Olen kotoisin vanhoillislestadiolaisesta perheestä,mutta jätin tämän liikkeen taakseni noin kymmenen vuotta sitten. Olin silloin vielä teini-ikäinen.
Eräissä suviseuroissa sen päätin: Ei ikinä enää tänne, EI IKINÄ. Kesken suviseurojen sitten vaan päätin, että tämä tyttö lähtee kotiin nyt hetipaikalla ja koskaan en tule takaisin.Yksinkertaisesti minusta vain tuntui, että jotta saisin henkeä ja pysyisin elossa, minun on lähdettävä heti.
Toisin sanoen löin kaiken kuin kirveellä poikki ja suljin oven visusti perässäni ja sen jälkeen en todella ole kertaakaan Ry:llä tai seuroissa tai missään käynyt.
Sen jälkeen olen asunut useita vuosia ulkomailla ja ottanut vähän etäisyyttä asioihin, mutta mitenkään en ole tätä lestadiolaisasiaa käsitellyt sen jälkeen.
Nyt ihan viime aikoina minua on alkanut kiinnostaa se, että mitä oikein tapahtui silloin kymmenen vuotta sitten.
Olen kuitenkin kasvanut vanhoillislestadiolaisessa kodissa ja minut on kasvatettu hiukan erilaiseen arvomaailmaan kuin keskivertosuomalainen. Sen takia olen monesti tuntenut yksinäisyyttä kun tuntuu että muut eivät tajua minua. Tai tajuavat kyllä, mutta se vaatii aina sen että selittää asiat.
Pari viikkoa sitten aloin lukea näitä keskusteluja täällä ja jäin suoraan sanottuna ihan koukkuun tähän palstaan.Täällä on ollut todella hyviä ja oivaltavia ja hauskoja puheenvuoroja, ja olen alkanut enemmän ymmärtää itseänikin ja sitä mitä tapahtui 10 vuotta sitten.
Muistan, että lapsena olen kokenut tämän uskon asian jotenkin todella simppelisti ja usko oli minulle todella iloinen asia. Kuvittelin, että Jumala on sellainen hyvä lammaspaimen,joka kaitsee minua, ja koskaan ei tarvitse pelätä mitään kun päälläni ja vieressäni kulkee koko ajan suojelusenkeli.Sitten ajattelin aina että minun ei esimerkiksi tule varastaa, koska se on väärin, ja vaikka tekisinkin väärin ja kukaan ei näkisi niin Jumala näkee kaiken.
Näin siis n.13-vuotiaaksi asti. Sitten kun menin rippikouluun ilmapiiri muuttui jotenkin ahdistavaksi. Aloin kuulemaan sellaisista asioista, joista en koskaan ollut kuullutkaan.Ensimmäistä kertaa kuulin, että viheltäminen on syntiä, itsetyydytys on syntiä(tätä ennen olin luullut että se on iloinen asia, kun koulun terveydenhoitaja oli niin sanonut),urheiluseurassa oleminen on syntiä.
Sitten kuulin, että on joitain tällaisia asioita kuin "sitominen", "hoitokokous","hempeämielisyys","eriseura",en vaan voinut ymmärtää ja käsittää mitä näillä asioilla tarkoitettiin.Tällaista täysin hämäräperäistä kielenkäyttöä.
Sitten tuli vielä tämä suhtautuminen seksuaalisuuteen. Olin ajatellut seksiä ja seksuaalisuutta jotenkin kiehtovana ja iloisena asiana. Minut tyrmättiin täysin. Vaikka seksuaalisuus on koko ajan läsnä naisten jatkuvien raskauksien vuoksi se on silti tabu, siitä ei saa puhua, vaikka näkee että aktiivisesti sitä harrastetaan koko ajan.
Nuo edellä mainitut asiat vaikuttivat siihen että minun uskomisestani hävisi ilo aivan täysin.
Mutta jotta ihminen jaksaa ylipäänsä elää, on hänen jossain määrin saatava mielihyvää elämästään. Siitä minulle tuli tuo tukehtumisen tunne. Tuntui että hengissäselviämiseksi minun on lähdettävä heti.
Sen takia minusta on tuntunut lohdulliselta tämä keskustelu -70-luvun ajoista. Jopa Seppo Lohi on todennut että tuona aikana sorruttiin jonkinlaiseen harhaoppiin.
Minusta SRK:n tulisi esittää virallinen anteeksipyyntö noiden aikojen johdosta. Tämä Aimo Hautamäki totesi, että hekilöiden pitäisi ottaa yhteyttä suoraan niihin jotka ovat loukanneet. Entä jos henkilö on kuollut, entä jos henkilöitä oli sata, entä jos näitä henkilöitä ei saa kiinni, entä jos henkilö kieltäytyy keskustelemasta tai kokee olleensa täysin oikeassa. Ei tällaisia asioita voi jättää yksittäisten henkilöiden vastuulle.
Minua ovat tällä palstalla lohduttaneet monet puheenvuorot ja vaatimukset siitä, että on pestävä likapyykki -70-luvusta.
Olen monesti lukenut Päivämiestä kotona käydessäni.
Minua kosketti valtavasti Antti Pentikäisen kirjoitus Päivämiehessä 12.10.2005.
Hän puhui kirjoituksessaan työstään kehitysmaiden kriisialueilla ja erityisesti lasten asemasta siellä näin:
"miksi näiden pienten veljien ja sisarten taakka on joskus niin suuri? Olen ymmärtänyt asian niin, ettei Jumala ole välinpitämätön viattoman kärsimykselle, hän vain tarvitsee heidän auttamisekseen toisia ihmisiä"
Uskon itsekin, että Jumala toimii maailmassa juuri meidän ihmisten kautta. Ja että Jumala tuo itsensä julki usein rakastavan lähimmäisen kautta. Uskovaiset isovanhempani ovat tämän myös minulle opettaneet rakastamalla minua sellaisena kun olen riippumatta siitä olenko uskaomassa vai en.
Juuuri siksi nämä -70 luvun jutut pitäisi ottaa esiin kun siinä ei kyllä rakkaudella ollut mitään tekemistä.
Nyt ymmärrän paremmin noita 10 vuoden takaisia aikoja. Koin uskon olevan enää vain joitain syntilistoja ja en voinut tajuta miksi kaikki uskomisen ilo haluttiin tukahduttaa vielä lähes lapsilta puhuttelemalla heitä kun viheltavät siionin lauluja.
Pahoittelut että kirjoitukseni on niin pitkä.
Eräissä suviseuroissa sen päätin: Ei ikinä enää tänne, EI IKINÄ. Kesken suviseurojen sitten vaan päätin, että tämä tyttö lähtee kotiin nyt hetipaikalla ja koskaan en tule takaisin.Yksinkertaisesti minusta vain tuntui, että jotta saisin henkeä ja pysyisin elossa, minun on lähdettävä heti.
Toisin sanoen löin kaiken kuin kirveellä poikki ja suljin oven visusti perässäni ja sen jälkeen en todella ole kertaakaan Ry:llä tai seuroissa tai missään käynyt.
Sen jälkeen olen asunut useita vuosia ulkomailla ja ottanut vähän etäisyyttä asioihin, mutta mitenkään en ole tätä lestadiolaisasiaa käsitellyt sen jälkeen.
Nyt ihan viime aikoina minua on alkanut kiinnostaa se, että mitä oikein tapahtui silloin kymmenen vuotta sitten.
Olen kuitenkin kasvanut vanhoillislestadiolaisessa kodissa ja minut on kasvatettu hiukan erilaiseen arvomaailmaan kuin keskivertosuomalainen. Sen takia olen monesti tuntenut yksinäisyyttä kun tuntuu että muut eivät tajua minua. Tai tajuavat kyllä, mutta se vaatii aina sen että selittää asiat.
Pari viikkoa sitten aloin lukea näitä keskusteluja täällä ja jäin suoraan sanottuna ihan koukkuun tähän palstaan.Täällä on ollut todella hyviä ja oivaltavia ja hauskoja puheenvuoroja, ja olen alkanut enemmän ymmärtää itseänikin ja sitä mitä tapahtui 10 vuotta sitten.
Muistan, että lapsena olen kokenut tämän uskon asian jotenkin todella simppelisti ja usko oli minulle todella iloinen asia. Kuvittelin, että Jumala on sellainen hyvä lammaspaimen,joka kaitsee minua, ja koskaan ei tarvitse pelätä mitään kun päälläni ja vieressäni kulkee koko ajan suojelusenkeli.Sitten ajattelin aina että minun ei esimerkiksi tule varastaa, koska se on väärin, ja vaikka tekisinkin väärin ja kukaan ei näkisi niin Jumala näkee kaiken.
Näin siis n.13-vuotiaaksi asti. Sitten kun menin rippikouluun ilmapiiri muuttui jotenkin ahdistavaksi. Aloin kuulemaan sellaisista asioista, joista en koskaan ollut kuullutkaan.Ensimmäistä kertaa kuulin, että viheltäminen on syntiä, itsetyydytys on syntiä(tätä ennen olin luullut että se on iloinen asia, kun koulun terveydenhoitaja oli niin sanonut),urheiluseurassa oleminen on syntiä.
Sitten kuulin, että on joitain tällaisia asioita kuin "sitominen", "hoitokokous","hempeämielisyys","eriseura",en vaan voinut ymmärtää ja käsittää mitä näillä asioilla tarkoitettiin.Tällaista täysin hämäräperäistä kielenkäyttöä.
Sitten tuli vielä tämä suhtautuminen seksuaalisuuteen. Olin ajatellut seksiä ja seksuaalisuutta jotenkin kiehtovana ja iloisena asiana. Minut tyrmättiin täysin. Vaikka seksuaalisuus on koko ajan läsnä naisten jatkuvien raskauksien vuoksi se on silti tabu, siitä ei saa puhua, vaikka näkee että aktiivisesti sitä harrastetaan koko ajan.
Nuo edellä mainitut asiat vaikuttivat siihen että minun uskomisestani hävisi ilo aivan täysin.
Mutta jotta ihminen jaksaa ylipäänsä elää, on hänen jossain määrin saatava mielihyvää elämästään. Siitä minulle tuli tuo tukehtumisen tunne. Tuntui että hengissäselviämiseksi minun on lähdettävä heti.
Sen takia minusta on tuntunut lohdulliselta tämä keskustelu -70-luvun ajoista. Jopa Seppo Lohi on todennut että tuona aikana sorruttiin jonkinlaiseen harhaoppiin.
Minusta SRK:n tulisi esittää virallinen anteeksipyyntö noiden aikojen johdosta. Tämä Aimo Hautamäki totesi, että hekilöiden pitäisi ottaa yhteyttä suoraan niihin jotka ovat loukanneet. Entä jos henkilö on kuollut, entä jos henkilöitä oli sata, entä jos näitä henkilöitä ei saa kiinni, entä jos henkilö kieltäytyy keskustelemasta tai kokee olleensa täysin oikeassa. Ei tällaisia asioita voi jättää yksittäisten henkilöiden vastuulle.
Minua ovat tällä palstalla lohduttaneet monet puheenvuorot ja vaatimukset siitä, että on pestävä likapyykki -70-luvusta.
Olen monesti lukenut Päivämiestä kotona käydessäni.
Minua kosketti valtavasti Antti Pentikäisen kirjoitus Päivämiehessä 12.10.2005.
Hän puhui kirjoituksessaan työstään kehitysmaiden kriisialueilla ja erityisesti lasten asemasta siellä näin:
"miksi näiden pienten veljien ja sisarten taakka on joskus niin suuri? Olen ymmärtänyt asian niin, ettei Jumala ole välinpitämätön viattoman kärsimykselle, hän vain tarvitsee heidän auttamisekseen toisia ihmisiä"
Uskon itsekin, että Jumala toimii maailmassa juuri meidän ihmisten kautta. Ja että Jumala tuo itsensä julki usein rakastavan lähimmäisen kautta. Uskovaiset isovanhempani ovat tämän myös minulle opettaneet rakastamalla minua sellaisena kun olen riippumatta siitä olenko uskaomassa vai en.
Juuuri siksi nämä -70 luvun jutut pitäisi ottaa esiin kun siinä ei kyllä rakkaudella ollut mitään tekemistä.
