olen 19-vuotias uutta elämää muualla aloitteleva nuori jätkä. elämäni on mennyt hyvin - paitsi, että minua on kiusattu koko elämäni ajan. jo ala-asteelta asti minua haukuttiin varmasti kaikilla mahdollisilla homoja kuvaavalla nimikkeellä. selvisin siitä.
luulin yläasteelle asti olevani täysin hetero. kuitenkin kuulin jatkuvasti päivittäin koulubussissa, koulun pihalla, bussipysäkillä, ruokalassa, koululuokissa ja joka puolella itseäni haukuttavan homoksi. jossain vaiheessa huomasin olevani lätkässä erääseen kiusaajistani...
nykyään asun yhdessä toisen miehen kanssa ja elämäni on melko hyvin mallillaan. olen kuitenkin usein miettinyt, voisiko olla mahdollista, että olisin hetero ilman lapsuusaikaista kiusaamista ja homoksi leimaamista...vai tiesivätkö kiusaajani jo ala-asteella minusta jotain sellaista, mitä en itse tiennyt...
Ps. en kannata koulukiusaamista ja mielestäni siitä pitäisi päästä päästä eroon jokaisessa suomen koulussa
luulin yläasteelle asti olevani täysin hetero. kuitenkin kuulin jatkuvasti päivittäin koulubussissa, koulun pihalla, bussipysäkillä, ruokalassa, koululuokissa ja joka puolella itseäni haukuttavan homoksi. jossain vaiheessa huomasin olevani lätkässä erääseen kiusaajistani...
nykyään asun yhdessä toisen miehen kanssa ja elämäni on melko hyvin mallillaan. olen kuitenkin usein miettinyt, voisiko olla mahdollista, että olisin hetero ilman lapsuusaikaista kiusaamista ja homoksi leimaamista...vai tiesivätkö kiusaajani jo ala-asteella minusta jotain sellaista, mitä en itse tiennyt...
Ps. en kannata koulukiusaamista ja mielestäni siitä pitäisi päästä päästä eroon jokaisessa suomen koulussa
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsekin olen ajatellut tässä samaa, olen aloittelemassa juuri seurustelua. Minua ei homoteltu koulussa, mutta silti homouteni mietityttää. Jo esikoulussa koin ensimmäisen ihastumiseni samaan sukupuoleen, mutta en osannut ajatella sen olevan mitenkään poikkeavaa. Epäilen kuitenkin lapsuudellani olevan asiaan jotakin merkitystä, vaikka pidänkin homoutta paljolti synnynnäisenä ominaisuutena.
Minulle on tullut täällä sellainen mielikuva, etteivät monet homot halua edes miettiä sitä miksi ovat tulleet juuri homoiksi. Se on kuin tabu homojen keskuudessa... Ehdottomia näkökantojakin näkee, että on joko sataprosenttisesti joko homo tai hetero yms. Mutta meneekö se ihan niin?
miksi sitä sitten pitäisi niin kuumeisesti miettiä :o ? sä oot mitä oot, ainoa mitä voit tehdä on hyväksyä se tosiasia...
Moi. Hieman naisnäkökulmaa jotta näkisit että on myös naisia jotka ovat kokeneet samaa: Olen 25 vuotias nainen ja minua on useasti kiusattu. Varsinkin miehet ovat haukkuneet minua lesboksi. (En tiedä onko sillä osuutta asiaan että käytän jtn miesten talvitakkeja ym vaikka ovat aika unisex tyyliä) Luulen että syy miksi olen ylipäätänsä jäänyt "kuuntelemaan" pilkkaa on se että mminulla on ollu ulkonäköni suhteen ym huono itsetunto. Olen antanut muiden määritellä mikä olen. Olen käynyt tutustumassa homodiscoissa ym ihan sen takia että näkisin "normeista poikkeavia" naisia,että näkisin etteivät kaikki ole ylinaisellisia, pitkätukkaisia meikkaavia blondeja. Minusta on useasti tuntunut siltä että minulta vaaditaan että minun täytyisi vastata paremmin naisten ihannekuvaa.
