Kiitos kaikista ihanista kommenteista!
Ensimmäisessä osassahan Jennipher Thompson ja hänen poikaystävänsä Tobey Moore viettivät railakasta päivää Salama-Santerin keilaradalla ja saivat sinne porttikiellon. Lopuksi Jen heitti Tobeylle kiperän kysymyksen...
Toisessa osassa koettiin takauma siitä, kuinka Jen ja Tobey tapasivat. Lisäksi he riitelivät ja Tobey ehdotti että Jen hankkisi työn.
Kolmannessa osassa Jen teki kipeän pätöksen ja lähti kohti tuntematonta..
Neljännessä osassa Jen muutti yliopistoaikaisen ystävänsä Rubyn ja tämän pikku tyttären Hollyn luo asumaan ja tapasi miespuolisen vanhan "ystävänsä".
Jen lähti Rubyn luota riidan jälkeen ja koki puistossa kauhun hetkiä viidennessä osassa.
Muistakaahan, että kaikkea ei voi tapahtua Sims 2sen ja lisäosien maailmassa.
"Tobey?" Jen katsoi miestä pitkään. Tottakai se oli Tobey, hänen oma sankarinsa ja pelastajansa. Tobey istui vain ja hymyili. Jen luuli näkevänsä unta. Kyyneleet pursusivat hänen silmistään. "Heippa Jen", Tobey sanoi ja tuli lähemmäs. Jen ei voinut enää vastustaa itkua. "Mä olen kaivannut sua kauheasti!" hän itki ja halasi sitten miestä. "Mäkin sua..." Tobey vastasi ja suuteli hellästi Jeniä. Vihdoinkin Jen tunsi olonsa turvalliseksi ja kokonaiseksi.
Tobey oli vienyt Jennipherin takaisin heidän kotiinsa. Jen oli kuin ei olisi ikinä nähnyt mitään niin kaunista. Hän kierteli taloa ja suuteli Tobeyta aina välillä. Jen katsoi kaikki kaapit läpi. Kaikki oli kuten hänen lähtiessään. Jen ei olisi voinut olla onnellisempi.
Illalla he istuivat sylikkäin sohvalla katsellen telkkaria. "Kuinka kauan olin poissa?" Jen kysyi arasti. "Kaksi viikkoa..." Tobey vastasi. Hän oli kaivannut Jeniä joka minuutti. "Jen, lupaa yksi juttu", Tobey sanoi ja silitti Jenin poskea. "Mitä vaan", Jen vastasi ja kääntyi kasvot Tobeyta päin. "Älä enää ikinä karkaa", Tobey kuiskasi. Jen hymyili ja he vaipuivat suloisiin suudelmiin.
Aamulla Jen heräsi sohvalta. Tobey nukkui suloisesti alusvaatteissaan lattialla. Jen naurahti. Hän astui kevyesti Tobeyn yli kohti keittiötä. Jennipher istahti tuolille ja katseli ulos. Ilma näytti raikkaalta. Jen otti kupillisen kahvia ja yhtäkkiä värähti. Kadulla käveli sama mies, joka oli istunut puistossa hänen vieressään. Mies selvästi katseli heidän taloaan ja soitti sitten jonnekin. Jeniä pelotti. Samaan aikaan Tobey käveli huoneeseen. "Hei muru, sä oletkin keittänyt kahvia", hän sanoi ja suuteli Jeniä. Jen ei halunnut enää pelätä vaan suuteli täysillä takaisin. "Anteeks, kun mä suutuin sulle", Jen sanoi sitten. "Ei mitään..." Tobey vastasi istahtaen Jeniä vastapäätä. "Mä oon miettiny.. Ehkä mä voisin alkaa tehä jotain töitä", Jen jatkoi ja katsoi pöytään. "Sehän on hienoa!" Tobey ilahtui ja työnsi Jenin eteen lehden. "Siinä niitä työpaikkoja sitten olis", hän naurahti ja hörppäsi kahvia.
Jen oli löytänyt itselleen työn, joka ei välttämättä ollut niin kauhean mieluisa. Hän työskenteli koeputkien puhdistajana Simcityn tiedekeskuksessa. Jenillä ei oolut mitään ylenemishaluja, vaan hän odotti, että lääkärialalta vapautuisi paikkoja. Yliopistossa hän oli opiskellut pääaineenaan fysiikkaa.