Nyt ymmärrän paremmin noita 10 vuoden takaisia aikoja. Koin uskon olevan enää vain joitain syntilistoja ja en voinut tajuta miksi kaikki uskomisen ilo haluttiin tukahduttaa vielä lähes lapsilta puhuttelemalla heitä kun viheltavät siionin lauluja.
Pahoittelut että kirjoitukseni on niin pitkä.
Vastaukset 127
Vanhimmat
Kokemuksesta voin kertoa, että vl-kasvatukseen liitty myös kaikkien kaytännön elämän asioiden hengellistäminen. Tyyliin "uskovaiset eivät varasta", "uskovainen ei valehtele", "maailmassa petetään aviopuolisoa", "uskovaiset eivät hyväksy huumeiden käyttöä", "uskovainen noudattaa lakia" jne..
Toisin sanoen lapsille annetaan pelottava kuva, että vl-liikkeen ulkopuolella olevat ihmiset automaattisesti varastavat, valehtelevat, pettävät, hyväksyvät huumeiden käytön, tekevät rikoksia heti tilaisuuden tullen jne.. Lisäksi annetaan ohje, ettei "epäuskoisten" kanssa kannata keskustella arvoista, koska heillä ei niitä ole.
Itselleni oli suuri ihmetyksen aihe, kun nuorena ensimmäisiä kertoja uskaltauduin keskustelemaan näiden halveksittujen "epäuskoisten" kanssa, havaitsinkin heidän arvonsa olevan hyvin lähellä omiani. Kaikilla ihmisillä on omatunto, joka ohjaa heitä tekemään oikeita asioita ja välttäämään vääryyttä.
Minulle koko lapsuus- ja nuoruusajan hengellistämiskasvatuksen jälkeen oli todellinen tyrmäys ja petetyksi tulemisen tunne kun ymmärsin, että minulle oli vain paneteltu näitä "arvottomia" ulkopuolisia. Havaitsitko samaa, ystäväni?
"Toisin sanoen lapsille annetaan pelottava kuva, että vl-liikkeen ulkopuolella olevat ihmiset automaattisesti varastavat, valehtelevat, pettävät, hyväksyvät huumeiden käytön, tekevät rikoksia heti tilaisuuden tullen jne.."
ja valheellista lasten manipulointia. Millaisia ihmisiä ovat vl-vanhemmat?
Jokainen kirjoittaja voi puhua vain omasta puolestaan ja omasta kasvatuksestaan. Minä en ainakaan voi allekirjoittaa tuota muiden kuin vl-ihmisten mustamaalaamista. Eihän se jos opetetaan hyviin tapoihin ja toimimaan moraalisesti oikein tarkoita sitä, että sillä viestitettäisiin että muut kuin vllät toimivat koko ajan noin. Aika ihmeellistä ajattelua suorastaan. Jos taas vanhemmat ovat noin opettaneet, se ei tietenkään ole oikein, mutta ei siitä koko vl-liikettä voi syyttää. Täytyy ottaa huomioon, että vl-liikkeessäkin niitä erittäin ahdasmielisiä ihmisiä, jotka kyllä taatusti osaavat pilata lapsiltaan elämänilon. Tunnen itsekin muutamia tapauksia. Mutta se ei tarkoita sitä, että tälläinen käsitys ja opetus olisi mitenkään tavoiteltavaa. Itselläni oli lapsena paljon muita kuin vl-kavereita, eikä siinä koskaan ollut mitään ristiriitaa. Samoin aikuisena meillä on useitakin hyviä ystäviä, joita olemme saaneet esimerkiksi entisistä naapureista. Emme todellakaan opeta lapsille että kaikki muut kuin vllät vain ryyppäävät ja huoraavat. Huh huh pelkkää ajatukstakin. Ja miten voisimmekaan, näkeväthän he itse miten asia on.
Jos nämä katkerat kirjoittajat ovat esimerkiksi niiden sairaalloisen tiukkojen kasvattajien lapsia, jotka minä tunnen, en yhtään heidän tuntojaan ihmettele. Mutta ymmärtäkää ihmiset, että he ovat vain pieni prosentti vllistä. Kyllä elämä näissäkin piireissä on pääosin aivan iloista ja vapaata, ihan tavallista suomalaisen perheen elämää.
"Jos nämä katkerat kirjoittajat"
on mielestäsi "katkera", jos hän kertoo tosiasioita?
Tällainen kuva "suruttomista" helposti muodostuu lest:laisuudessa, niin väkevää tuo oam joukon manipuloiminen on. Ei se tietenkään tarkoitus ole, mutta se on vaistonvarainen ja johtuu nimenomaan pelosta. Pelko on aseeni. Vanhoillislestadiolaisuudessakin joukkoa hallitaan hylätyksi tulemisen pelolla.
Siksi heidän Jumalallaan on suurennuslasi ja siksi heidän Jumalansa on hyvin heikko, päävastuu autuudesta on ihmisellä itsellään. Heidän Jumalansa on viimekädessä vain heikko ihminen, siis seurakunnan julistajat, ja veljet ja siskot (seurakunta), jotka ovat Raamatunvastaisesti välimiehinä Kristuksen ja syntisen välissä.
Raamatun mukaan me olemme SANAN TODISTAJAT.
Lestadiolaisuudessa ihmiset ovat itse Jumalana, tekeytyen jumalan valtakunnaksi seurakunnaksi ja Pyhäksi Hengeksi, jolla on kaikkeen Jumalan sanaan nähden veetto-oikeus ja oikeus tulkita Jumalan sanaa aivan himojensa mukaisesti (sitominen ja päästö).
Ihminen on toisin sanoen korotettu omine tulkintoineen Jumalan veroiseksi. Ja näin toimien ajallinen lakihenkinen helvetti on valmis. Ihmisestä on tullut Jumalan Sanan tuomari. Kun Jumalan sanan pitäisi tuomita kaikki.
No sen takia he ovat katkeria koska kokevat, että heidän lapsuutensa on pilattu ja heillä on mielestäni siihen täysi oikeus. Katkeruuttahan voi kokea hyvin monesta syystä. Joku on katkera siitä, että lapsuus kului alkoholistivanhempien kanssa eläessä ja totuushan sekin on. En sen kummempaa sillä tässä tapauksessakaan tarkoittanut.
...
Minusta tässä on tärkeätä ymmärtää, kuten edellinenkin kirjoittaja kirjoitti, että "tosiasiat" ovat niitä Sinulle itsellesi, kokemuksia omasta elämästäsi. Eivätkä johda siihen kysymykseen, minkä esitit, eli millaisia ovat vl-vanhemmat kun he tällaista lapsilleen opettavat. Se on jo "tosiasioista" loitontava yleistys.
Ei ole erityisesti vl-vanhempien ominaisuus opettaa lapsilleen tuollaisia asioita lähimmäisistään.
Jotkut vanhemmat voivat kasvattaa lapsiaan epäluuloisuuteen muita ihmisiä kohtaan vaikkeivät olisi vl-liikkeestä koskaan kuulleetkaan. Sellaista on tapa suhtautua vaikkapa naapureihin ja se sävy, jolla heistä kotona puhutaan. Puhutaanko muista ihmisistä ylipäätään kunnioittavasti ja heistä positiivista uskoen vai nähdäänkö heissä lähinnä negatiivisia piirteitä ja heidän teoissaan arveluttavia motiiveja. Tällaiset asiathan ovat usein täysin tulkinnanvaraisia. Ihminen näkee ympäristönsä siten kuin itse haluaa, tai pikemminkin siten, millaisena itsensä näkee (halusipa tai ei, tahdon kanssa asialla ei varmaankaan ole paljoa tekemistä).
Jos ei itse ole ihan rehellinen ja suora toimissaan ja ajattelussaan, sellaista näkee helposti toisissakin. Tai päinvastoin, jos on, niin ei kyseenalaista kovin helposti toisenkaan rehellisyyttä.
Tällä ajan takaa sitä, että suhtautumisessa ympäristöön esim. vl-vakaumusta enemmän vaikuttaa ihmisen oma luonne ja kokemukset. Jotkut ovat hyvin negatiivisia suhteessaan oikeastaan kaikkeen ja sellaisia he ovat vl-uskovaisinakin.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän ajattelen niin, että ihmisen luonne vaikuttaa tosi paljon uskontulkintaankin, koskien ennen kaikkea opin soveltamista käytännön elämään.
Jos luet enemmän vaikkapa tämän palstan kirjoituksia, voit kyllä päätellä, miten eri vl-kirjoittajat kasvattavat/kasvattaisivat lapsiaan ja miten he välittävät/välittäisivät heille vl-uskoa. Luonteensa mukaisesti tulkiten :)
Lopuksi. Jos lapsuus on mistä tahansa syystä oikein kireä ja ankea niin ihminen tuntee siitä helposti katkeruutta. Sehän on tosiasia ja liittyy hänen omiin huomiotta jääneisiin tarpeisiinsa. Mutta en käyttäisi sanaa "katkera" koskaan haukkumasanana. Katkeruus on itkemätöntä itkua enkä siitä ketään ilkeänsävyisesti nimittelisi.
on tietysti yksi tietyissä piireissä hyväksi havaittu tapa negatiivisten asioiden käsittelemiseksi.
Omat vanhempani eivät olleet lainkaa tiukimpia, mutta kokemusta on myös laajan tuttavapiirin kasvatusmetodeista. Eikä kirjoituksessani edes ollut kysymys tiukkuudesta vaan asioiden hengellistämisestä, mutta jos tiukkuuden ja hengellistämisen ero ei ole selvinnyt, keskustelu onkin mahdotonta.
Uskovaiset eivät varasta- kasvatus on ihan yleinen kasvatustapa vl-piireissä. Vaikka se, ketkä sitten varastavat jäisi osalta vanhemmista lapsilleen sanomattakin, viesti menee perille: Muut kuin vl:t tietysti varastavat.
Toinen teikäläisillä käytössä oleva "keskustelukeino", jota käytetään kun omat keinot eivät riitä, on keskustelukumppanin leimaaminen katkeraksi. En minä tästä itseeni ota, olenhan nähnyt kyvyttömyytenne negatiivisen palautteen vastaanottamiseen ennenkin.
Ei se tarkoita sitä, että automaattisesti katkeroituu, jos elämässä on joutunut kokemaan pahoja asioita.
Kumma tyyli, että heti leimataan katkeroituneeksi, kun kertoo vain asioita, mitä elämässä on tapahtunut.
Tuli mieleen tätä ketjua lukiessa...
Päivämiehessä oli pari kuukautta sitten tiivistelmä jonkun nuorten seurakuntapäivän tai vastaavan alustuksesta, jossa kerottiin, että "Jumalan valtakunnan ulkopuolella alkoholin ja huumeiden käyttö on yleisesti hyväksyttyä".
Ihan vaan kaikille vl-nuorille tiedoksi: Huumeiden käyttäminen EI ole yleisesti hyväksyttyä edes vl-herätysliikkeen ulkopuolella!
Täällä me jotkut yritämme korjata tietynlaisia sisältäpäin lähteviä käsityksiä.
Päivämiehessä ja pyhäkouluopetuksessa monet opettavat juuri sillä sävyllä että maailama on kaikkinensa paha.
Monelle aikustuvalle vl-nuorelle on kriisin paikka huomata että eivät maailmalla olevat lähimmäiset niin pahoja olekkaan vaan tekevät esim. terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa pyyteetöntä työtä vl-perheiden tukemiseksi, tosin monet erillaisessa uskonkäsityksessä.
No tästä tulikin mieleeni että kun on opetettu, että:
"uskovaiset eivät varasta", "uskovainen ei valehtele", "maailmassa petetään aviopuolisoa", "uskovaiset eivät hyväksy huumeiden käyttöä", "uskovainen noudattaa lakia"
Kyllä minullekin tuolla tavalla sanottiin ,mutta vanhempani eivät sitä tehneet, vaan lähinnä RY:n porukka ja rippikoulussa.
Ja täytyy kyllä sanoa,että ihmettelin,kun kokemukseni mukaan tämä ei ollut millää tavalla totta.Koulukavereiden perheessä oli tiukat säännöt siitä että ei saa kiroilla,muita tulee kunnioittaa ja kaikkien kanssa tulee leikkiä.Jos on käyttäytynyt huonosti, tulee pyytää anteeksi.