En tiedä millaista on kokea kiusaamista miehenä. Olen lukenut että jotkut koulukiusaamistapaukset ovat sellaisia että kiusaajat hakkaavat uhriaan, sitä en ole naisena koskaan joutunut kokemaan. Seb sijaan paljon sanallista pilkkaa varsinkin heteromiesten puolelta.
Naissuhteita minulla ei ole ollut,vaikka olen ollut "tyrkyllä" monet kerrat setan discossa. Kai se jotenkin näkyy mminusta että olen hirveän ujo,vaikka olen kyllä sukulaisilta kuullut etten ole kauhean ruma että sen puolesta minulla voisi olla seurustelukokemuksia. Olen käynyt myös heterobileissä, ja sielläkään harvemmin kukaan tulee juttelemaan. En tiedä mistä se johtuu. Tanssin yleensä yksinäni.
Mutta kaipa se tästä joskus lutviutuu ja saan niitä seurustelukumppaneita jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. En usko kuitenkaan että kiusaaminen olisi horjuttanut minua enemmän homoseksuaaliseen suuntaan (haukuttu eniten juuri lesboksi). Tiedän kyllä sikäli että miehiä paljon haukutaan homoksi,koska minua on joskus (kun olin poikamaisen näköinen ja vielä olen pitkä naiseksi) on joskus luultu nuoreksi pojaksi ja nimitelty homoksi. Olen tavallaan saanut elää molempien sukupuolten elämää :),koska olen poikamainen ja harrastan poikamaisia asioita.
Luulen että kiusaajasi ovat idiootteja jotka yrittävät vain etsiä jtn heikkoa kohtaa mihin purra. Ainakin minua kiusataan usein pihtariksi ja vanhaksipiiaksi koska minulla ei ole poikakavereita joiden kanssa liikkuisin. Tuntuu että aika moni nykyään arvostaa vain sitä kuinka monen kanssa on maannut eikä sitä mikä ihminen todella on. Sinusta ei välttämättä ole näkynyt että olisit homo tai hetero ,vaan että he ovat yrittäneet ehkä arkaa(?) ja epävarmaa(?) poikaa kiusata. Ehkä olet ollut herkkä muiden arvostelulle, jäänyt kuuntelemaan liikaa muiden pahansuopia kommentteja ulkonäöstäsi tms olemuksestasi.
Toivon että löydät itsestäsi (joko homon ja heteron ,tai bi(?)) ja pystyt elämään päätöksesi kanssa sovussa omantuntosi kanssa. Kaikkea hyvää!
t.arkajalka
Minulla on ollut tismalleen sama tilanne, ja olen pohtinut usein juuri samoja asioita. Olen nyt 24-vuotias mies. Jo ala-asteelta lähtien minua nimiteltiin homoksi ( ne kaikki muut mahdolliset synonyymit) ja se jatkui aina ylä-asteelle saakka. En ymmärtänyt miksi minulle niin tehtiin. Ihastuin/rakastuin vielä ykäasteellakin vain tyttöihin. Jossain vaiheessa sitten vain havahduin tuntevani seksuaalista vetoa poikia kohtaan. Olen sinun tavoin usein miettinyt, mikä olisi tilanne jos minua ei oltaisi koskaan homoteltu. No, joka tapauksessa olen hyvin onnellinen näin "hinttinäkin", niin turha kai sitä on moisia miettiä.
muakin yläasteella haukuttiin lesboksi ja ties miksi, ja sitten kerran kasilla näin seksiunen minua haukkuneesta tytöstä. siitä asti olen pohtinut seksuaali-identiteettiäni. koen itseni biksi. olen siis 18v. tyttö nyt.
kyllä kiusaamisella varmaan on vaikutusta, se jotenkin ajaa ajatukset siihen suuntaan.
En usko että nimittelyllä voi olla merkitystä, muutenhan kaikista Suomen teinipojista tulisi homoja koska se on varmastikin yleisin haukkumanimi nykyään!