"Mä just tajusin, että me ollaan oltu yhessä aika pitkään", Tobey tajusi yhtenä iltana. "Totta..." Jen vastasi. Hän ei ollut muistanutkaan, että hän ja Tobey olivat olleet yhdessä ties kuinka kauan. Tobey oli hänen elämäsä mies. "Mehän voitais juhlistaa sitä jotenkin", Tobey ehdotti. "Mitäs jos mentäis huomenna syömään?" hän jatkoi ja suuteli Jeniä. "Ei mulla mitään sitä vastaan oo.." Jen vastasi ja johdatti Tobeyn makuuhuoneeseen.
Seuraavana iltana pariskunta oli lähdössä ravintola Viivaan hienolle aterialle. He ajoivat Tobeyn pienellä ja likaisella autolla hienostopaikkaan, mutta eivät tunteneet itseään yhtään ulkopuolisiksi. Snobit vanhukset katselivat heitä alta kulmien, mutta Jen ja Tobey vain nauroivat. He istuivat pieneen pöytään vastakkain. Tobey lähetteli Jenille lentosuukkoja ja hyväili tämän käsiä. Heidän tilaamansa ateriat tulivat pian.
Ennen jälkiruokaa he päättivät hiukan tanssahdella. Vaikka varsinaista tanssilattiaa ei ravintolassa ollutkaan, he eivät siitä välittäneet. Heidän hidas tanssinsa päättyi syvään suudelmaan.
"Jen.. Mä rakastan sua", Tobey puheli kun he olivat syöneet jälkiruokansa, mutta silti istuivat pöydässä. "Mäkin sua", Jen vastasi. Häntä jännitti. Aivan kuin jotain olisi tekeillä... Tobey kaivoi taskusta jotakin, joka näytti uhkaavasti sormusrasialta. Mies työnsi sen pöydälle ja avasi sen ja kysyi sitten: "Jen.. Tuletko mun vaimokseni?"
Jotenkin musta tuntuu, että tämä osa jäi vähän tylsäksi... :) Jatkanko?
Ensimmäisessä osassahan Jennipher Thompson ja hänen poikaystävänsä Tobey Moore viettivät railakasta päivää Salama-Santerin keilaradalla ja saivat sinne porttikiellon. Lopuksi Jen heitti Tobeylle kiperän kysymyksen...
Toisessa osassa koettiin takauma siitä, kuinka Jen ja Tobey tapasivat. Lisäksi he riitelivät ja Tobey ehdotti että Jen hankkisi työn.
Kolmannessa osassa Jen teki kipeän pätöksen ja lähti kohti tuntematonta..
Neljännessä osassa Jen muutti yliopistoaikaisen ystävänsä Rubyn ja tämän pikku tyttären Hollyn luo asumaan ja tapasi miespuolisen vanhan "ystävänsä".
Jen lähti Rubyn luota riidan jälkeen ja koki puistossa kauhun hetkiä viidennessä osassa.
Muistakaahan, että kaikkea ei voi tapahtua Sims 2sen ja lisäosien maailmassa.
"Tobey?" Jen katsoi miestä pitkään. Tottakai se oli Tobey, hänen oma sankarinsa ja pelastajansa. Tobey istui vain ja hymyili. Jen luuli näkevänsä unta. Kyyneleet pursusivat hänen silmistään. "Heippa Jen", Tobey sanoi ja tuli lähemmäs. Jen ei voinut enää vastustaa itkua. "Mä olen kaivannut sua kauheasti!" hän itki ja halasi sitten miestä. "Mäkin sua..." Tobey vastasi ja suuteli hellästi Jeniä. Vihdoinkin Jen tunsi olonsa turvalliseksi ja kokonaiseksi.
Tobey oli vienyt Jennipherin takaisin heidän kotiinsa. Jen oli kuin ei olisi ikinä nähnyt mitään niin kaunista. Hän kierteli taloa ja suuteli Tobeyta aina välillä. Jen katsoi kaikki kaapit läpi. Kaikki oli kuten hänen lähtiessään. Jen ei olisi voinut olla onnellisempi.
Illalla he istuivat sylikkäin sohvalla katsellen telkkaria. "Kuinka kauan olin poissa?" Jen kysyi arasti. "Kaksi viikkoa..." Tobey vastasi. Hän oli kaivannut Jeniä joka minuutti. "Jen, lupaa yksi juttu", Tobey sanoi ja silitti Jenin poskea. "Mitä vaan", Jen vastasi ja kääntyi kasvot Tobeyta päin. "Älä enää ikinä karkaa", Tobey kuiskasi. Jen hymyili ja he vaipuivat suloisiin suudelmiin.