Itseasiassa muistan,että meillä kotona vallitsi jatkuva kaaos, kun lapsia oli niin paljon ja äiti oli noihin aikoihin aika väsynyt. Tämä oli jotenkin lapsen näkökulmasta katsottuna todella ristiriitaista.
ennakkoluulojen karsimiseksi, mutta toivon suvaitsevan ja suoraselkäisen ajattelutavan leviävän laajemminkin vl-piireihin.
Meidät tosiaan 60- ja 70-luvuilla kasvatettiin siihen, että vain uskovaisilla on "elävän uskon" bonuksena tullut omatunto. Muut ihmiset elävät pimeydessä ja heidän omatuntonsa on paatunut eikä mikään rajoita heidän tekemisiään...
Oli se kuule järkytys huomata tulleensa huijatuksi kun itse havaitsi että suurin osa ihmisistä elää ihan terveiden elämäntapojen ja arvojen mukaan!
"tekevät arvokasta työtä vl-ihmisten tukemiseksi" - tiedän sinut fiksuksi tyypiksi, mutta nyt on pakko korjata: tekevät arvokasta työtä jokaisen ihmisen tukemiseksi, rotuun, sukupuoleen, uskontoon katsomatta... Älkäämme me omahyväisesti luulko, että maailma on hyvä silloin kun se palvelee meitä. Nähkäämme jokainen ihminen Jumalan kuvana ja siis yhtä arvokkaana.
jotka opettavat jo eri tavalla, mutta heidän opetuksensa saattaa vesittyä juuri kuten sanoit pyhäkoulussa, seuroissa, raamattuluokassa, seurakuntailloissa jne...
Minä olin siis ihan äimän käkenä, sen verran olin pullossa kasvanut, kun hoksasin että jaankin samat elämän perusarvot muiden ihmisten ("epäuskoisten") kanssa.
Kotona ei kyllä koskaan annettu sellaista kuvaa, että muut kuin vl:t varastavat tai ovat muuten epärehellisiä. Lähipiirissäkin on paljon muullakin tavalla uskovia ja saattaa löytyä ateistikin, mutta ei heitä tuolla tavalla arvosteltu. Jokainen uskonnollisen vakaumuksen sydämessään (ei siis "näyttelevät" tms.!!) omaava varmasti haluaa olla rehellinen. Erot tulevat mielestäni vain siinä, mitä pelastuksesta ajatellaan.
mennen tullen ja palatessa veeällien kanssa. Muuten jotenkin meidät muut kummakyllä ohitetaan tai "ketunhäntä kainalossa" osoitetaan "etsivää rakkautta", jotta saataisiin meidätkin samaan joukkoon. Olemme vain potentiaalisia parannuksentekijöitä, emme sen arvokkaampia ihmisiä. Uskovaisia emme missään tapauksessa ole!
kuinka minun lapsuudessani saarnamiehet opettivat, että "jokainen askel, jokainen hengenveto jonka epäuskossa otat, on syntiä ja sielunvihollisen työtä eivätkä sen vuoksi epäuskoiset pysty mitään hyvää tekemäänkään".
Minä pelkäsin tämän takia sairastumista todella paljon siksi, että saan hoitamaan "epäuskoisen" lääkärin, jonka sielunvihollinen varmasti käskee tappamaan minut kun tietää minun olevan uskovainen.
...saarnattiin lauantaina:
"...olen miettinyt noita epäuskon nuoria, jotka menevät opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle. Mistä ne löytävät ystäviä ja kavereita? Vapaa-aikana he menevät ehkä hotelleihin, baareihin, ravintoloihin ja tanssipaikkoihin, ja siellä alkaa monella se kierre ja tie, joka on viemässä sekä ajalliseen että iankaikkiseen onnettomuuteen..."
(P.K. Oulusta, s. 131)
on, että muistan kirjoittamani lauseen sanasta sanaan kolmenkymmenen vuoden takaa. Oli se sen verran vaikuttava saarna;)
Onko ihme jos lapset pelkäävät ulkopuolisia ihmisiä?
kaikista ei-vl nuoristahan lähes 95 prosenttia on ihan rappiolla, ryyppäävät ja käyttävät huumeita.
Vain vl-nuorisolla on niin ihanat tulevaisuuden näkymät.
samoilta kursseilta, harrastuksista, jne. jne.
Alkoholi on usein mukana vapaa-ajan kuvioissa, mutta jokainen voi tietysti hakeutua sellaiseen seuraan kuin haluaa eikä mitään pakkoa ole.
" kuinka minun lapsuudessani saarnamiehet opettivat, että "jokainen askel, jokainen hengenveto jonka epäuskossa otat, on syntiä ja sielunvihollisen työtä eivätkä sen vuoksi epäuskoiset pysty mitään hyvää tekemäänkään". "
Tuo loppuosa kuulostaa uskomattomalta. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen ajatukseen. Kaikkihan tietävät esim. Äiti Teresan ja jokainen vl:kin tietää, ettei asia ole kuten yllä siteerattu.
että epäuskoisella piimän juontikin on syntiä!
Olen törmännyt jopa sellaiseen syytökseen, että haluan kuulemma tappaa kaikki veeällät, vihaan niin paljon "uskovaisia". Olen niiiiin Paha? Varmaan muutkin epäuskoiset ovat sellaisia?
Mielestäni nimimerkki Maria kirjoitti erittäin kauniisti, että katkeruus on itkemätöntä itkua, ja sitä ei tulisi missään haukkumismielessä käyttää.
Mutta olen joskus omalta äidiltäni kysynyt(VL)omaan lapsuuteeni liittyvistä asioista, kuten siitä että miksi urheiluseuraan kuuluminen oli syntiä, ja hän vain totesi että olen katkera.Siis ei edes minkäänlaista vastausta asiaan, vaan jo se, että tuollaisia asioita kysyy,on merkki siitä että on katkera.
Toki nyt ymmärrän että kyseessä on vain yksittäisen ihmisen vastaus,mutta lapsena
ei tuollaista asiaa osaa laittaa mihinkään perspektiiviin ja kuvittelee vaan että se mitä äiti sanoo on totta.
Tuo oli hyvä vitsi. Harmi, että joku ottaa sen tosissaan ja käyttäytyy sen mukaisesti. Pelkää ja karttaa muita, mutta voi silti kokea todellista yksinäisyyttä uskonystäviensä kanssa. Ei kelpaa sielläkään, vaikka kuinka tottelee seurakunnan ohjeita ja varoo maailmaa.
keskusteluja vl:ien kanssa "vanhoista" asioista. Osan kanssa olen pystynyt rakentavaan keskusteluun ja moni seikka onkin selvinnytkin.
Mutta eräs minulle läheinen ihminen kysymykseeni vastasi: "Eikö sinulle riitä että olet päässyt ulkopuolelle, ettei enää tarvitsisi arvostella?" Tabuja, tabuja...
Onhan sentään kiva, että nykyaikana vanhemmat kuitenkin kohtelevat meitä "epäonnistuneen kasvatuksen" muistomerkkejä ihmisinä. (Jos ei ota puheeksi uskon asioita.)
saarnasta poimittu. Katsohan tuolta ylempää, minkälaisen pelon kyseinen saarna lapselle aiheutti. Paikan ja saarnamiehen ulkonäönkin muistan, nimi jäi hämärän peittoon kun oli lähetyspuhuja.
herätti myös, kun myöhemmin presidentille toivottiin jossain suviseurarukouksessa siunausta ja viisautta.
Muistan miettineeni, että mitä tekemistä siunauksella on epäuskoisen ihmisen tekemisissä joka tekee vain sielunviholliselle töitä? Mietin myös, että pyytävätkö uskovaiset oikeasti siunausta ja menestystä sielunvihollisen työlle??
Kannattaisi todella miettiä, millaista tarinaa lapsilleen syöttää.
en ole silä tavalla opettanut. Lyhyissä pyhäkoulutuokioissa olen pyrkinyt sanomaan, että on aivan kunnollisiakin ulkopuolisia. Paljoa ei ehdi lyhyessä tuokiossa, mutta olennaisiin on halua kuitenkin keskittyä. Myös seurakunnan yleisissä keskusteluissa pidetään sitäkin puolta esillä, niissä on useita lapsia, varmaan jotakin kuulevatkin.
Meillä ei ole omille lapsille luonnollisestikaan lajiteltu ihmisiä hyviin ja huonoihin. Mutta niitä terveisiä on sitten tuotu vl-naapureista.
Esimerkiksi minusta on alle kouluikäisillä vl-lapsilla selvät käsitykset, koska en käy seuroissa. Jos 6-vuotias esikoiseni sanoo hiekkalaatikkoleikin jälkeen: "Äitipä ei pääse taivaaseen.", kun alan laulaa hänelle iltalauluna "Onpa taivaassa tarjona..."
Niin kukahan on ollut valistajana? Miksi minun sieluntilaani arvioidaan lasten leikeissä ja tuomio ilmoitetaan omille lapsilleni? Saa siinä sitten opettaa hyvästä Jumalasta ja laulaa hengellisiä lauluja! ;(
Lapseni muistaa tuon keskustelun vieläkin.
Kirjoitin tuon katkera-sanan puolihuolimattomasti, enkä todellakaan mitenkään pahassa mielessä.
Sanoin jo että ei ole ihme jos on katkera ja siihen on täysi oikeus, jos kokee että lapsena on elämäilo niistetty kokonaan. Tuon katkera-sanan voi minun puolestani jättää lukematta jos sen kokee itselleen epäsopivaksi. Arvostan kirjoittajan tunteita ja kokemuksia.
Työpaikallani oli kaksi vl-kaveria töissä. Molemmat olivat jo kolmannellakymmentä olevia perheenisiä joten en puhu mistään kapinoivista teineistä. Itsellä myös vl-tausta joskin minun jeesukseni onkin himmentynyt kauniin joulusadun päähenkilöksi. Meillä opetettiin kotona että valheella ja ym vääryydellä on lyhyet jäljet. Kiinni jäät joskus aivan varmasti. Nämä ex-työtoverini olivat saaneet vähän eri eväät elämään sillä kaikki kannettiin kotiin mikä vaan irti lähti. Toinen vei jopa joulukuusen koristeet josta nousi hirveä häly. Tämä vakkarikaveri oli lisäksi niin hyvää pataa työnjohdon kanssa että hänestä oltiin leipomassa jo työnjohtajaa ennen hänen irtisanoutumistaan. Kyllä kaveri hommansa osasi ja hoiti. Tietty onhan meissä maailman lapsissakin susia ja lampaita niinkuin teissäkin.
Aika harvinaista että laestadiolainen, vai kuinka seuranne nimi kirjoitetaankaan, antaa mitään tietoja itsestään ulkopuoliselle. Omat kokemukseni teikäläisistä ovat valitettavasti pääsääntöisesti negatiivisia. Pöyristyttävimmistä päästä oli vanhempiensa kanssa jutteleva lapsi, joka kysyi isältään, Entä jos äiti kuolee... Tähän isä empaattisesti vastasi vaimonsa kuullen että: Ei huolta, jos äiti kuolee, niin kyllä Jumala antaa uuden äidin. Kuinkahan kauan kyseinen lapsi muistaa sen?
Olen mielestäni suvaitsevainen ihminen, mutta myöntää täytyy että raja kulkee tosiaankin jeesustelijoissa, jotka ottavat Jumalan vallan käsiinsä ja RANKAISEVAT uskonnollisen vakaumuksensa pohjalta muita ihmisiä... Raamatussa, jos näin epäuskonnollinen henkilö sitä saisi edes lukea, sanotaan mielestäni... Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi... Kannattaa myös lukea, ei tokikaan teidän omasta editoidusta raamatustanne, joka epäilemättä on parempi, vaan vuoteen 80 asti käytössä olleesta ev lut painoksesta paavalin kirje galatalaisille, 15. luku. Tunteella ja ajatuksella.
Olen jo pitemmän aikaa pannut merkille, että eräillä vl-sukulaisillani on tosiaan tapana katkaista kaikki keskustelu leimaamalla eri mieltä oleva tai heidän asenteitaan ja tuomioitaan kyseenalaistava "katkeraksi".
