Seuraavaa ei voi oikeastaan kutsua novelliksi, mutta koska sitä on toivottu tänne niin... tässä tulee... =)
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Avaruus on kummallinen. Katsomme ylös taivaalle
kaukoputkella ja näemme tähtiä ja planeettoja
kuin sinisellä sametilla. Emme ajattele, että jos
voisimme mennä aivan niiden lähelle, tajuaisimme että ne ovat todellisuudessa suuria, erillisiä
maailmoja. Ehkäpä Maakin on jollekin planeetalle se suuri ja saavuttamaton.
Joku katsoo taivasta ja valitsee kymmenistä eri
vaihtoehdoista juuri Maapallon.
Hän miettii, mitä siellä voi olla. Ketä siellä on?
Onko siellä elämää? Hän uneksii, että matkustaa
sinne itsekin jonain päivänä.
Samaan aikaan Maapallolla tähtitieteilijä kartoittaa uuden planeetan. Hän nimeää sen suku-
nimensä mukaan. Media saa asiasta heti otteen
ja yhtiöt myyvät miljoonia kaikenlaisella oheis-
tavaralla.
Avaruuteen lähetetään luotain kameralla varustettuna. Se liitää halki pimeyden ja pysähtyy lopulta napsimaan kuvia uuden planeetan kohdalla. Kuvat tuodaan julkisuuteen suuren kohun
saattelemana. Mutta mitä on avaruus? Onko se vain
pala tyhjyyttä? Onko se mitään...?
Mutta miten voi olla olematta mitään, ilman ettei
ole mitään?
Professoreilla on lukuisia todisteita siitä, että
avaruudessa saattaisi olla elämää. Ufotutkijat elättelevät toivoa siitä, että joskus vierailta planeetoilta saattaisi tulla kansalaisia tutustumaan Maapalloon.
Suurin osa uskoo (jos uskoo ollenkaan) että ufot tahtovat vain vallata Maan, eikä niillä ole aikeena tehdä mitään hyvää.
Kuitenkin koko aikojen saatossa muodostunut käsitys johtuu aikoinaan havaitusta ufosta (joka kuitenkin paljastui huiputukseksi)
Sen ulkonäkö loi kauhua poikkeavine piirteineen.
Silmät olivat suuret, samoin kuin pää.
Ruumis oli pieni ja luiseva. Havainnot saivat aikaan suuren Ufo-buumin, joka jatkui vielä ensimmäisen Kuu-käynninkin aikana.
-Tämä saavutus jäi ikuisiksi ajoiksi Amerikan historiaan suurena ylpeyden aiheena. Se kasvatti myös kiinnostusta avaruuteen, eikä ainoastaan vain siihen, vaan myös koko universumiin. Heräsi uusia kysymyksiä:
Mihin se loppuu? Vai onko se kaikkialla?
Kysymyksiin ei voi vastata, ellei tiedä.
Etsi niin löydät.
Lapsi laski avaruuden kartan maahan ja silmäili ylöspäin hetken.
-Äiti, onko tuo maa?
-Onhan se.
-Voinko pyytää isää lennättämään minut sinne?
-Ei tänään.
-Entä huomenna?
-Ei silloinkaan. Maa ei ole sopiva paikka meille.
Ihmiset pelästyisivät meitä liikaa.
-Mutta äiti! Mikä on "ihminen"? Lapsi kysyi.
-Et sinä halua tietää, äiti vastasi.
-He tekevät joskus toisilleen niin kamalia asioita, ettet voisi koskaan ymmärtää.
Lapsi painoi päänsä ja hiukan ennen nukahtamistaan mumisi:
-Vielä minä sinne menen...!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kommentteja kaivataan.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Avaruus on kummallinen. Katsomme ylös taivaalle
kaukoputkella ja näemme tähtiä ja planeettoja
kuin sinisellä sametilla. Emme ajattele, että jos
voisimme mennä aivan niiden lähelle, tajuaisimme että ne ovat todellisuudessa suuria, erillisiä
maailmoja. Ehkäpä Maakin on jollekin planeetalle se suuri ja saavuttamaton.
Joku katsoo taivasta ja valitsee kymmenistä eri
vaihtoehdoista juuri Maapallon.
Hän miettii, mitä siellä voi olla. Ketä siellä on?
Onko siellä elämää? Hän uneksii, että matkustaa
sinne itsekin jonain päivänä.
Samaan aikaan Maapallolla tähtitieteilijä kartoittaa uuden planeetan. Hän nimeää sen suku-
nimensä mukaan. Media saa asiasta heti otteen
ja yhtiöt myyvät miljoonia kaikenlaisella oheis-
tavaralla.
Avaruuteen lähetetään luotain kameralla varustettuna. Se liitää halki pimeyden ja pysähtyy lopulta napsimaan kuvia uuden planeetan kohdalla. Kuvat tuodaan julkisuuteen suuren kohun
saattelemana. Mutta mitä on avaruus? Onko se vain
pala tyhjyyttä? Onko se mitään...?
Mutta miten voi olla olematta mitään, ilman ettei
ole mitään?
Professoreilla on lukuisia todisteita siitä, että
avaruudessa saattaisi olla elämää. Ufotutkijat elättelevät toivoa siitä, että joskus vierailta planeetoilta saattaisi tulla kansalaisia tutustumaan Maapalloon.
Suurin osa uskoo (jos uskoo ollenkaan) että ufot tahtovat vain vallata Maan, eikä niillä ole aikeena tehdä mitään hyvää.
Kuitenkin koko aikojen saatossa muodostunut käsitys johtuu aikoinaan havaitusta ufosta (joka kuitenkin paljastui huiputukseksi)
Sen ulkonäkö loi kauhua poikkeavine piirteineen.
Silmät olivat suuret, samoin kuin pää.
Ruumis oli pieni ja luiseva. Havainnot saivat aikaan suuren Ufo-buumin, joka jatkui vielä ensimmäisen Kuu-käynninkin aikana.
-Tämä saavutus jäi ikuisiksi ajoiksi Amerikan historiaan suurena ylpeyden aiheena. Se kasvatti myös kiinnostusta avaruuteen, eikä ainoastaan vain siihen, vaan myös koko universumiin. Heräsi uusia kysymyksiä:
Mihin se loppuu? Vai onko se kaikkialla?
Kysymyksiin ei voi vastata, ellei tiedä.
Etsi niin löydät.
Lapsi laski avaruuden kartan maahan ja silmäili ylöspäin hetken.
-Äiti, onko tuo maa?
-Onhan se.
-Voinko pyytää isää lennättämään minut sinne?
-Ei tänään.
-Entä huomenna?
-Ei silloinkaan. Maa ei ole sopiva paikka meille.
Ihmiset pelästyisivät meitä liikaa.
-Mutta äiti! Mikä on "ihminen"? Lapsi kysyi.
-Et sinä halua tietää, äiti vastasi.
-He tekevät joskus toisilleen niin kamalia asioita, ettet voisi koskaan ymmärtää.
Lapsi painoi päänsä ja hiukan ennen nukahtamistaan mumisi:
-Vielä minä sinne menen...!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kommentteja kaivataan.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.