Aamulla Jen heräsi sohvalta. Tobey nukkui suloisesti alusvaatteissaan lattialla. Jen naurahti. Hän astui kevyesti Tobeyn yli kohti keittiötä. Jennipher istahti tuolille ja katseli ulos. Ilma näytti raikkaalta. Jen otti kupillisen kahvia ja yhtäkkiä värähti. Kadulla käveli sama mies, joka oli istunut puistossa hänen vieressään. Mies selvästi katseli heidän taloaan ja soitti sitten jonnekin. Jeniä pelotti. Samaan aikaan Tobey käveli huoneeseen. "Hei muru, sä oletkin keittänyt kahvia", hän sanoi ja suuteli Jeniä. Jen ei halunnut enää pelätä vaan suuteli täysillä takaisin. "Anteeks, kun mä suutuin sulle", Jen sanoi sitten. "Ei mitään..." Tobey vastasi istahtaen Jeniä vastapäätä. "Mä oon miettiny.. Ehkä mä voisin alkaa tehä jotain töitä", Jen jatkoi ja katsoi pöytään. "Sehän on hienoa!" Tobey ilahtui ja työnsi Jenin eteen lehden. "Siinä niitä työpaikkoja sitten olis", hän naurahti ja hörppäsi kahvia.
Jen oli löytänyt itselleen työn, joka ei välttämättä ollut niin kauhean mieluisa. Hän työskenteli koeputkien puhdistajana Simcityn tiedekeskuksessa. Jenillä ei oolut mitään ylenemishaluja, vaan hän odotti, että lääkärialalta vapautuisi paikkoja. Yliopistossa hän oli opiskellut pääaineenaan fysiikkaa.
"Mä just tajusin, että me ollaan oltu yhessä aika pitkään", Tobey tajusi yhtenä iltana. "Totta..." Jen vastasi. Hän ei ollut muistanutkaan, että hän ja Tobey olivat olleet yhdessä ties kuinka kauan. Tobey oli hänen elämäsä mies. "Mehän voitais juhlistaa sitä jotenkin", Tobey ehdotti. "Mitäs jos mentäis huomenna syömään?" hän jatkoi ja suuteli Jeniä. "Ei mulla mitään sitä vastaan oo.." Jen vastasi ja johdatti Tobeyn makuuhuoneeseen.
Seuraavana iltana pariskunta oli lähdössä ravintola Viivaan hienolle aterialle. He ajoivat Tobeyn pienellä ja likaisella autolla hienostopaikkaan, mutta eivät tunteneet itseään yhtään ulkopuolisiksi. Snobit vanhukset katselivat heitä alta kulmien, mutta Jen ja Tobey vain nauroivat. He istuivat pieneen pöytään vastakkain. Tobey lähetteli Jenille lentosuukkoja ja hyväili tämän käsiä. Heidän tilaamansa ateriat tulivat pian.
Ennen jälkiruokaa he päättivät hiukan tanssahdella. Vaikka varsinaista tanssilattiaa ei ravintolassa ollutkaan, he eivät siitä välittäneet. Heidän hidas tanssinsa päättyi syvään suudelmaan.
"Jen.. Mä rakastan sua", Tobey puheli kun he olivat syöneet jälkiruokansa, mutta silti istuivat pöydässä. "Mäkin sua", Jen vastasi. Häntä jännitti. Aivan kuin jotain olisi tekeillä... Tobey kaivoi taskusta jotakin, joka näytti uhkaavasti sormusrasialta. Mies työnsi sen pöydälle ja avasi sen ja kysyi sitten: "Jen.. Tuletko mun vaimokseni?"
Jotenkin musta tuntuu, että tämä osa jäi vähän tylsäksi... :) Jatkanko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jatka ihmeessä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
JATKA!
Se oli kaikkee muuta ku tylsä! Jatka ihmeessä!!!!!!!!
Täällä taas, minä, Jennipher-tarina fani numero 1 ! :D
JATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKATJATKAT
Odotan malttamattomana jo seuraavaa osaa ^^ Minä muuten koko ajan jotenkin oletin että ne oli jo naimisissa. En tiedä miksi.