"Sinä olet niin katkera ettei sinun kanssasi kannata keskustella", on yleinen ilkeä kommentti, jos avoimin mielin erehtyy antautumaan asialliseen keskusteluun.
En tiedä mmistä tämä tapa on saanut alkunsa. Jonkinlainen defenssireaktio se lienee.
että kun yrität kysellä kielletyistä asioista, niin katkeraksi leimaaminen lopettaa keskustelun.
Itseäni kiinnostaa 70- ja 80-lukujen uskonpuhdistus, koska silloin tapahtuneet asiat ovat vaikuttaneet läheisteni kautta oman elämäni kulkuun merkittävästi.
Kun kysyn asiasta, vastataan että nyt kyllä muistat väärin -ei sellaisia ole tapahtunutkaan. Kun kysyn jostain tapahtumasta paikallaolijoiden nimetkin ja tapahtumien kulun tarkasti muistaen, päästäänkin jo katkeruus-linjalle...
Kyllä tämä katkeraksi leimaaminen on sen verran järjestäytynyttä, ettei siihen muuta mahdollisuutta ole kuin SRK:n käsky. Samaan tapaan kuin hoitokokouskäsky 70-luvulla.
vaihtoehdot tosiaan ovat, eipä viikonkaan yhtäjaksoisella miettimisellä muuta tule mieleen.
Ei niitä kyllä ole muita vaihtoehtoja.
Ei kertakaikkiaan.
Srk:n käsky, juu, siitä siinä sukulaisten kommentoinnissa täytyy olla kysymys eikä missään tapauksessa mistään muusta, koska muuta mahdollisuutta EI OLE, kuten juuri sanoit. Ei ole, ei.
Antaakohan se Srk mahtikäskynsä muihinkin sukulaisten kesken käytävien vuorosanojen kulkuun? Ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin että antaa. Kyllä se antaa. Eikö annakin? EI OLE muuta mahdollisuutta.
Ap:n katkeruudesta.
Sanot että jos lapsuus onmistä syystä tahansa oikein kireä ja ankea niin ihminen tuntee siitä helposti katkeruutta.
Niin. Ap:llä näytti olevan onnellinen lapsuus.Myöskään hänen kirjoituksensa ei heijastanut katkeruutta vaan tasapainoisuutta ja kykyä tutkia ja tasapainoisesti elämänsä tapahtumia.
Kaikilla ryhmittymillä on jonkinlainen yhteinen tapakulttuuri. Myös siinä miten ja mihin lapsensa kasvattavat.
Siksi voi olla oikeutettu kysymys kysyä sitäkin, miten/mihin vl:t lapsensa kasvattavat.Tosin minustakin kysymys, millaisia vanhempia vl:t oikein ovat kuulosti asenteeliselta eikä kysyvältä.
Mutta samaa ja vielä pahempaa asenteellisuutta heijastaa halu leimata ap:n kirjoitus katkeruudeksi.Ja sokeutta se, ettei tajuta niinkin suljetun yhteisön kuin vl:n yhteistä tapakulttuuria ja myös negatiivisia arvojen siirtoja.
Tarkoittanet a.p:llä aloittajaa?
Kiitos vastauksestasi. En kuitenkaan nimittänyt aloittajaa katkeraksi, en suinkaan, vaan totesin vaan ohimennen, ettei adjektiivia katkera kannattaisi käyttää haukkumasanana.
Sille on syynsä, niin kuin muillekin tunteille ja paljon hedelmällisempää kuin syyllistäminen tunteista on miettiä, mistä ne ovat syntyneet.
Tuossa alempana joku kuvaili (muistaakseni, en lukenut niitä enää nyt uudestaan), kuinka vl-vanhemmat kasvattavat lapsensa negatiiviseen suhtautumiseen ympäristöään kohtaan ja kuinka tällainen ankeuttaa lapsuuden. Vastasin, että tällainen lapsuus voi synnyttää katkeria tunteita, eli jos on lapsena kokenut jääneensä jostain tärkeästä paitsi. Mutta että suinkaan kaikki veeällät eivät kasvata lapsiaan suhtautumaan ei-vl ihmisiin pelonsekaisella ennakkoluulolla. Riippuu paljon ihmisten luonteesta ja kokemuksista, miten he uskonnollista vakaumustaankin käytäntöön soveltavat.
Kymmenien vuosien kokemuksella tiedän, että vl synnyttää monenlaisia vanhempia ja monenlaista kasvatusta. Kaikki vanhemmat eivät niin kauheasti korosta "muureja" ja pinnallisia ihmiskuvia, vaan päinvastoin, yrittävät suojellakin lapsiaan tällaislta vaikutteilta.
Mutta totta on sekin, että kaikilla ryhmittymillä on myös yhteinen tapakulttuuri ja kyllähän meillä vanhoillislestadiolaisilla on hyvinkin leimallisia yhteisöllisiä piirteitä. Yksi sellainen on tässä esillä ollut vähemmistöidentiteettiin kuuluva ulkomaailman omaa yhteisöä pahempana näkeminen. Kuitenkaan se ei ole oikein, kukaan vl ei ole uskonnollisessa mielessä yhtään sen vähempää paha, kuin kuka tahansa liikkeen ulkopuolinen.
Mutta oleellista on ymmärtää, että meitä vl-kasvattajia, lasten vanhempia on paljon sellaisiakin, jotka pohdimme kovastikin sitä uskonnollista viestiä ja maailmankuvaa, jota lapsillemme välitämme. Emme opeta heille, että kaikki liikkeen ulkopuoliset "ovat varkaita ja rikollisia". Onhan meillä rakkaita ystäviä ja sukulaisiakin liikkeen ulkopuolella, niin että lapset kyllä näkevät asioiden kirjavan moninaisuuden. Ei edes kannattaisi väittää sellaista, minkä voi helposti omin silmin todeta olevan toisin.
Ei ole mitään syytä opettaa lapsille hataria ja epärelevantteja asioita jos aikoo vahvistaa heidän kykyään terveeseen kritiikkiin ja loogiseen ajatteluun. Selvällä järjellä ja loogisella asioiden hahmottamisella pärjää elämässä jo pitkälle.
Lisäksi itse ajattelen, että kun äidin tehtävä on tarjota lapsilleen maitoa (perustarpeiden tyydytystä) ja hunajaa (elämäniloa ja kykyä onnellisuuteen), kuuluu postitiivinen peruskäsitys kanssaihmisistä ja monista mukavista mahdollisuuksista heidän kanssaan vahvasti tuohon jälkimmäiseen. Jos kuvittelee kaikkialla vaanivan pahan toisten ihmisten muodossa, niin se heikentää omaakin elämänlaatua merkittävästi. Eikä lisäksi ole totta.
Ja lopuksi, kyllä täällä näkee paljon ahdasmielisiä ulkopuolisiakin, joiden on hyvin vaikea keskustella eri tavalla maailmaa katselevan kanssa asiallisesti. Mitähän he opettavat lapsilleen :-)
Niin että luonteemme ja omaksumiemme tapojen mukaisesti me kuitenkin loppujen lopuksi toimimme, viitekehyksestä riippumatta, täällä ja muuallakin!
Kiitos vastauksestasi. Ymmärsin sen nyt. Lisäksi oli ilo lukea tervehenkisiä ja viisaita ajatuksiasi:)
johon kalikka kalahtaa.
omakohtaisia ja rehellisiä kertomuksia vanhoillislestadiolaisuudesta.
Olen kasvanut perheessä, jossa ei uskomisen asioista puhuttu. Se oli jotenkin hävettävää ja osoitti heikkoutta, jopa jonkinlaista hölmöyttä. Niitä muutamia harvoja, jotka kulkivat uskovaisten kirjoissa, puhuteltiin ja kohdeltiin vähän varoen, ettei vain loukattaisi heitä ja ennenkaikkea siksi, että eivät vain saisi päähänsä puhua uskostaan. Vain muutama perhe uskoi lestadiolaisittain, suurimmaksi osaksi oli helluntailaisia ja vapaakirkollisia. Kotonani kuunneltiin radion jumalanpalvelukset, rippikoulut käytiin jne. Muuten elämä oli sellaista vakaata ja siivoa maalaistalon elämää, lapsia oli paljon ja heidät kasvatettiin rehellisyyteen ja työntekoon ja kaikin puolin korostettiin hyviä tapoja ja käytöstä.
Ensimmäisen kerran kuulin lestadiolaisuudesta rippikoulun aikana. Hyvä ystäväni kävi rippikoulun Jämsän leirillä, minä tavallisen rippikoulun. Ystäväni kanssa kirjoiteltiin sinä aikana ja hän kysyi, puhuiko rippipappini mielestäni oikein. Minä en osannut erottaa puhumista ja puhumista toisistaan. Ystäväni kokemuksista jäi kuitenkin pieni siemen itämään ja siitä lähtien olen kerännyt tietoa ja kokemuksia lestadiolaisuudesta. Ystäväni joutui uskonsa kanssa tappiolle ja elää maailmassa vielä tänäänkin.
Myös lukiossa paras ystäväni oli lestadiolaistyttö ja kuljin paljon lestadiolaisten porukoissa. Puhuttiin uskonasioista paljon. Olin erittäin kiinnostunut siitä ja jollakin tapaa kateellinenkin, kun heillä oli sellainen varmuus ja ilo uskomisestaan, vaikka monta kertaa saivat kokea syrjintää, naureskelua ja jopa pilkkaakin uskonsa tähden. Joskus olin kokemassa samaa pilkkaa minäkin, vähän niin kuin osallisuudesta. enimmäkseen sain olla rauhassa, mutta pilkkaamaan en milloinkaan itse ryhtynyt.
Elämä sitten kuljetti teitään. Aina kuitenkin minulla oli työtovereina uskovaisia, ja heidän kanssaan solmin syviä ystävyyssuhteita. Niiden myötä alkoi oikein tietoinen etsintä, mitä usko on. Monia vuosia kuljin kirkossa ja jonkin verran helluntailaisten kokouksissa. Elin sellaista elämää, josta voisi sanoa, että olin uskovainen, sellainen kirkkouskovainen. Itse en tuntenut oloani uskovaisen oloksi, vaan olin rauhaton ja etsivä. Tässä vaiheessa aloin kuunnella suviseurojen radiointeja tarkemmin ja luin kristillisyyden lehtiä ja muuta kirjallisuutta. Tiesin, että siitä löytäisin etsimäni, mutta minun piti käydä vielä omat taisteluni asian kanssa. Halusin tulla ensin paremmaksi ihmiseksi tai sitten tunsin olevani niin syntinen, etten siksi voinut parannusta tehdä.
Minut otettiin kiinni lopulta kahden vaikean sairauden kautta. Tuli niin suuri hätä turvasta, että ei ollut kuin yksi tie ylöspäin. Sain parannuksen armon noin kolme vuotta sitten. Ystäväni saarnasi minulle evankeliumin ensimmäisen kerran puhelimessa. Sillä hetkellä kaikki taakat otettiin pois ja olo oli niin kirkas ja kevyt, että vaikka siitä paikasta olisin kuollut, ei ollut pienintäkään epävarmuutta, ettenkö olisi taivaaseen päässyt.
Tähän päivään asti on Jumala auttanut. On niitä ollut kiusauksia ja lankeamisiakin, ei tämä koko aikaa ole yhtä autuasta ollut kuin ensi hetkillä. Mutta taivastiellä olen pysynyt, vaikka en suinkaan omasta ansiostani.Ei ole tullut yhtään parempi ihminen minusta parannuksen jälkeen. Mutta minä saan aina uudestaan ja uudestaan pyytää vikojani anteeksi, ja aina ne on anteeksi saarnattu.
Tällainen kertomus minulla.
koskettavasta ja raikkaasta puheenvuorostasi. Ihanaa kuulla,kuinka Jumala on ottanut sinut omaan Seurakuntaansa. Tällaisiakin ihmeitä vielä tapahtuu. Silmät kostuivat,kun luin. Taivaan Isän runsasta siunausta elämääsi.
