Me olemme huomanneet että jo nyt ovat lapsemme alkaneet tehdä ikävä kyllä suunnitelmia perinnön kanssa jota odottelevat ja haukkuvat kilvan toisiaan jotta saisivat testamentin kautta enemmän kuin lakiosansa.No pistimme koko asunnon ja muut myyntiin ja emme todellakaan kertoneet vielä lapsillemme.Myymme koko roskan ja jaemme rahat kahdestaan omille tileille ja muutamme asumaan vuokralle ulkomaille.Saattavat lapset yllättyä vielä ja meidän rahoja ne on ja me ajattelimme pitää vanhoilla päivillä hauskaa kunnolla nyt kun rahaa tulee ja paljon.Emme mekään saaneet aikoinaan mitään vaan työllä kaikki saatu niin saa lapsetkin tehdä ja onhan niilläkin jo taloa sun muuta.Ei tule perintöriitoja kun ei perittävää.
Ei perintöä ei riitoja.
vanhukset
5644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole uskovainen,
mutta kyllä tässä elämässä on nähnyt monta kertaa että
kuka toiselle kuoppaa kaivaa,
siihen itse joutuu.
Eli teille voi tulla jokin yllättävä sairaus,
tai muuta murhetta.
Pitäkääpä asiani mielessä.
(meillä on aivan toisin,
minä sain kaiken, asunnot ja maatilan ennen 25 v päivääni.
lapseni sai lähes kaiken vasta 30 vuotiaana,
koska maailma on niin epävarmaa nykyään)
Kannatta yleensä antaa yli 10 vuotta ennen kuin alkaa sairastaa, niin ei kunta ota, eikä kieltäydy tukien antamisesta.
Jos plet antanut lahiaikoina,
kunnalla on oikeus kieltääntyä kaikseta, mitä pyydät.
Sillä jos annat pois rahaa, ethän voi sitä toisaalta pyytää, kai ymmärrät.
on oikeus elinaikanaan hallita omaisuuttaan kuten itse haluaa. Toivotan teille onnea ja menestystä valitsemallanne tiellä. Elämästä on oikeus nauttia silloin kun siihen on aikaa ja varaa.
Niin juuri äitinikin teki. Hän oli yrittäjä. Eläkkeelle päästyään myi kaiken kiinteän omaisuuden niille sisaruksille, joilla oli varaa maksaa. Hänelle itselle jäi käyttö oikeus esim. asuntoon ja kesämökkiin. Eli nyt kun perukirjat on tehty, pesä on kulujen jälkeen hieman miinus merkkinen. Minusta todella hienosti eletty elämä, viimeiseen asti hän matkusteli, osti kauniita vaatteita, kävi hierojalla ja kampaajalla, eli NAUTTI omista rahoista mitä oli kovalla työllä ansainnut.
Mutta nyt jotkut sisarukset vaativat, että 10 ja 20 vuotta sitten tehdyt kaupat, (jotka tehtiin oikeaan hintaan) olisi pitänyt merkitä perukirjaan lahjana ja ennakkoperintönä!
Minusta on suorastaan kohtuutonta mennä arvostelemaan äidin tekemiä kauppoja, koska hän oli kuolemaansa asti täysin oikeustoimikelpoinen, ja tarvitsi ne rahat elämiseen.
Mitenköhän nekin kaupat olisi pitänyt tehdä, jotta tämä tilanne olisi vältetty. Kun äidin toive oli aina se, että mitään perittävää kun ei ole, niin ei ole myöskään riitoja.
Joku varmasti osaa vastata tähänkin kysymykseen että ap. osaisi ottaa huomioon edellä mainitut asiat.
Aivan oikein toimittu. On varmasti ollut loukkaavaa kuunnella lasten tuollaisia puheita. Katsokaa kuitenkin, että jää teidän elämänne loppumetrienkin hoitoon rahaa. Jos olette ikinuoria 60-70 vuotiaita, voi elämää olla molemmilla vielä 20-30 vuotta jäljellä.
Kannattaa pitää hyviä välejä lapsiin. Hehän voivat olla niitä ainoita, jotka sitten elämän ehtoona luonanne käyvät vieraisilla ja huolehtivat, että teidän hoitonne ja kohtelunne on asiallista silloin, kun ette enää itse kykene pitämään puolianne.
On kunnianvastaista ja arvotonta haaskata perityt sukuperinnöt. Niitä pitää kartutaa ja siirtää sukupolvelta toiselle.