Onkohan ne maailmankirjat jotenkin sekaisin? Mitä luulette? Ajattelin vaan, kun kaikki tuntuu eroavan ja avioituvan uudelleen ja taas eroavan...Mistä he aina löytävätkin niitä uusia ihmisiä elämäänsä?
Ja me 5-kymppisetkin, kun pitäisi elämän avioliitossakin olla tässä vaiheessa ystävyyttä ja kumppanuutta ja seesteistä, hauskaa yhdessä oloa, mutta mitä vielä!
Naapurinkin Jalolla oli ollut salarakas jo yli viisi vuotta. Nyt ei enää halunnut jakaa salaistaan tämän aviomiehen kanssa. Tuli mustasukkaiseksi vanha mies. Ottivat eron vanhoista siipoistaan ja aloittivat yhdessä. Ensi lauantaina seurantalolla häitä sitten tanssitaan. En tiedä tulevatko ne vanhat siipat sinne, mutta meidät naapurit on kyllä kutsuttu.
Että sellaista elämänmenoa täällä maalla.
Ja me 5-kymppisetkin, kun pitäisi elämän avioliitossakin olla tässä vaiheessa ystävyyttä ja kumppanuutta ja seesteistä, hauskaa yhdessä oloa, mutta mitä vielä!
Naapurinkin Jalolla oli ollut salarakas jo yli viisi vuotta. Nyt ei enää halunnut jakaa salaistaan tämän aviomiehen kanssa. Tuli mustasukkaiseksi vanha mies. Ottivat eron vanhoista siipoistaan ja aloittivat yhdessä. Ensi lauantaina seurantalolla häitä sitten tanssitaan. En tiedä tulevatko ne vanhat siipat sinne, mutta meidät naapurit on kyllä kutsuttu.
Että sellaista elämänmenoa täällä maalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerran olen naimisiin mennyt, kerran samasta miehestä eronnut yli kymmenen vuotta sitten. Uutta avioliittoa en ole edes haikaillut, kun sellaista miestä ei ole vastaan kävellyt.
Niin että on meitä itsellisiäkin ihmisiä. Elämää on ennen miestä, miehen kanssa ja ennenkaikkea miehen jälkeenkin.
Tänne vaan ei parane kirjoitella, että yksin pyyhkii hyvin ja elämää voisi sanoa erittäin onnelliseksi. Vastaukset sinkoilee, että ihminen on puolikas, ilman rakkautta ei ole elämää, kukaan ei voi olla tyytyväinen, jos joku ei juo aamukahvia kanssasi. Minä ilmoittaudun omituiseen vähemmistöön.
Meinaatko, että kun menin naimisiin 18-vuotiaana ja enempi ympäristön painostuksesta kuin rakkaudesta, minun tulee nyt elää siinä toisetkin 35 vuotta.
Ei kuulehan. Törmäsin pari vuotta sitten tyttöön ja nyt tiedän mitä se on kun kaipaa toista koko ajan.
Kerran eräs aviopari, kumpikin 92-vuotiaita, meni asianajajan juttusille ja pyysivät tätä laittamaan paperit avioeroa varten kuntoon. Kertoivat yhdestä suusta, että yli 70-vuotinen avioliitto saa nyt riittää.
Asianajaja ihmetteli, että jos puolisot ovat olleet aviossa jo yli 70 vuotta, kuinka voi rakkaus yhtäkkiä loppua noin.
Molemmat puolisot kertoivat hänelle, että tämä avioliitto on ollut koko ajan yhtä helvettiä, mutta he eivät ole voineet erota ennenkuin lapset ovat kuolleet.
Josta olisi näkynyt nyky kohtalo.
Entis ajan töppäilyistä saa nauttia sitä karvasta kalkkia vielä vanhoilla päivilläänkin.
Kyllä me liikaa ajatellaan vanhoja aivopestyjä käsityksiä avioeron häpeästä.
Elää kituutetaan päivä kerrallaan vaikka väkisin epätyydyttävässä parisuhteessa.