Meitä ns. uudenajan vl-lestadiolaisia on paljon. Haluamme rehellisyyttä, totuutta, harhaoppien myöntämistä ja ennenkaikkea rakkautta, totuutta ja anteeksiantoa menneisyyden painolasteista. Heikompien tallominen organisaation rattaisiin ns."puhtaan uskonkäsityksen nimissä",(vrt.omat perinnäissäännöt), ei saa vastakaikua juuri keneltäkään.
Internet on mahdollistanut kaiken tiedon esillä olon. Suljettuja seiniä ei enää ole. Teot, käsitykset, ajatukset; kaikki ovat suurella vaihetuspöydällä.
Vl-lestadiolaisuus elää juuri nyt murroskautta. Perusoppi,opetukset ja evankeliumi säilyvät. Raamatusta poikkeavat, aikoinaan turhaksi lastiksi kasaantuneet kuormat elämäntapojen sääntelystä murtuvat. Kirjoittamattomat "synnit" eivät kestä Jumalan aikaa, eikä niillä myöskään voi rajata ihmisen mahdollisuutta pelastukseen Kristuksen evankeliumin kautta, pyhän hengen vaikuttamana. Esim. Venäläinen vl-nuori pelastuu vaikka korvarenkaat ovat korvissa. Samoin Togolainen nainen on pelastuksen piirissä vaikka hän käyttää oman kulttuurin mukaista hiustyyliä.
Kenialainen mies pelastuu uskosta,eikä siitä että hylkää tuhatvuotisen kulttuuriperintönsä suomalaisen vl-kulttuuuriperimän edessä.
Tästä on kysymys: maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Jumalan sana pysyy, ja sanasta karsiutuu sanaan kuulumattomat sepitykset.
Vl kristillisyydessä on 2000 luvulla tapahtunut henkinen murros nuoremman väen keskuudessa. Väitän tuntevani hyvin esim. lestadiolaisuuden pääkannatusalueen Oulun ja sen lähiympäristöjen ihmisiä, varsinkin nuoria aikuisia. Ajatukset ovat muuttuneet esim. tällaisissa asioissa.
Ehkäisy vaikean sairauden edessä ei ole syntiä. Muumi-dvd ei ole syntiä. Jääkiekkopelin seuraaminen internetistä ei ole syntiä. Nukketeatteri esitys koulussa ei ole syntiä.
Voidaan ilmaista epäraamatullisesti, että Juna menee eteenpäin ja myös vl-lestadiolaisuus muuttuu. Ne jotka eivät halua pysyä kyydissä vaan linnouttautuvat -70 luvulla pystytetyille asemille, jäävät kyydistä tai lahkoutuvat eriseuraksi.
Vain me joukko-oppi. Sehän se kaiken hengellisen kasvun ja seurakunnan rakentumisen esteenä on. Ja pysyy ellei nimenomaan siitä harhasta luovuta.
on sen vuoro? Että veeällät näkisivät oikeasti myös meidät muut?
oulun vl:n tapaisilla ajattelijalla on varmuudella sijansa ja myös tulevaisuus. Ympäröivä maailma on kaiken aikaa dynaamisessa liikkeessä ja kaikkea ajattelutapaa joutuu jokaikinen hetki tarkistamaan, jotta se ei tuhoudu (esim. yritysympäristö ja sen vaatimat toimet yrityksen sisällä. Tällä ei tarkoiteta mitään sielunviholliselle käden ojentamista. Muutamat harvat vl-änkyrät jäävät omaksi rähinäporukaksi, kuin vasemmistopuolueen taistolaiset tai stalinistit, jotka haluavat voimallisesti horjuttaa omilla museoaikaisilla harhaopeillaan itse perusliikettä. 70-lukulaiset edustavat jäännettä Neuvostoliitosta, jota sitäkään ei ole enää olemassa, eikä DDR:ää, ei Varsovan liittoa -tuolloinkin pientä ihmistä hallittiin siellä pelottelulla ja tiukoilla säännöillä, mikä joillekuille saattoi/saattaa tuottaa sitä perusturvallisuuden tunnetta mistä on perin vaikea riuhtaista itsensä nykyaikaan.
Antropologeilla on työsarkaa, kun tiedejulkaisuissaan voi kertoa, että Suomestakin on löytynyt piskuinen porukka, joka elää omilla tiukkapipoisilla säännöstöillä -sitäkö tällä tavoitellaan. On tullut ns. sukupolvenvaihoksen aika. Kaikki kunnia niille vanhuksille, jotka ovat jaksaneet koko ikänsä kantaa sitä raskasta vl-taakkaa omine kummallisuuksineen, mutta se ei tarkoita sitä, että nykyaikana pitäisi ryhtyä marttyyriksi ei siitä mitään lisäarvoa jaeta taivasosuudelle.
Todella mielenkiintoisia näkökulmia, juuri sellaisia kuin toivoinkin! Kiitos!
Kiitos erityisesti oulun vl,olet avannut uusia näkökulmia minullekin.Kun 15-vuotiaana mietin näitä syntilistoja, joista silloin kuulin ensimmäistä kertaa,olisin toivonut että joku olisi sanonut minulle juuri näin:
"Haluamme rehellisyyttä, totuutta, harhaoppien myöntämistä ja ennenkaikkea rakkautta, totuutta ja anteeksiantoa menneisyyden painolasteista. Heikompien tallominen organisaation rattaisiin ns."puhtaan uskonkäsityksen nimissä",(vrt.omat perinnäissäännöt), ei saa vastakaikua juuri keneltäkään."
Mielestäni uskovaiselta ei voi vaatia sellaisten sääntöjen noudattamista jotka eivät perustu kymmeneen käskyyn tai raamattuun.
Kun lähdin vanhoillislestadiolaisuudesta,olin n.16-vuotias,reilusti ala-ikäinen siis.
Minulle oli lapsena opetettu kaikki raamatun peruskertomukset ja kristinuskon perusasiat yleensäkin kymmentä käskyä myöten. Olin aivan tyytyväinen lapsi ja iloitsin uskostani, tai ennenkaikkea se oli minulle iloa,ja ajattelin että usko perustuu näihin raamatun peruskertomusten ja kymmenen käskyn sanomaan.
Sen takia minulle tulivat täydellisenä järkytyksenä nämä syntilistat ja asiat, joita ei ole "sopivaa" tehdä. Kun minun mielestäni oli sopivaa viheltää, niin mistä minä voin tietää mikä on sopivaa ja mikä ei. Tästä tein sen johtopäätöksen että olen huonompi uskovainen kun muut, kun en tiedä automaattisesti mikä on sopivaa ja mikä ei.
Voisin sanoa Anneli Jäätteenmäen sanoin: "Kyllä, ne tulivat minulle yllätyksenä, enkä ollut niitä pyytänyt."
Mielestäni olen joutunut henkisen väkivallan uhriksi.(siis kun sanottiin että siitä siionin laulujen viheltämisestä pitää tehdä parannusta, vaikka omasta mielestäni en mitään väärää ollut tehnyt)
Tästä tein sen johtopäätöksen, että en voi olla osallisena yhteisössä, jossa on syntejä, jotka vaihtuvat aina aika-ajoin ja jotka muut vaan tietävät jostain, mutta minä en.
Toisin sanoen en voi elää elämääni muiden käsitysten mukaan.En ole ollut vielä aikuinen kun nämä asiat elämässäni tapahtuivat, lähes lapsi vielä.
Mutta mukava kuulla että vl-lestadiolaisetkin ovat alkaneet heräämään siihen, että edellisen kaltaisesta käytöksestä ollaan luopumassa.
Tekisi mieleni kirjoittaa pitemminkin aiheesta järki vl-ihmisen käytössä, mutta erinäisistä syistä en sitä tee.
Olen sinua ehkä hieman vanhempi, ja itse edelleen ja toivottavasti aina vl, ja samaistuin kirjoitukseesi. Tällaistahan se on ollut meillä - siihen katsomatta mikä on nykyinen uskonelämän tilanne. Toiset käyvät asioita läpi liikkeen sisällä, enemmän tai vähemmän valta- tai sivuvirrassa, toiset tekevät ratkaisun lähteä ja käyvät asioitaan läpi siitä näkökulmasta mutta kenties hyvinkin samanlaisesti. Se, mikä ulospäin näkyy, on, kuuluuko liikkeeseen, ts. käy seuroissa, tervehtii jne. Se mikä sisällä ratkaisee, on omakohtainen usko ja armon käsittäminen. Ajatuksemme saattavat olla hyvinkin samanlaisia, joskus jopa vl-ihminen saattaa kapinoida paljon voimakkaammin kuin liikkeestä harmonisesti eroon kasvanut. Tämän halusin sanoa sinulle: älä leimaa liikettä tai yksittäisiä ihmisiä toisten yksittäisten ihmisten perusteella, meitä tosiaankin on moneen lähtöön. Kaikkea hyvää!
"Esim. Venäläinen vl-nuori pelastuu vaikka korvarenkaat ovat korvissa. Samoin Togolainen nainen on pelastuksen piirissä vaikka hän käyttää oman kulttuurin mukaista hiustyyliä."
Ymmärtäisin niin, että et varmaan ihan näin tarkottanut tätä asiaa.
Itse uskon, että tämä usko voi muuttaa näitä kahta asiaa, jos ne on kovin maailmallisia. Pitää vaan antaa Jumalan tehdä työtä rauhassa seurakuntansa kautta, eikä mennä asioiden edelle.
että venäläinen vl-nuori ei voi pelastua korvarenkaat korvissa.
Olet niitä korvakoru-uskovaisia.
Eiköhän sinulle saarnaajan paikka löydy vl-herätysliikkeestä.
Epäilevänäkin saa uskoa, mutta asia on juuri niin kuin kirjoitin. Venäläinen nuori pääsee korvarenkaiden kanssa taivaaseen, samoin kuin suomalainen rannerenkaiden ja kaulaketjun kanssa.
Mustan miehen ei tarvitse vaihtaa väriä eikä juoksutyyliä. On minulla saarnamiestenkin pohdintoja tiedossa ja he ovat päätyneet aivan samaan lopputulokseen. Usko ei ole sidoksissa kulttuuriin. Se vaan on vaikea sisäistää jos on ajatellut koko ikänsä toisella tavalla.
Niin, ihana oli lukea tekstisi ja huomata että
Vl:set pysyvät ajan mukana ja eivät halua jähmettyä -70 luvulle.
Hän on etulinjassa uudistamassa liikettään. Vastustusta on paljon, eikä hän voi paljoa vaikuttaa vaikka haluaisikin. Heitä on sangen vähän.
Rukoillaan heitä enemmän Jumalan esitaistelijoiksi. Amen.
Miksi näitä nimiä luetellaan tällä palstalla ? Eikö asioita voi kertoa ilman nimiä?
tarkoittanet?
Mun pointti oikeestaan olikin juuri se, aikuinen käsittää asiat ihan eri tavalla kuin lapsi.
Muistan elävästi lapsuudesta erilaisia mielikuvia,joita minussa heräsi kun kuuntelin seurapuheita.
Tässä joku kertoi että ihmetteli kun presidentille toivotettiin seurapuheessa Jumalan siunausta!Minä ihmettelin aivan samaa!
Presidenttihän on epäuskoinen,minä ajattelin.
Eli kyllä aikuinen osaa (toivottavasti)laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, mutta pitäisi aina muistaa että lapsi ei aina käsitä mitä oikeasti tarkoitetaan,niinkuin täällä monet ovat kertoneet. Lapsi saattaa käsittää asiat aivan omalla tavallaan.Tässä on kysymys myös mielenterveydestä.Tällaiset kokemukset
saattavat aiheuttaa mielenterveysongelmia aikuisuudessa.
Siksi vanhoillislestadiolaisten tulisi ehdottomasti välttää ulkopuolisen maailman demonisoimista.
Minä olen perään kuuluttamassa samaa täällä palstalla. Toki puhun siitä livenäkin veeällien kanssa. Joskus hieman kipinöikin! Mutta tuntuu vain turhalta, kun koko vl-opetus perustuu tuollaiseen kaksijakoisuuteen ja mustamaalaamiseen.
Tuntuu hassulta että niin vasemmistoliitossa (VL) kuin vahoillislestadiolaisessa liikkeessä on murroksen ajat.
