä:
-tämä on hyvin tavallista, kitkattomasti sopeutuvat on poikkeus. joillain hyväksymiseen menee päivä, joillain kuukausi joillain useita vuosia. itse olen ollut todistamassa vastaavaa tapahtumaa 2 kertaa elämäni aikana. ekalla kerralla hyvin itsenäinen 6v hirvikoira-bokseri uros, joutui sopeutuman kult.nout. narttuun (kesti n.1/2v), ja toisella kerralla 2v kultsunarttu hyväksyi bokseripojan päivän ärinän jälkeen. nykyisin nämä kaikki kolme asuvat pitkiäkin ajanjaksoja saman katon alla. (kultsun ja boksun oma koti on muualla). sekotus on sopeutunut noin vuodessa boksuun ja vaikka kinaa edelleen on ne silti selvästi kaipaavat toisiaan...
-vanhempi on pomo, vahvista asemaa omilla toimillasi, kuten ruokailujärjestyksellä, päästämällä vanhemman ulos ensin jne.
-vietä paljon itsenäistä aikaa vanhemman kanssa. lenkkeilytä erikseen jos vaan mahdollista. näin pentukin itsenäistyy paremmin ja kasvaa omaksi persoonakseen
-älä toru vanhempaa ärinästä. älä varsinkaan jos siihen on mitään syytä
-toru pentua jos se koskee vanhemman ruokaan tai menee vanhemman omalle paikalle
-älä välitä jos vanhempi haluaa leikkiä pennun leluilla. voit jopa mennä mukaan leikkiin ja leikkiä vanhemman kanssa -se tuntee itsensä näin yhtä hyväksi kuin pentu.
-tappelutilanteessa älä puutu ellei se ala mennä veriseksi. koirien (varsinkin samaa sukupuolta olevien on selvitettävä välinsä joskus ja turha puuttuminen tekee seuraavasta selvittelystä usin vieläkin pahemman. parasta mitä voit välien selvittelyssä tehdä on kääntää selän ja kävellä pois, jolloin et itse ole tappelun aiheena provosoimassa vieressä) jos kuitenkin joudut puuttumaan, älä koske pentuun, kiellä ensin yhteisesti =huuda ei, niin paljon kuin keuhkoista lähtee, ja nappaa sitten vanhempi koira pois. tappelun jälkeen älä hyvittele kumpaakaan, vaikka toinen olisi saanut naarmuja. älä ota pentua syliin... jos tappelun syy on joku esine, ota se kokonaan pois.
rakkautta ja kuria molemmille. osota vanhemmalle että se on vähintää yhtä ihana kun pentukin ja ettei sen asema talossa ole muuttunut kuin korkeintaa paremmaksi, sillä sillä on nyt alamainen...