Muutenkin varmaan turha miettiä tuollaisia. Surut pois ja kukka rintaan! =)
Tunsin myös koulussa erityisesti yläasteella homottelun surut... Ala-asteella ihastuin ekaan kertaan yhteen poikaan. Homoudesta en silloin vielä tiennyt mitään, en hyväksynyt homouttani vielä yläasteellakaan. Yläasteen jälkeen, kun kiusaamiset jo olivat jääneet, pohdin identiteettiäni tarkemmin. Naiset vaan kun ei kiinnosta niin ei voi mitään.
Mietin usein jopa, että miten homoudesta voisi parantua? Jos homoksi tullaan ympäristön vaikutuksesta niin voisiko siitä myös parantua ympäristön vaikutuksesta? Perimällä tuskin on vaikutusta homouteen... Ehkä olen pahasti hakoteillä tai sitten en...
Minusta kaikkien olisi hyvä tajuta, että samaan lopputulokseen voi päästä monella eri tavalla. Siis homouteenkin voi olla monia eri syitä. Voihan kolarikin johtua monesta eri syystä - tai ehkä se ei ole sopivin vertailukohta, mutta ymmärrätte varmaan.
Niinpä uskon, että osa homoudesta on synnynnäistä (erilaiset aivot), osa voi olla ympäristönvaikutusta. Ehkä jopa niinkin, että tekee niin kuin ympäristö vaatii. Alkaa uskoa sitä, mitä on ympäristöstä kuullut. Uskon sen olevan mahdollista.
Mutta sanoisin myös, että omaa käyttäytymistään on hyvin hankala seurata. Minäkin olin järkyttynyt kuin homo todella olin, kun ensimmäisen kerran näin itseäni filmatun. Ja vielä myöhemminkin se aina yllättää. Ehkä se sama on näkynyt jo lapsuudessa. Minuakin nimittäin haukuttiin silloin homoksi. Neiti attribuuttiakin käytettiin jatkuvasti. Ehkä se antaa oikean kuvan siitä kuinka jo silloin käyttäydyin.
Olen seurannut mielenkiinnolla toisinaan joidenkin teini-ikäisten käyttäymistä ja huomannut siellä poikia, jotka käyttäytyvät hyvin samalla lailla kuin minä aikoinani ja veikkaukseni heistä olisikin homo. Aika näyttää.
Omasta lapsuudestani muistan, etten edes tiennyt, mikä homo oli. Taisin vasta yläasteikäisenä tajuta mitä sanalla tarkoitettiin. Miten olisin voinut alkaa käyttäytyä kuin homo, jos tuskin edes tunsin sanaa enkä voinut ottaa mallia mistään? Ellen sitten todellakin ollut homo. Mikä oli todistettavaa.
Tytöt kiusas mua ala-yläasteen.Mulla on ollu tähän asti vaan miespuolisia kavereita.Yläasteen jälkeen huomasin olevani kiinnostunut naisista,samalla mieleeni palautui aiemmat,jopa ala-asteella tuntemani mielenkiinto tyttöjä kohtaan,jonka luulin silloin olevan normaalia,päässäni pyörivät aikuisten asiat.Syynä lienee pääasiassa varmaan se,että mua hyväksikäytettiin kun olin 8 ja sain sitä kautta epämiellyttävää kokemusta niistä asioista..tuntuu vaan oudolta et joku 9-10vuotias haaveilee ikäisistään tytöistä.Nuo molemmat kokemukset vaikuttavat varmaan osittain lesbouteeni.Toinen teki miehistä vastenmielisempiä ja toinen taas naisista kiinnostavempia,kun en ole ollut niiden kanssa juuri tekemisissä..(?)
Kuulostaa taas näiltä Aslanin teorioilta. Jos olet ollut tai olet kiinnostunut tytöistä, et ole homo vaan bi-seksuaali, joka sattuu nyt vain olemaan hiukan enemmän kallellaan miehiin päin. Homo on sen verran yleinen haukkumanimi, että harvassa ovat ne, joita ei siksi koskaan kutsuttu.