Hassusti vain analogiat toimii;
Vasemmistoliitossa on kommunistiänkyrät, jotka eivät voi myöntää vanhoja virheitään vaan haluavat elää siinä jo kaatuneessa ajassa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on myös näitä ´vanhoja änkyröitä´jotka eivät halua myöntää 70-luvun tehtyjä vääryyksiä. Nuoremman polven edustajilla, joilla omatunto ei ole paatunut haluavat aivan oikein puhdistaa ja raikastaa liikettä, jotta voisi puhtaalta pöydältä jatkaa matkaa.
Kun ihminen ja seurakunta korotetaan Jumalan rinnalle ja osin sen asemaan (hedelmänä ´´vain me´´ oppi), on selvää, että sellaiset ihmisten kutomat saastaiset vaatteet kerran pyhkäistään pois. Se päivä tulee - Jumalalla on oma aikansa.
Kunpa se aika tulisi pian, ja Vl-liike palaisi siihen raittiiseen henkeen, jossa se oli kun Jumala sen Larsin kautta synnytti.
"Eikö asioita voi kertoa ilman nimiä?"
oikein hyvin kertoa asiasi ilman nimiä. Minä en ainakaan vastusta.
Ensinnäkin, osoite on muistissa.
Toiseksi, Päivämies-lehti on kiinnostanut.
Kolmanneksi, että olet saanut aikaiseksi tämän jutun.
On siunattu asia että sinulla on uskovaisia lähellä, mainitsit isovanhemmat. Heidän huokaukset ovat Taivaan Isän maljassa kuultuna.
Jatka aloittamaasi kysyelyä "tiedossasi olevista osoitteista joita kirjoituksessasi myös arvostit"!
Kaikki esittämäsi polttavat aiheet tulevat kyllä aikanaan käsitellyksi tavalla - ja pitääkin tulla - johon Jumala antaa ajan ja paikan ja sanansaattajat myös.
Lopuksi noudata omantuntosi ääntä, joka sinulla toimii - olet toiminut kaikissa em. kuvaamissasi tilanteissa hyvin rehellisesti itsellesi, läheisillesi ja Jumalalle.
Hyvä kun olet itse täällä. Ehkäpä jotain tarttuu sinullekin takkiin?
Jäikö ?
jotain puhuit tutusta osoitteesta. mikä siellä on? etkö näe uskovaisia muualla?
Kiitos kommenteistasi, päiväperhonen. En vain ymmärtänyt, mitä tuo "osoite" tässä yhteydessä tarkoittaa.
... että sinä et ole unohtanut lähtöosoitettasi, kun kerroit olleesi lapsena uskomassa ( "enkelin tuttu" ) ja rippikouluaikoihin olit "syönyt hyvän ja pahan tiedon puusta," kuin Eeva paratiisissa aikoinaan - parannuksen tuntoa siitä vielä saamatta.
Nyt muistelet niiä aikoja jollain "kaiholla ja tuskallakin" mummon ja papan vaikutuksia hakien ?
Tätä tarkoitin, kun muistat "oikean osoitteen" eli Jumalan valtakunnan, niin kuin Niilo Rauhalan runokirjassa runossa "oliko enkelin tuttu" !
Ystävällisin terveisin "kukkakedon päiväperhonen" !
Päiväperhosen viesti oli selvä osoitus tuosta virheeellisestä Raamatun tulkinnasta.
Myös minusta se on todella hämmästyttävää, miten syvälle tuo opetus on porautunut. Ja miten kauan se on vanhoillisuudessa vaikuttanut! Jo 30-luvulla vanhoillisten pieni joukko teki "päätöksen", että vain he ovat oikeassa seurakunnassa eli Jumalan valtakunnassa.
Tuota on sitten käytetty enemmän tai vähemmän selvänä lyömäaseena ja keppinä vl-uskovaisten pitämiseksi kurissa. Tietenkään kaikki eivät ota sitä nykyisinkään niin tosissaan kuin tiukimmat laumanvartijat. Tai muurinvartijat!
Mutta miksi? Yhä vielä? 70-luvun kohellustenkin jälkeen, on pokaa julistaa "vainme"-oppia?
ja oppi Jumalan valtakunnasta (eli on pelkkä vanhoillislestadiolaisuus) ovat niin törkeitä Raamatun vastaisia ja muita uskovaisia halveksivia oppeja, että ei luulisi sellaista opettavien kehtaavan kutsua itseään uskovaisiksi.
kuitenkin kehdataan :-)
Miksi tätä mietit yötä päivää, etkä voisi uskoa niin kuin uskot ja antaa meidän uskoa niin kuin me uskomme? Mikä tässä meidän uskossa niin VALTAVASTI sinun elämääsi haittaa?
Mene vaikka hiihtelemään Limingan niityille hienoon säähän ja mieti vaihteeksi ihan muita asioita!
koskaan iäisyyttäsi? Eikö lainkaan pelota uskoa saatanan oppeihin Jumalan sanan sijasta?
Minulla on rauha omalla tunnollani.
Ettet vaan olisi nyt vähän kiihtyneiden tunteiden vallassa?
En tiedä mitä tuohon sanoisi. Uskon kyllä, että on totta,että sydämen usko ratkaisee.
Se,minkä nimen alta näitä sydämen uskon omistavia löytyy en ole kiinnostunut. Niitä voi löytyä vanhoillislestadiolaisuudesta tai Kenialaisesta kylästä, sitä en minä voi tietää.
Lähinnä pointtini oli se, että se mitä vanhoillislestadiolaisuudessa on taannoin opetettu syntinä esim.tämä viheltäminen tai nämä
hoitokokouksien ajat, on väärin.Näillä synneillä ei tietääkseni ole raamatullista perustaa.Lisäksi ulkomaailman demonisoiminen ja oman toiminnan hengellistäminen on väärin, niinkuin jotkut edelläolevat ovat kirjoittaneet.
En missään tapauksessa usko, että vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan harhaoppia. Luulen että oppi on aivan oikea, mutta ihmisten toiminta tässä liikkeessä on saanut historiassa ja (välillä)nykyäänkin vastenenmielisiä muotoja.
Toissaviikolla uruilla seuroissa säestäessäni viheltelin samalla kun soitin, kun laulu ei oikein kulkenut köhän vuoksi.
Viheltäminen on samaa kuin puhuminen ja laulaminen - ei se sinänsä ole syntiä, vaan se mitä sitten halutaan esittää, esim. synnillisiä "jalan alle" meneviä, kuten ruukataan sanoa.
Komeat on nyt kelit - kesä taitaa vihdoin jo lähestyä ? Pistää ihan viheltämäänkin .....
Miten on, oletko koskaan selittänyt, mitä nuo sinun kuusi kohtaasi tarkoittavat? Siinä on väitteet, jotka olen nähnyt varmaan sata kertaa sinun viesteissäsi, mutta koskaan en ole nähnyt, miten sinä olet noihin päätynyt? Ne nimittäin eivät pidä paikkaansa yksikään.
No joo...tottakai sinulla on oikeus olla sitä mieltä mitä sinä uskot tai tiedät, ihan sama.
En itse ole mikään raamatuntuntija. Siis en tunne raamattua niin hyvin että tietäisin edes mistä puhut.
Nykyään minulle usko on tärkeä asia elämää, kristinusko. Uskon että kristinusko on oppia armosta ja rakkaudesta.
Rakkaus näistä on se tärkein.
Siksi minusta tuntuu jotenkin hämmentävältä joutua tällaiseen keskusteluun.
En minä tiedä oletko sinä oikeassa vai väärässä, ihan hyvin voit olla molempaa siltä väliltä tai kaikkea muuta.
Mutta ihminen joka kohtelee muita ja itseään rakkaudella on minulle uskon esikuva.
En itse edes ole vanhoillislestadiolainen,kuulun vain kirkkoon, joten en oikeen ymmärrä mistä puhut.Mutta mielenkiintoisia väitteitä esität, niihin minulla ei tosin ole mitään kantaa.
Minun mielestä oikeanlaista uskoa voidaan opettaa monessa paikassa. Sitä voi olla myös vl:ien parissa.
Mutta tuo syytös harhaopista, minulle usko ei enää ole mitään kinastelua tai syyttelyä. Voin ihan hyvin ottaa syytteesi vastaankin, ei tuollaiset asiat ole ole niin tärkeitä minulle, että mitä mieltä joku ihminen on.(enää)
Valitettavasti tuo opetus värittää veeällien suhtautumista meihin ulkopuolisiin. Jos heidän kanssaan on pakko olla tekemisissä, niin sen haittaa. Toki hyvänpäivän-väleissä voi olla, mutta miten on ystävyyden laita?
Noh ei vl haluakaan olla meikäläisen ystävä. Enkä minäkään näillä ehdoilla.
Kyllä minäkin vihellän. Olen aina viheltänyt, ja aina tulen viheltämäänkin.
Mutta ei se poista sitä ikävää tosiasiaa että rippikoulussa jouduin tästä parannusta tekemään.
Myönnän että tästä jäi minulle trauma. Olisin sen varmaan huumorilla ottanut nyt aikuisena, mutta silloin en osannut. Olin vielä lapsi silloin, nyt jälkeenpäin katsottuna.
Halveksimiselta se tuntuu. Vaikka se tippasilmässä sanottaisiin. Eipä siihen löydy sanoja, mutta tuskin kaipaa toista tapaamista ko. henkilön kanssa?
jalan alle vai jalat alta sen musiikin tahdin takia, mitä viheltelit?
No siionin lauluja vihelsin. Aika epäeroottista kamaa siis.
Häiritseekö sinua jos joku on vanhoillislestadiolaisessa uskossa?
ihan noinkaan. Romantiikkaa ja erotiikkaa sikiää kummasti noissakin tilanteissa. Yksi katse tai katsomattomuus sopivalla hetkellä ja - polvet ovat hyytelöä. Entä ne laulut oikean ihmisen laulamana! Siinä on "taivaat" sekaisin ;)
sydämessäsi miten asiat oikein ovat. Toisten puheet eivät voi niitä sekoittaa. Vanhoillislestadiolaisuus ei todellakaan ole harhaoppia, eikä tuollaisia syntilistoja ole. Ihminen on kokonaisuudessaan syntinen ja tarvitsee Jumalan armoa ja anteeksiantamusta.
Entä jos uskoo asian olevan niin? Mitä sen sanominen tai sanomatta jättäminen loppujen lopuksi asiaan vaikuttaa?
Siksipä sitä mykistyykin moisesta julistuksesta / kehotuksesta. Sanoja uskoo sen olevan oikeutettua ja Jumalan tahdon mukaista! Näkeehän sen, ettei se mitään teatteria ole.
Mutta miten sen kokee kohde? Ei tee mieli jutella enempää! Lopputulos on se mikä se sitten on sanomisista ja vaikenemisista huolimatta. Se ei ole onneksi kenenkään ihmisen vallassa!
Kysymykseen tulee ainakin:
1. petollinen viettely, koska kysymyksessä on tahallinen erehdyttäminen vain ja vain omien tarkoitusperien edistämiseksi ja/tai edustamansa rekisteröidyn yhteisön asiakashankinnassa tai muussa tarkoituksessa.
2. Perätön lausuma tai törkeä tekomuoto, lausuma on oikeudellisesti perätön, mikäli kantaja ei kykene OK:n mukaisesti sitä todistamaan -tässä tapauksessa todistamista ei ole näytetty uskottavalla tavalla, eikä liioin kyetä sitä tekemään milloinkaan.
3.Mahdollisesti myös petoksen yritys voi toteutua osittain, koska tavoitellaan hyötyä edustamalleen yhteisölle ja samalla mahdollisesti haittaa tai vahinkoa asiakkaalle (ts. kuulijalle/objektille).
Asia on mielenkiintoinen vl-liikkeen kannalta sen vuoksi, että viimeksi eilen ja tänään on kymmeniä todistuksia siitä, että vl "ei varasta" se pitänee paikkansa, mutta miksi käsittelyn kohteeksi ei valita muita rikoslaissa merkittyjä ja samassa laissa sanktioituja toimia.
Olen ymmärtänyt, että vl-todistuksessa lähdetään hyvin ankarasti siitä, että maallisia lakeja on noudatettava. Miksi sitten ei nyt käsiteltävässä asiassa?
