Mieheni oli koiriemme kanssa lenkillä, ja pysähtyi rapsuttelemaan toista koirista. Siinä vaiheessa labbiksemme hyökkäsi kaverinsa kimppuun - mustasukkaisuuttaan kai. Hammas osui päällekarkauksen uhriksi joutuneen silmään, ja halkaisi koko yläluomen.
Kumpikin koira on narttu, ja ne tuntuvat olevan tärkeitä toisilleen, sillä aina eroon joutuessaan ne käyvät haukkumaan ja ulvomaan toistensa perään. Ne leikkivät keskenään jne... Ne ovat asuneet noin vuoden yhdessä. Toista purrut koira on parivuotias, ja sen kaveri noin kolmevuotias. Nuorempi koirista härnää tätä vanhempaa välillä, ja näykkii sitä huomiota saadakseen, mutta yleensä vanhempi panee tuon villityksen kuriin.
Uskallammeko pitää koiria enää samassa tarhassa? Ottaako nuorempi koira nyt tavaksi purra toista koiraamme silmiin, kun on huomannut, että se on arka paikka? Eläinlääkäri sanoi, että silmässä näkyi olevan vanhempikin vamma, joten koiramme on kai aikaisemminkin vahingoittanut toisen koiramme silmää. Luulimme sitä normaaliksi ärsytykseksi, jota valkeilla koirilla usein on.
Tämä labbiksemme on muutenkin ruvennut käyttäytymään huonosti. Se on alkanut karkailemaan, haukkumaan "turhaan", ja se on jopa yrittänyt purra minua, kun olen komentanut sitä, tai silittänyt sitä kesken muiden toimien. Mistä moinen muutos? Joskus tyttö on kuitenkin oma itsensä, lempeä, tottelevainen ja viisaan oloinen.
Mikä koiraamme vaivaa? Onko jotain tehtävissä, ja mitä? Vai viiraako koiralla päässä? Olen käyttänyt sitä tokossa, mutta sen kouluttaminen on aika haastavaa. Se ei ole oikeastaan kiinnostunut ihmisistä tai miellyttämisestä, vaan kaikista mieluiten se juoksentelisi jänisten jälkiä haistelemassa ja muiden eläinten jätöksiä syömässä =o(. Sitä ei voi motivoida edes ruoalla.
Koiran luonteenpiirteisiin kuuluu myös arkuus vieraita koiria kohtaan. Sen myönnän, että elämäntilanteeni takia minulla on ollut aivan liian vähän aikaa koirille, mutta siihen pitäisi kevään myötä tulla muutos. Osa koiran käyttäytymisestä on omaa syytäni, sen tiedän. Mutta onko tilanne kokonaan riistäytynyt hallinnasta, ja koira pilattu? En haluaisi luovuttaakaan sen suhteen...
Kumpikin koira on narttu, ja ne tuntuvat olevan tärkeitä toisilleen, sillä aina eroon joutuessaan ne käyvät haukkumaan ja ulvomaan toistensa perään. Ne leikkivät keskenään jne... Ne ovat asuneet noin vuoden yhdessä. Toista purrut koira on parivuotias, ja sen kaveri noin kolmevuotias. Nuorempi koirista härnää tätä vanhempaa välillä, ja näykkii sitä huomiota saadakseen, mutta yleensä vanhempi panee tuon villityksen kuriin.
Uskallammeko pitää koiria enää samassa tarhassa? Ottaako nuorempi koira nyt tavaksi purra toista koiraamme silmiin, kun on huomannut, että se on arka paikka? Eläinlääkäri sanoi, että silmässä näkyi olevan vanhempikin vamma, joten koiramme on kai aikaisemminkin vahingoittanut toisen koiramme silmää. Luulimme sitä normaaliksi ärsytykseksi, jota valkeilla koirilla usein on.
Tämä labbiksemme on muutenkin ruvennut käyttäytymään huonosti. Se on alkanut karkailemaan, haukkumaan "turhaan", ja se on jopa yrittänyt purra minua, kun olen komentanut sitä, tai silittänyt sitä kesken muiden toimien. Mistä moinen muutos? Joskus tyttö on kuitenkin oma itsensä, lempeä, tottelevainen ja viisaan oloinen.
Mikä koiraamme vaivaa? Onko jotain tehtävissä, ja mitä? Vai viiraako koiralla päässä? Olen käyttänyt sitä tokossa, mutta sen kouluttaminen on aika haastavaa. Se ei ole oikeastaan kiinnostunut ihmisistä tai miellyttämisestä, vaan kaikista mieluiten se juoksentelisi jänisten jälkiä haistelemassa ja muiden eläinten jätöksiä syömässä =o(. Sitä ei voi motivoida edes ruoalla.
Koiran luonteenpiirteisiin kuuluu myös arkuus vieraita koiria kohtaan. Sen myönnän, että elämäntilanteeni takia minulla on ollut aivan liian vähän aikaa koirille, mutta siihen pitäisi kevään myötä tulla muutos. Osa koiran käyttäytymisestä on omaa syytäni, sen tiedän. Mutta onko tilanne kokonaan riistäytynyt hallinnasta, ja koira pilattu? En haluaisi luovuttaakaan sen suhteen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näkeekö se hyvin/huonosti? Jos tuntuu että näkö on ruvennut huononemaan, niin heti silmäeläinlääkärille.
Silmä näyttää paranevan ihan vyvin. Eläinlääkäri tosin sanoi, että pientä harmaata arpikudosta jää silmän pintaan, joka voi vähän hämärtää näkökenttää...
Mutta asiasta toiseen. Onko yksikään eläinlääkäri ihmisenä ihan normaali? En ole sellaista vielä tavannut. Tämäkin tohtori haisi pistävälle hielle, kädet tärisivät jne... Muutenkin oli outo. Kertoi sentään, mikä tilanne oli, ja miten sitä hoidetaan!
olisi ollut tohtori krapulassa?? ;) No mutta pääasia että silmä paranee!!
minkä rotunen oli tää koira jonka päälle käytiin?
Nää meidän koirat on molemmat kk.kettuterriereitä