Aihe tutkitaan ja viedään laillisuustutkintaan sen selvittämiseksi onko lakia julkisesta viestimestä ja herjauksen totetumisesta siinä täyttynyt, sekä onko tapahtunut uskonnollisen yhdyskunnan julkista pilkkaamista, josta on rikoslaissa omat säädöksensä.
Näin saadaan loppumaan tämä alituinen julkinen pilkan teko vl-liikkeestä.
Toisena hyvänä esimerkkinä herjauksesta ja pilkasta keskusteluaihe, joka on parasta aikaa käynnissä:
"" Kirjoittanut: Holgersson 13.3.2006 klo 16.01
ei mollata ketään. Tällä palstalla osoitetaan monen kirjoittajan voimin ja Raamattuun tukeutuen, millaisia saatanasta lähtöisin olevia harhaoppeja vl-herätysliike opettaa.""
Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä
""Juridinen tarkastelu
Kirjoittanut: vl-liikkeen toimista 13.3.2006 klo 23.06
Kysymykseen tulee ainakin:
1. petollinen viettely, koska kysymyksessä on tahallinen erehdyttäminen vain ja vain omien tarkoitusperien edistämiseksi ja/tai edustamansa rekisteröidyn yhteisön asiakashankinnassa tai muussa tarkoituksessa.
2. Perätön lausuma tai törkeä tekomuoto, lausuma on oikeudellisesti perätön, mikäli kantaja ei kykene OK:n mukaisesti sitä todistamaan -tässä tapauksessa todistamista ei ole näytetty uskottavalla tavalla, eikä liioin kyetä sitä tekemään milloinkaan.
3.Mahdollisesti myös petoksen yritys voi toteutua osittain, koska tavoitellaan hyötyä edustamalleen yhteisölle ja samalla mahdollisesti haittaa tai vahinkoa asiakkaalle (ts. kuulijalle/objektille).
Asia on mielenkiintoinen vl-liikkeen kannalta sen vuoksi, että viimeksi eilen ja tänään on kymmeniä todistuksia siitä, että vl "ei varasta" se pitänee paikkansa, mutta miksi käsittelyn kohteeksi ei valita muita rikoslaissa merkittyjä ja samassa laissa sanktioituja toimia.
Olen ymmärtänyt, että vl-todistuksessa lähdetään hyvin ankarasti siitä, että maallisia lakeja on noudatettava. Miksi sitten ei nyt käsiteltävässä asiassa?""
*************************************************
Tämä kirjoitus "vl-liikkeen toimista" täyttää julkisen herjauksen tunnusmerkistöt
p ä i v ä p e r h o n e n 13.3.2006 klo 23.44
Aihe tutkitaan ja viedään laillisuustutkintaan sen selvittämiseksi onko lakia julkisesta viestimestä ja herjauksen totetumisesta siinä täyttynyt, sekä onko tapahtunut uskonnollisen yhdyskunnan julkista pilkkaamista, josta on rikoslaissa omat säädöksensä.
Näin saadaan loppumaan tämä alituinen julkinen pilkan teko vl-liikkeestä.
Toisena hyvänä esimerkkinä herjauksesta ja pilkasta keskusteluaihe, joka on parasta aikaa käynnissä:
************************************************
"" Kirjoittanut: Holgersson 13.3.2006 klo 16.01
ei mollata ketään. Tällä palstalla osoitetaan monen kirjoittajan voimin ja Raamattuun tukeutuen, millaisia saatanasta lähtöisin olevia harhaoppeja vl-herätysliike opettaa.""
tässä tämä soppa hiljaiselle tulelle !
p ä i v ä p e r h o n e n 14.3.2006 klo 01.04
""Juridinen tarkastelu
Kirjoittanut: vl-liikkeen toimista 13.3.2006 klo 23.06
Kysymykseen tulee ainakin:
1. petollinen viettely, koska kysymyksessä on tahallinen erehdyttäminen vain ja vain omien tarkoitusperien edistämiseksi ja/tai edustamansa rekisteröidyn yhteisön asiakashankinnassa tai muussa tarkoituksessa.
2. Perätön lausuma tai törkeä tekomuoto, lausuma on oikeudellisesti perätön, mikäli kantaja ei kykene OK:n mukaisesti sitä todistamaan -tässä tapauksessa todistamista ei ole näytetty uskottavalla tavalla, eikä liioin kyetä sitä tekemään milloinkaan.
3.Mahdollisesti myös petoksen yritys voi toteutua osittain, koska tavoitellaan hyötyä edustamalleen yhteisölle ja samalla mahdollisesti haittaa tai vahinkoa asiakkaalle (ts. kuulijalle/objektille).
Asia on mielenkiintoinen vl-liikkeen kannalta sen vuoksi, että viimeksi eilen ja tänään on kymmeniä todistuksia siitä, että vl "ei varasta" se pitänee paikkansa, mutta miksi käsittelyn kohteeksi ei valita muita rikoslaissa merkittyjä ja samassa laissa sanktioituja toimia.
Olen ymmärtänyt, että vl-todistuksessa lähdetään hyvin ankarasti siitä, että maallisia lakeja on noudatettava. Miksi sitten ei nyt käsiteltävässä asiassa?""
*************************************************
Tämä kirjoitus "vl-liikkeen toimista" täyttää julkisen herjauksen tunnusmerkistöt
p ä i v ä p e r h o n e n 13.3.2006 klo 23.44
Aihe tutkitaan ja viedään laillisuustutkintaan sen selvittämiseksi onko lakia julkisesta viestimestä ja herjauksen totetumisesta siinä täyttynyt, sekä onko tapahtunut uskonnollisen yhdyskunnan julkista pilkkaamista, josta on rikoslaissa omat säädöksensä.
Näin saadaan loppumaan tämä alituinen julkinen pilkan teko vl-liikkeestä.
Toisena hyvänä esimerkkinä herjauksesta ja pilkasta keskusteluaihe, joka on parasta aikaa käynnissä:
************************************************
Se ainoa oikea kehäpäätelmä
Kirjoittanut: admata 9.3.2006 klo 08.24
"" Kirjoittanut: Holgersson 13.3.2006 klo 16.01
ei mollata ketään. Tällä palstalla osoitetaan monen kirjoittajan voimin ja Raamattuun tukeutuen, millaisia saatanasta lähtöisin olevia harhaoppeja vl-herätysliike opettaa.""
sitten meille kaikille, mitä poliisit sanoivat, kun teit tutkintapyynnön tämän palstan kirjoituksista.
:)))))))
jokainen uskovainen halua neuvoa harhassa tarpoville oikeaa tietä.
Se kai on useimpien vl:n motiivi, kun tänne kirjoittavat. Jos joku sattuisi olemaan etsivällä mielellä, löytäisivät tien Kristuksen luo. Pitäisi vain maltilla ja asiallisesti jaksaa vastailla, vaikka olisi miten takkuista keskustelua. Tosin ei täällä kyllä monta vl-kirjoittajaa nykyisin ole, se on harmi.
"Se kai on useimpien vl:n motiivi, kun tänne kirjoittavat."
hehän ohjaavat ihmisiä nimenomaan sinne harhaoppien polulle, jos uskovat SRK:n ja vl-saarnaajien oppeja.
Vl-opetukseen ja saarnoihin sopii tutustua ja tarkastella sen jälkeen, mitä opetetaan ja miten uskotaan. Niin monet ovat löytäneet tästä hengellisen kodin itselleen. Itsekin olen maailmasta parannuksen armon saanut ja tästä olen löytänyt rauhan. Mitään ovia ei kannata toisilta ihmisiltä sulkea leimaamalla ennakkoon harhaopiksi jotakin liikettä. Jotkut elävät Kristuksen yhteydessä tässä liikkeessä, jotkut muussa. Se, mikä on lopulta oikein uskottu, ei ole ihmisen vallassa eikä siitä mielestäni tarvitse kiistellä. Jokainenhan pitää omaa oppiaan oikeana, ei kai siihen muuten itsekään uskoisi. Mutta omasta uskostaan voi ja pitää kertoa, se on jokaiselle annettu velvollisuus, valinta niiden välillä on jokaisen itsensä.
vl-herätysliikkeen viralliseen "vain me" oppiin, jonka mukaan kaikista maailman uskovaisista vain vanhoillislestadiolaiset kelpaavat Jumalalle ja kaikki muut uskovaiset menevät helvettiin?
Uskot myös siihen vl-oppiin, että Jumala ei pysty suoraan antamaan syntejä anteeksi - vain vl pystyy antamaan synnit anteeksi?
Minä pidän noita oppeja Jumalan pilkkana.
... "asiantuntijoilla" sitäkin enempi fundeeraamista !
Haluan kertoa oman kokemuksen ystävyydestä.Yläasteella tutuistuin ihanaan ihmiseen, meillä heti ystävyys loksahti paikalleen ja olimme kuin sisarukset, vapaa-ajat yhdessä. Toisillemme pystyimme puhumaan kaikista,näyttämään itkun,naurun, kaiken..
Siinä iässä on hyvä kun on sydänystävä,pystyy puhumaan toiselle naiseksi kasvusta ja kasvukivuista yms. Niin, olen kuten VL sanoo epäuskovainen (tuo sana tuo väkisten mieleen epäihminen) ja ystäväni on VL, tai ex-ystävä nykyään hänen tahdostaan. Kävi näin..2 vuotta parhaimmat ystävykset ja sitten tulee aika lähtä kummankin tahollemme rippileirille. Kun rippileiri ohitse,ystäväni kutsuu minut käymään kylässä, minä innoissani, saan nähdä ystäväni ja kertoa kuulumiset mutta EI. Tämä "ystävä" ilmoittaakin minulle ettemme enään voi olla kavereita, hänen rippileirillään oltiin sanottu ettei saa olla paras kaveri epäuskovaisen kanssa, ihmisen kanssa joka ei pääse taivaaseen. Olen aina ollut kiltti ja nauravainen ihminen ja sitten tullaan sanomaan etten kelpaa. Noh, hänen tahdostaan ystävyytemme meni poikki ja uskokaa kun kerroin kuinka vaikeaa oli olla seuraava vuosi 9.luokka. samalla luokalla. Tästä jutusta jäi paha maku suuhun ja vielä 18-vuotta jälkikäteenkin tämä asia ihmetyttää ja mietityttää miten joku seura saa tälläistä aikaseksi. Meitä ei Jumala erottanut vaan ihminen.
ja sen palvelijat toimivat näin:
Erottavat väkisin parhaat ystävät toisistaan.
Sinä olet kaktus, minä olen piikkipensas! Ei kovin hellyyttävät nimitykset.
Minä olen kokenut monta kertaa sen, että kunnon veeällän kanssa on todella vaikea ystävystyä ja uskonystäväksi ei pääse millään - ei edes perhepiirissä. Se on jotain käsittämättömän kylmää ja luotaantyöntävää. Tiedän, että vl ajattelee "toinen otetaan ja toinen jätetään"- uskolla, ns. auttuuden muuri kulkee ihmisten välillä. Mistä se tulee? Mistä tulee se varmuus, että toinen on epäuskoinen, vaikka toinen itse ei niin tuntisikaan.
Sitten ihmetellään, miksi otan heidän puheensa niin tosissani. Ihan kuin he puhuisivat vain lämpimikseen tai porukan mieliksi ajattelematta sydämessään kuitenkaan niin raa'asti kuin sanat osoittavat.
Tuollainen hylkääminen, mistä kerroit, ei unohdu ikinä. Se jättää tietyn varovaisuuden ja varauksellisuuden aina vl-kohtaamisiin. Ei voi iloisesti ja luottavaisesti kohdata toista ihmistä, koska pelkää, että tulee taas hylätyksi tai hyväksi käytetyksi. Jos ei täytä heidän uskon edellytyksiään! En teekään parannusta, jonka takia on muka "ystävystytty".
Siinä on hengellistä petoksen ja pettämisen makua! On siihen rumempikin sana, mutta olkoon...
Itsekin olen kokenut tuollaista ja ihmetellyt mistä se johtuu. Minun mielestäni sille ei ole kuin yksi sana: se on pahuutta.Ihmisen pahuutta.
Itse tuossa aloituksessani kerroin tuosta kirjoituksesta Päivämiehessä jossa kirjoittaja kertoi miettineensä, miksi Jumala sallii monille lapsille kehitysmaissa kauheita kärsimyksiä ja vastasa samalla uskovansa,että Jumala tarvitsisi heidän auttamiseksee hiukan apua meiltä ihmisiltä.
Minun mielestäni uskovaisen ihmisen tulisi elämässään olla toteuttamassa sitä käskyä rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään. Minä en näe tuollaisessa muiden hylkäämisessä mitään lähimmäisenrakkautta.
Ikävä kyllä,edellä mainitsemasi mukainen käytös on valitetavan yleistä vl:ien keskuudessa.
Uskon kuitenkin, että monet vl:t tosissaan haluavat toimia toisin.
Niin uskon minäkin, että monellä veeällällä olisi tahtoa toimia toisin ja ehkä he joskus kaipaavat syvällistä ystävyyttä meikäläistenkin kanssa. Mutta mikä sen estää? Joku sisäinen esto siellä on automaattisesti, valmiiksi asennettuna.
Siinä on ehkä pelkoa, ehkä eniten vierautta ja ennakkoluuloisuutta? Nuorena sitä ei vielä ole, jos vanhemmat eivät ole evästäneet lapsiaan kovin selvästi, mutta oman tietoisen vl-valinnan jälkeen käy niin kuin käy.
Ryhmän ohjeet ja "vaatimukset" omassa sisimmässä sanelevat käyttäytymisen ja alkaa suhtautua muihin torjuvasti. Ainakin itse tein niin veeällänä ollessani.
Jossakin sydämeni perimmäisessä nurkassa itki pieni ihminen eikä ymmärtänyt asian vakavuutta. Oman uskon suojelemiseksi minä tein niin. Jotta säilyisi mielessä porukan kalleus ja ainutlaatuisuus. Muut olivat pahoja, vihollisia.
Nyt se tuntuu vääristyneeltä, mutta senkin tietää, että turha siitä on veeällille puhua ja selittää. Sama kuin tuuleen huutaisi tai löisi päätään siihen mainittuun eduskuntatalon seinään...
Miksi tällainen avaus on vielä täällä, jossa nimiä mainitaan. Eiks se ollut kiellettyä???
En nyt vastaa edelliselle kirjoittajalle, vaan kaikille.
Huomaan, että kirjoitukseni on saanut aika paljon lukijoita, toisinsanoen ihmisiä on ehkä kiinnostanut "minun tarinani".
En olisi uskonut että asia kiinnosti niin monia.
Mutta mielenkintoisia mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja olette esittäneet.
Joskus minua on häirinnyt tällä palstalla epäasialliset ja rienaavat viestit, mutta yllätyin että kaikki vastaukset on olleet myös tosi asiallisia.
Eräs vanhoillislestadiolainen nainen totesi eräässä toisessa aloituksessa, että häntä häiritsee se, että liikkeen sisältä puuttuu todella aito ja vapautunut keskustelukulttuuri.
Minua itseänikin tuo joskus häiritsi. Tuntui,että omia aitoja mielipiteitä ei saanut esittää koska helposti tuli leimatuksi tai syytettiin jostakin.(Näitä nimikkeitähän löytyy sitten joka lahtöön).Oli sitten niin että ne samanlaiset puheenvuorot toistui kaikissa keskusteluilloissa ym. Tämäkin on toki voinut muuttua ja toivottavasti onkin.
Mutta tällä palstalla olen kyllä saanut lukea mielestäni mielenkiintoisia ja aitoja puheenvuoroja vanhoillislestadiolaisuudesta.
Toisinsanoen vanhoillislestadiolaisuudessa ei pitäisi pelätä avointa keskustelua, kun luultavasti siitä ei syntyisi muuta kuin hyvää.
Tosin tämä vanhojen patujen edustama patriarkaalinen vallanpito tai maailmankuva joka perustuu agraari-aikoihin,äitimyyttiin ja mustavalkoisuuteen,voisi kokea pienen kolauksen.
(Kun siitä on nyt se kymmenen vuotta kun olen ollut näistä piireistä pois)
http://www.helsinki.fi/teol/hyel/gnosti/projekti/
Tervetuloa seuroihimme, missä liene oletkin, seuroja on joka sunnuntai ja monessa paikoin myös keskiviikkoisin. Alueen lehdistä voit saada tarkemmat tiedot.
Lisäksi seurat ovat netissä joka viikon vaihde Torniossa ja keskiviikkoisin vielä Vaasassa osoitteessa:
http://www.koti.net/seurat/
sekä netissä viimevuoden Perhon suviseurat:
http://www.suviseurat.net/sermons/sunnuntai_puhujat/leo_karhumaa.html
Tule vaikka vihellelen - kotona voisit vielä verestää laulujen viheltämistäkin. Näin kevään tullen hyvä petrata vihellyksen ansatsia - linnut saapuvat pian - niitä on kiva matkia - ihan totta !
Tässä ei pidä sanonta paikkaansa, kun sanotaan "mikä laulaen tulee se viheltäen menee" !
ne linnut pian saavu sen lintuinfluenssan kanssa. JEEEE! Onnee vaan sulle.
Jos tarkoitat nimimerkki Femalen mainitsemia Aimo Hautamäkeä ja Antti Pentikäsitä, niin he ovat julkisia henkilöitä, joiden nimioen mainitsemisessa asiallisessa yhteydessä ei ole millään tavoin moitittavaa.
Hautamäki on SRK:n pääsihteeri ja Pentikäisen nimi on luonnollisesti mainittava silloin kun viitataan hänen Päivämiehessä olleeseen julkiseen kirjoitukseensa.
hieman samantapaista koettu!
sillä ei tavikset voi käsittää meidän lähtökohtia kun eivät oo itte niitä eläneet. Itse olen kolmekymppinen mies ja samoin teini-iässä mätänevän kristuksen löyhkän kintereiltäni karkoittanut. Mulla näihin kuvioihin liittyi uskovaisten suorittamaa koulukiusausta ym. Olin niin täynnä vihaa ja katkeruutta ko lahkoa kohtaan että ajauduin toiseen äärilaitaan eli leikkimään saatanan kanssa. Ja kun ideologia salli vihaamisen ja kostamisen anteeksiantamisen ja toisen posken kääntämisen sijaan niin sehän oli kuin luotu minulle. Mutta vanhemmiten sitä viisastuu huomaamaan sen miten tyhjää kaikki loppupelissä on ja miten paljon energiaa se vihaaminen vie ja taas oli tyhjä olo. Sitä sisäistä tyhjyyttä tuli sitten koetettua poistaa viinalla ja muilla mömmöillä. Se oli alkuun ihan hauskaa mutta sitten ryyppyputkien pidetessä tulivat ne saatananmoiset mielialojen vaihtelut. Monta päivää oli niin paska olo että ois tehny mieli tappaa itsensä. Sittemmin oon karsinut viinanjuontia muutamaan kertaan vuodessa ja muihin mömmöihin en koske enää ollenkaan. Ei se tyhjyys oo minnekkään kadonnu. Se paha olo seuraa minua varjon lailla siihen saakka kun silmäni viimeisen kerran sulkeutuvat. Siihen on vaan tottunut. Siihen ei jumala auta ja enkä haluaisikaan miksikään uhrikaritsaksi kääntämään toista poskeani pilkkaajilleni jonkun epämääräisen lupauksen jostain paremmasta ajan rajan takana vuoksi. Miksi tänne eksyin johtuu s24 etusivulla olleesta keskustelun avauksesta. Uskon tietäväni aika tarkkaan mitä avaajan elämä on ollut pääpiirteittäin. Joskus on tehnyt tiettensä väärin mikä meidät maailman lapsista erottaakin. He eivät tiedä tekevänsä väärin. Ja se tietynlainen yksinäisyys. Minullakin on ystäviä jotka ymmärtävät minua 99% , mutta lestadiolaisuuteen liittyvät jutut ovat se 1% jonka taakan painoa kukaan tavan kuolevainen ei tajua.
ym. henkivallat asuvat vanhoillislestadiolaisuudessa. Ne ovat kääntäneet vl-herätysliikkeen opit päälaelleen Raamatun opeista. Ne tuottavat ihmisille ahdistusta.
Kun sinä pääsit irti siitä kurimuksesta, niin samat henkivallat kävivät sinun kimppuun ja tarjosivat sinulle Koskisen korvalääkettä ja mömmöjä. Äärimmäismuodossa nämä pahuuden ja pimeyden henkivallat kuiskivat ihmiselle: "Tapa itsesi".
Mutta tämän kaiken keskellä muista yksi asia:
JUMALA RAKASTAA SINUA.
Jumala tuntee sinut. Hän tietää sinun hiustesi lukumäärän. Hän seuraa sinun askeleitasi ja toivoo: "Tule lapseni kotiin Isän luo". Mutta Hän ei väkisin sinua kisko luokseen. Hän vetää sinua puoleensa hyvyydellään ja rakkaudellaan.
Sinulla on suuri viha ja katkeruus sisälläsi. Jumala voi sulattaa sen vihapahkan pois. Katkeruus vahingoittaa eniten ihmistä itseään. Se on kuin syöpä, joka kalvaa ihmistä.
Tulee mieleeni, kun lukee sinun jatkuvia tölväisyjä vanhoillisleastadiolaisuudesta.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/pop_raamatunvaik.html
sillä vastoinkäymisethän ovat yleensä syy heikkojen ihmisten hakeutumiseen jumalan puoleen. Olen tähän ikään ollut jo kaksi kertaa tutkimuksissa mahdollisen syövän takia. Ensimäisen kerran 18- vuotiaana se vähän säväytti mutta viime joulun alla tuntui jo ihan olevan ihan sama mikä diagnoosini olisi. Joskushan tämä farssi loppuu kuitenkin. Kummallakin kerralla olin valmistautunut tappamaan itseni mahdollisten kipujen käydessä kestämättömiksi. Mietin lääkäriin lähtöä molemmilla kerroilla jonkin aikaa ja olin henkisesti valmistautunut kuulemaan mitä vaan. Nämä eivät ole kuin kruunu näistä vastoinkäymisistä. Ikävin tilanne oli kun jouduin pitämään kynsin ja hampain kiinni elämässä erästä minulle rakasta ihmistä hänen koettaessaan riistää hengen itseltään kerta toisensa jälkeen joukkoraiskausta seuranneen hermoromahduksen vuoksi. Ovatko nämä tapahtumat ,koulukiusaus ja monet muut riisuneet minut aseista, tehneet minusta nöyrän. Ja vitut. Mitä enemmän niskaani kaatuu paskaa ,sitä enemmän minä vihaan jumalaa,kaikkea maan ja taivaan välillä. Minä tiedän kyllä ulkopuolisen silmin sen olevan turhaa mutta se on aidoin tunne joka minulla on. Kaikki muu on teatteria. Kaikesta huolimatta en aio kuitenkaan tappaa itseäni vaan käydä haudan lepoon täysin palvelleena kun sen aika on.
Maailma on pahempi kuin luullaan - kun näkee sen pahuuden - on oma elämäkin jo siedettävämpi kaikesta vastoin käymisestä huolimatta.
http://www.warriorsfortruth.com/beheading-video-eugene-armstrong.html
Lahja. Ole onnellinen, että olet sen huomannut ajoissa.
hyvä kun olet löytänyt elämän
kerran me tässä eletään ei oteta mitään stressiä vai kuika sinisiipi terv rami.
Hei Melperi1 - kirjoitat järkeviä .... ilo huomata :) Aloittajalle kaikkea hyvää.
Armstrongin videon linkityksen voi mielestäni poistaa, se ei liity aiheeseen josta aloittaja halusi keskustella ja on vaikeaa katsottavaa, pahuutta on maailmassa mutta siitä kannattaa pysyä erillään myös sen suhteen mitä silmä näkee.
Huomasin myös että täällä eri uskontokuntien palstoilla on eri säännöt (!!) Islam-palstalla EI SAA linkittää videoihin tai kuviin jotka sisältävät eläimiin tai ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Rakkaudesta ja rakkaudella
FaithFreedom 16.3.2006 klo 00.09
>>> Huomasin myös että täällä eri uskontokuntien palstoilla on eri säännöt (!!) Islam-palstalla EI SAA linkittää videoihin tai kuviin jotka sisältävät eläimiin tai ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa.